Päivi Kannisto

Selailin 50-luvulla kirjoitettua brittiläisen imperiumin historiaa. Vaikka opuksessa ei ollut ainuttakaan kuvaa, se oli kaukana tylsästä historiankirjoituksesta. Kirjoittaja S. Reed Brett ei ajan tapaan siekaile esittäessään käsityksiään brittien rodullisesta ylemmyydestä. Hän summaa supervallan hallinto-ongelmat näpsäkästi. Australiassa ongelmia ei ollut, sillä alkuperäisväestö koostui pelkistä aboriginaaleista, jotka voitiin kylmästi sivuuttaa oppimattomina ja alempiarvoisina. Kanadassa tilanne oli kimurantein, sillä siellä oli valkoista väestöä, jota piti kohdella tasa-arvoisesti. Reedin mukaan britit olivat siirtomaahallitsijoina oikeudenmukaisempia kuin eurooppalaiset kilpailijansa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa he kohtelivat mustia paremmin kuin hollantilaiset buurit. Buureille mustat olivat orjia ja he itse vanhan testamentin valittu kansa, joka oli oikeutettu hallitsemaan muita. Keniassa kuulin värillisiltä toisenlaisen tarinan brittien tasa-arvoisuudesta. Siirtomaava

Lawrence Osbornen kuvaus sexpattielämästä Bankokissa on saanut vaikutteita film noirista. Se kuvaa märehtijäksi muuttuneen miehen yöllisiä vaelluksia paheiden kaupungissa. Brittiläinen Osborne on kirjoittanut aiemmin lehtijuttuja ja muutaman matkakirjan. Hän on elänyt nomadielämää Meksikossa, Ranskassa, Italiassa ja Marokossa. Thaimaaseen hän päätyi, kun elämä lännessä kävi turhan kalliiksi ja tylsäksi. Hän vuokrasi asunnon Bangkokista ja kuvaa kirjassaan Bangkok Days (2009. Ei suomennettu.) joutilasta elämäänsä. Hän lehmäilee yön pimeydessä ympäri kaupunkia, haastattelee muita sexpatteja ja tapailee tietysti tyttöjä. Bangkok vetää Osbornen kaltaisia vaeltajia. Kirjailija selittää kaupungin suosiota länsimaiden fyysisellä eristyneisyydellä, johon haetaan hoitoa. Hymyjen maaassa kehot painautuvat toisiaan vasten parantavassa kuumuudessa. On hierontaa, kylpyjä, jalkahoitoja, seksiä. Onnea on se, kun apteekista voi ostaa Viagraa edullisesti ja ilman reseptiä. Luonnollisesti juuri

Nelonen Maailma sponsoroi ystävällisesti käyttöömme videokameran. Kuvaamme kanavalle Santerin kanssa elämästämme videopäiväkirjaa, jonka ensimmäinen osa tulee ulos tammikuussa 2012. Tervetuloa mukaan!

Hannah ja sisaret on täynnä loistavia näyttelijöitä, mutta Michael Caine varastaa naisilta pääosan. Elokuva Hannah ja sisaret/Hannah And Her Sisters Vuosi 1986 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, Michael Caine, Mia Farrow, Carrie Fisher, Barbara Hershey, Lloyd Nolan, Maureen O'Sullivan, Daniel Stern, Max von Sydow, Dianne Wiest Maa Yhdysvallat Genre Komedia, draama Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:nä Hannah And Her Sisters (1986. Suomennettu nimellä Hannah ja sisaret ) alkaa amerikkalaisittain tärkeällä tapahtumalla, kiitospäivän illallisella. New Yorkin Central Parkiin on kerääntynyt koko suku. Tunnelma ei ole ahdistava kuten Allenin aiemmassa perhedraamassa Interiors , mutta ihmissuhdekiemuroita ei tästäkään elokuvasta puutu. Emäntä Hannah (Mia Farrow) on menestyksekkäälle näyttelijänuralle palannut entinen kotiäiti, jonka mies Elliot (Michael Caine) tienaa perheelle elannon rock-muusikkojen sijoitusneuvojana. Kolmiodraama syntyy

Nettisensuuri on Kiinassa tiukempaa kuin koskaan. Sosiaalisiin medioihin, blogeihin, videoihin ja kuva-albumeihin ei ole asiaa. Kävimme Kiinassa edellisen kerran neljä vuotta sitten . Jo silloin maassa oli ryhdytty sensuroimaan nettiä, mutta sen sai helposti kierrettyä avoimilla välityspalvelimilla ja anonyymipalveluilla. Kokeilimme, miten hakutulokset erosivat Kiinassa länsimaisista. Kiinassa haku sanalla Tiibet vei virallisille matkailusivustoille, kun taas ulkomaiset hakutulokset sisälsivät voimakasta Kiinaan kohdistuvaa arvostelua. Kiinalaiset eivät ymmärtäneet poikkeamaa, sillä sitä ei voi ajatella, mitä ei tiedä. Estotonta estotekniikkaa Kiinan sensuurijärjestelmä oli jo vuonna 2007 teknisesti kehittyneempi kuin Suomen, mutta periaatteet olivat samat: järjestelmää arvostelevat sivut piilotettiin. Suomessa esto kohdistuu edelleen verkkosivujen osoitteisiin ja kielletyille sivulle pääsee helposti kirjoittamalla osoitteen numeroina eli ip-osoitteen. Kiinassa käytettiin must

Mikä tekee salasanoista turvattomia? Se, että niitä ei vaihdeta. Jos salasa olisi automaattisesti muuttuva, sen kaappaaminen tai nettiin vuotaminen ei hyödyttäisi ketään. Hyvien salasanojen valitsemiseen löytyy läjäpäin tee niin ja älä teen näin -ohjeita. Kaikissa niissä on yksi heikkous. Jos salasana vuotaa, on aivan sama, onko salasana hyvä vai huono, sillä se on tietomurtajien käytettävissä siihen saakka, kunnes se on vaihdettu. Jos osa salasanasta olisi muuttuva, esimerkiksi aikaan sidottu, ei kukaan pystyisi hyödyntämään salasanaa jälkeenpäin. Muuttuvan salasanan toimintaperiaate Automaattisesti muuttuvia salasanoja ei ole vielä olemassa, mutta sellaisia voisivat olla esimerkiksi kellonaikaan tai päivämäärään sidotut salasanat. Käyttäjälle kerrottaisiin sisäänkirjautumisen yhteydessä järjestelmän aika ja pyydettäisiin salasanaa. Hän olisi aiemmin määritellyt, että salasanan alussa olisivat esimerkiksi kellonajan tunnit (1-24) ja lopussa viikonpäivän kaksi alkukirjainta (ma,t

Kuuntelimme Santerin kanssa Robert M. Pirsigin kirjan Zen And The Art Of Motorcycle Maintenance, jota ystävämme oli suositellut meille. Se sisälsi paljon hienoja sanoja ja konsepteja. MP3-soittimemme toisti kirjan luvut erehdyksessä satunnaisessa järjestyksessä, mikä teki juonen seuraamisesta haastavaa. Kirjassa käsiteltiin filosofiaa zenistä tutuin käsittein hieman kuten Eckhart Tollen kirjassa Power of Now . Myös Tollea oli suositeltu meille. Hän edustaa new age-kirjallisuutta ja käyttää intialaisten gurujen mystistä kieltä. Yhteistä molemmille kirjoille on se, että ne tahkoavat rahaa valaistumisella. Selittämässä selittämätöntä Valaistumista ei ole helppo kuvata sanallisesti, sillä juuri sanat estävät kokemuksen ymmärtämisen. Ne antavat merkityksiä merkityksettömälle ja täyttävät tyhjyyttä tyhjillä käsitteillä. Valaistuminen on henkilökohtainen kokemus, jota ei voi viestiä ja sen myyminen on vähintäänkin absurdia. Jos new ageen hurahtaneet eivät ole ennestään hukassa, he ovat

Olen toistaiseksi Kiinan palomuurin eli nettisensuurin takana enka paase bloggamaan tai kayttamaan Facebookia. Myos kuuukausikirjeiden lahettamisessa voi tulla ongelmia. Jatkan kirjoittelua ja vastailen kommentteihin Kiinasta poistuttuani. Sahkoposti onneksi viela toimii. Mukavaa loppuvuotta!

Saimme vastikään Suomesta läjän tuoreita lehtiä Hesarin toimittajavieraiden mukana ja havahduimme siihen, että suomenkielinen typografia poikkeaa melkoisesti englanninkielisestä – eikä välttämättä edukseen. Suomessa käytetään oikean- ja vasemmanpuoleisen lainausmerkin sijasta pelkästään oikeanpuoleisia. Miksei molempia kuten kaikkialla muualla maailmassa? Omintakeisuus saa suomalaisen tekstin näyttämään osaamattomalta rävellykseltä muiden silmissä. Ajatus ja viivat hukassa Toinen kummallisuus on erilaisten viivojen käyttö. Typografiassa niitä löytyy kolmenlaisia: on väliviiva, n-viiva ja m-viiva. Englannissa väliviivaa käytetään tavuviivana ja sanojen erottamiseen. N-viiva on tarkoitettu numeroiden väliin ja m-viiva tunnetaan paremmin ajatusviivana. N ja m tulevat viivan leveydestä: n-viiva on leveydeltään n-kirjaimen levyinen ja m-viiva m-kirjaimen. Pyöröraikastimista ja muista kekseliäistä sanoista tunnettu Kielikeskus on halunnut ohjeisiin oman puumerkkinsä . Ajatusvii

Romaaneissa kirjailijan suurin painajainen on käsikirjoituksen häviäminen. Entisaikaan pahanilkinen kilpailija paiskasi originaalin vaivihkaa takkaan liekkien tuhkattavaksi. Kirjatohtori testasi, miten luomistyön tuloksista päästään perinteisellä polttomenetelmällä ja yllättyi. Nomadikirjani käsikirjoitus valmistui kesäkuussa ja paperitulosteet olivat jääneet lojumaan kirjahyllyyn pölyä keräämään. Koska maalla perinteisesti poltetaan kaikki jätteet, erityisesti muovit ja ongelmajätteet, sopi menetelmä myös tähän tarkoitukseen. Levittelimme Santerin kanssa paperit pinoon pihalle ja tuikkasimmme ne tuleen tarkoitusta varten hankitulla sytyttimellä. Roihu alkoi lupaavasti käpristellä sivuja ja syödä sanoja. Alkukantainen riemu näin perinpohjaisesta asioiden hävittämisestä valtasi mielen, kunnes huomasin, että perhanan tuli sammui tuhkasta ennen kuin pääsi edes kunnolla syttymään. Bensiinin tai alkoholin käyttöönotto tuntui ylimitoitetulta, sillä kaikkihan tietävät, että paperi palaa

Shadows And Fog tarjoaa ekspressionistista silmänruokaa kafkamaisella tunnelmalla näyttävän tähtikaartin kera. Elokuva Shadows And Fog/Varjoja ja sumua Vuosi 1991 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, Michael Kirby, Mia Farrow, John Malkovich, Madonna, Donald Pleasence, Jodie Foster, Kathy Bates, John Cusack, Kenneth Mars Maa Yhdysvallat Genre Komedia Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:llä Mustavalkoinen Shadows And Fog (suomennettu nimellä Varjoja ja sumua ) avautuu synkällä näkymällä sumuiseen, itäeurooppalaiseen vanhaankaupunkiin. Yössä liikkuu tappaja, joka kuristaa uhrejaan. Eletään 1900-luvun alkupuoliskoa. Katuvalot valaisevat vaimeasti, porttikongit tihkuvat vettä, askeleet ja kavioiden kopse kaikuvat mukulakivikaduilla. Joukko pitkiin päällystakkeihin ja lierihattuihin sonnustautuneita miehiä käy herättämässä päähenkilö Kleinmanin (Woody Allen) ja pyytää apua tappajan jäljittämiseen. Kleinman on eurooppalainen pikkuvirkamies, joka

Ranskassa pienimmistäkin sivukirjastoista löytyy Arto Paasilinnaa. Ranskalaisia kirjoissa miellyttää luonnonläheinen, metsäläinen elämäntapa ja -asenne. Vaikka Paratiisisaaren vangit (1974) ei ole Paasilinnan mestariteoksia on sekin ranskannettu. Tarina on mukaelma Robinson Crusoe-teemasta. Lentokoneellinen YK:n avustustyöntekijöitä sekä toimittaja-päähenkilö syöksyvät mereen ja rantautuvat trooppiselle saarelle. Mukana on eri kansallisuuksia, mistä saadaan tilaisuus laittaa suomalaiset ja ruotsalaiset kilpailemaan ja kyräilemään. Kummatkaan eivät kestä kuulla toistensa kieltä. Suomalaiset kunnostautuvat yhteisössä perikansallisella tavalla: ryyppäämällä ja rakentamalla saunan. Kirjassa on sydäntä lähellä oleva teema: oravanpyörän jättäminen . Osa haaksirikkoisista alkaa nauttia saarielämästä eikä halua enää takaisin. Ylivoimainen suosikkini teemasta on tosin Paasilinnan Jäniksen vuosi , jonka kaunis, sadunomainen kansi houkuttanee ranskalaisia lukijoita heittäytymään tilanneko

Bestseller-kirjailija Dean Koontz leikittelee trillerissään Relentless kirjailijan ja kriitikon tulenaralla suhteella. Hänen besserwisserinsä ei tyydy verbaaliseen väkivaltaan. Psykopaattikriitikolla saattaa olla vastineensa jossain yhdysvaltalaisessa sanomalehdessä, jossa Koontzia on reposteltu. Kirjailija on vain intoutunut gargantuamaiseen liioitteluun ja ulottanut kriitikon terrorisoinnin sanasta lihaan. Asetelma on kiehtova, mutta monin paikoin epäuskottava. Taustalta paljastuva juoni on liian megalomaaninen ja päähenkilöt, kirjailija Cobby ja hänen perheensä, muuttuvat yliluonnollisen neuvokkaiksi ja kylmähermoisiksi. Amerikkalaisittain suosittuun tapaan he ovat tietysti yksin pahaa vastaan, koska kädetön virkavalta on organisoidun rikollisuuden edessä voimaton. Asiasanat: Dean Koontz, Relentless, trilleri, bestseller, kirjailija, kriitikko, Yhdysvallat.

Casino ei tarjoa suurta sisältöä tai oivallusta, mutta se on viihdyttävää katsottavaa ja ylellistä silmänruokaa. Elokuva Casino Vuosi 1995 Ohjaaja Martin Scorsese Pääosissa Robert De Niro, Sharon Stone, Joe Pesci, James Woods. Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Nicholas Pileggi ja Martin Scorsese. Perustuu Nicholas Pileggin samannimiseen romaaniin. Suomessa Saatavana DVD:llä Casino (1995) sijoittuu Las Vegasiin, myyttisen välkehtivään ja kimaltavaan kaupunkiin, jossa pinta korvaa sisällön ja materialisoi amerikkalaisen unelman. Vegas vetää puoleensa miljoonia onnenonkijoita, jotka elättelevät toivoa äkkirikastumisesta. Samasta haaveilevat myös kasinon pyörittäjät, joiden tavoitteena on peluuttaa asiakkaita mahdollisimman pitkään, sillä mitä pidempään pelaa, sitä enemmän häviää. Elokuva kuvaa rahan hallitsemaa maailmaa ja edustaa tyyppiä uho & tuho hieman Arpinaaman tapaan . Se kertoo kylmän viileään,kronikkamaiseen tapaan uhkapeluri Sam "Ace&q

Vieläkö muistat yltiöromanttisen elokuvasovituksen Philippe Djianin romaanista? Elokuva Betty Blue Vuosi 1983 Ohjaaja Jean-Jacques Beineix Pääosissa Beatrice Dalle ja Jean-Hugues Anglade. Maa Ranska Genre Romantiikka Käsikirjoitus Jean-Jacques Beineix. Perustuu Philippe Djianin romaaniin 37°2 le matin (suomennettu nimellä Betty Blue ). Suomessa Saatavilla DVD:nä Betty Blue oli yksi 80-luvun elokuvakilpailujen suosikeista. Se oli muun muassa Oscar-ehdokkaana parhaan ulkomaisen elokuvan sarjassa. Elokuva sisältää runsaasti hulluutta ja rakkautta. Kun yhtälöön vielä lisätään alastomuus ja seksi, joita ranskalaisissa elokuvissa on huomattavan paljon enemmän kuin amerikkalaisissa, oli selvää, että Betty Blue oli myös viattomasti pornahtavana yleisön suosikki. Elokuva avautuu rakastelukohtauksella, jossa Betty (Beatrice Dalle) telmii poikaystävänsä Zorgin (Jean-Hugues Anglade) kanssa Mona Lisa -julisteen alla. Sitten muutetaan söpösti yhteen ja ryhdytään kotileikkeihin. B

Carlos Ruiz Zafonin mysteeriromaanissa liikutaan Dan Brownin reviirillä. Pääosassa ovat kiehtovat koukut: myytit ja mysteerit. Angel's Game (2008, suomennettu nimellä Enkelipeli ) on bestsellerien sekatavarakauppa. Tarinassa seikkaillaan kummitustaloissa ja labyrinteissa, myydään sieluja paholaiselle, ihmetellään ihmeparantumisia ja kärsitään kirouksista. Miellyttävintä kirjassa on euroopppalainen vanhan kulttuuriperinnön kunnioitus, johon rapakon takaisissa myyntimenestyksissä törmää harvemmin. Kirja kertoo David Martinin, orvoksi jääneen nuorukaisen tarinan menestykkääksi kirjailijaksi. Davidin oppaana ja Zafonin esikuvana on Charles Dickensin Great Expectations , toisen orvon tunteisiin vetoava tarina. Dickensin hienosyisen henkilökuvauksen korvaavat Zafonilla kuitenkin kaupalliset koukut. Oiva valinta, kun lopputulosta tarkastellaan myyntilukujen valossa. Tarinan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Barcelonaan, joka henkii tarinan kulussa toistuvasti seisovaa ja umm

Mira Sorvinon roolityö huikaisee elokuvassa, joka yhdistää New Yorkin ja antiikin Kreikan. Elokuva Mighty Aphrodite/Rakkauden jumalatar Vuosi 1995 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, Helena Bonham Carter, Mira Sorvino, David Ogden Stiers Maa Yhdysvallat Genre Komedia Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:llä Mighty Aphrodite (suomennettu nimellä Rakkauden jumalatar ) alkaa sirtaki-sävelmillä ja antiikin näytelmistä tutulla kuorolla. Kuoro esittää varoituksia, joista ei tietenkään oteta vaaria, sillä mistä draama muuten syntyisi? Elokuvan pääpari, Lenny (Woody Allen) ja Amanda (Helena Bonham Carter), joutuvat pesänrakennus- ja lastentekovimman kouriin, josta he päätyvät adoptioon. Seuraukset ovat kohtalokkaat. Kuten kuoronjohtaja toteaa: pakkomielteet ovat kuolevaisten päähänpistoista kaikkein typerimpiä. Traagisuus taittuu komediaksi, kun Lenny jäljittää poikansa biologisen äidin, Lindan (Mira Sorvino). Hän on pitkä ja kurvikas blondi, jolla o

Austerin kirjat sisältävät tarinoita tarinoiden sisällä. Välillä kerronnassa on snobbailun makua, mutta monesti kirjailija onnistuu luomaan huikaisevia rinnakkaistodellisuuksia. Austerin New York -trilogian ensimmäisen osan avaa kirja City of Glass (1985, suomennettu nimellä Lasikaupunki .) Päähenkilö on Austerille mieleinen: kirjailija. Herra Quinn on eksistentialistinen sankari, joka ei tunne oloaan kotoisaksi omissa nahoissaan. Hän on itse asiassa mennyt vieläkin pidemmälle ja lakannut ajattelemasta itseään todellisena. Quinn elää dekkarihahmonsa, Max Workin, kautta, ensin kirjoissa, sitten myös arkielämässä. Minä olen sinä olet hän Kun herra Quinn saa puhelinsoiton, jossa kysellään Paul Auster -nimistä yksityisetsivää, hän ottaa miehen paikan. Tehtävänä on varjostaa miestä nimeltään Peter Stillman. Romaani edustaa postmodernismia, jossa merkityksiä ja identiteettejä rakennetaan ja puretaan. Minä olen sinä olet hän. Quinn on dekkarihahmo Max Workin lisäksi varjostamansa

Onko Melinda & Melinda Woody Allenin vastaveto Sinkkuelämälle ? Elokuva Melinda & Melinda Vuosi 2005 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Chiwetel Ejiofor, Will Ferrell, Jonny Lee Miller, Radha Mitchell, Amanda Peet, Chloë Sevigny, Wallace Shawn, Larry Pine, Daniel Sunjata, Steve Carell Maa Yhdysvallat Genre Komedia, draama Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:llä Melinda & Melinda (2005) alkaa sateisesta New Yorkista. Pöytäseurue pohtii pienessä ranskalaisbistrossa, onko elämä koomista vai traagista: “Elämä ei ole pohjimmiltaan koomista, vaan traagista.” “Sanoisin, että pikemminkin absurdia. Ei sille loppujen lopuksi voi kuin nauraa.” Eräs pöytäseurueen jäsenistä päättää tehdä kokeen. Hän kertoo tarinan ja pyytää paikalla olevia käsikirjoittajia (Wallace Shawn, Larry Pine) päättämään, kummasta on kyse, komediasta vai tragediasta. Söpö naapurintyttö vai kovia kokenut lommoposki? Seuraa kaksi tarinaa kovia kokeneesta Melindasta (Radha Mitch

Riivaajat jää usein Dostojevskin muiden mestariteosten kuten Rikoksen ja rangaistuksen ja Idiootin varjoon. Tämä tarjoaa Dostojevskin ystävälle erinomaisen tavan päteä erilaisuudellaan etenkin, kun poliittinen melodraama on vasta tulossa uudelleen muotiin. Riivaajat kertoo panslavismin ja ateismin mukanaan tuomasta hämmennyksestä venäläisessä kaupungissa. Romaanin keskeiset henkilöt edustavat erilaisia ideoita, jotka nielaisevat heidät lopulta kokonaan. Kiehtovia hahmoja ovat esimerkiksi Jumalaan uskova ja samalla ateismistaan kärsivä Shatov sekä itsemurhaa täydellisenä vapauden keinona puntaroiva Kirilov: “Todellinen vapaus koittaa vasta sitten, kun ei pidä väliä sillä elääkö vai kuoleeko.” Historian hurma Juonen sanotaan seuraavan Venäjän 1800-luvun poliittisia tapahtumia. Moskovassa murhattiin opiskelijanuorukainen ja tapauksen yhteydessä paljastui vallankumouksellinen salajuoni. Juonen aivoista tuli esikuva romaanin eräälle keskeiselle henkilölle, Peter Verkhovenskylle. M

Monikansallinen kirjailija J. Maarten Troost tunnetaan kirjastaan Kannibaalien seksielämä, The Sex Lives of Cannibals. Uusimmassa teoksessaan hän harkitsee Kiinaa uudeksi kotimaakseen ja lähtee muutaman kuukauden tiedustelumatkalle. Lost on Planet China: One Man's Attempt to Understand the World's Most Mystifying Nation (2008, ei suomennettu) alkaa varoituksella: Troost ei ole asiantuntija, vaikka on kirjoittanut Kiinasta paksuhkon kirjan. Hän ei tunne maan historiaa ja kieltäkin hän osaa niin vähän, että saa aikaan vain väärinymmärryksiä. Alun varoitus parodioi yritysten vastuuvapauksia, mutta lienee paikallaan myös vaativille matkakirjojen lukijoille. Troostin kirja ei tarjoa maassa matkanneelle uutta. Jokainen Kiinan-kävijä tuntee Troostin koomisesti kuvaaman tilanteen. Iltaisin hotellihuoneeseen tulee outoja puhelinsoittoja. Niiden tarkoitus ei valkene kielipuolelle sisällöstä, vaan illan hämärtyessä viereisistä huoneista kuuluvista äänistä. Viihdyttävää stereotyyp

Woody Allenin parodia venäläisen kirjallisuuden klassikoista vilisee kasakkahattuisia partasuita, huivipäisiä baabushkoja ja ortodoksipatriarkkoja. Allen itse istuu joukkoon kuin kala kuivalle maalle, kuten komediaan sopiikin. Elokuva Love And Death/Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia Vuosi 1975 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, Diane Keaton Maa Yhdysvallat Genre Komedia, parodia Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:nä Love and Death (1975) on Woody Allenin Sota ja rauha ja Rikos ja rangaistus , parodia venäläisen kirjallisuuden klassikoista. Tarina alkaa dramaattisesti. Päähenkilö Boris Grushenko (Woody Allen) odottaa kuolemantuomiota Napoleonin murhayrityksestä ja pohtii: “Jos jumala on olemassa, hän on luuseri.” Borisin vaiheita seurataan nuoruudesta rikokseen. Hän on vastahakoinen sankari, joka istuu elokuvan alussa teini-ikäisenä ullakolla miettimässä moraalia, jumalaa ja olemassaoloa pistooli kädessä kuten kunnon dostojevskiläisen

Selailin vanhaa Bangkok Post -sanomalehteä, jossa oli noteerattu Suomen tuore vaalitulos. Perussuomalaiset oli käännetty muotoon True Finns eli tosisuomalaiset. Olisiko osuvampi käännös Simple, Yksinkertaiset? Vai Basic, Alkeelliset tai ehkä jopa Elementary eli Perus- aivan kuten sanassa peruskoulu. Ajatuskulku olisi näissä käännöksissä yhtä yksinkertainen kuin perussuomalaisten populismissa: me ei haluta muita meidän jääkaappiin syömään meidän maksalaatikkoja, juomaan meidän viinoja ja viemään meidän naisia. Hus pois pahat ulkomaalaiset! Mikä sitten on meidän ? Suomalaisuus on pelkkää ruotsalaista ja venäläistä lainaa, kuten kansallisfilosofi J.V. Snellman postmodernin tekotaiteellisesti totesi. Kansallisuusaate vain sattui sopimaan 1800-luvulla eliitin pirtaan, sillä sen avulla kansa saatiin sidottua turpeeseen ja pidettyä nöyränä. Vuosisadat ovat vaihtuneet, mutta kansallismielisyys palvelee yhä valtaa tavoittelevien pyrkimyksiä. Äänestäjille luvataan valoisampaa tuleva

Belgialaisen Jean-Philippe Toussaint'n puhdas ja tarkkapiirtoinen kieli vie metafyysiselle matkalle näennäisen yksinkertaisen tarinan muodossa. Faire l'amour (2002, ei suomennettu.) eli Rakastella on kuvaus yhdestä yöstä Tokiossa, rakkaussuhteen päättymisestä. Se on sensuelli ja julma sortumatta kliseisiin. Toussaint'n tyyli on muuttunut edellisten teosten, etenkin Kylpyhuoneen jälkeen vuolaammaksi. Tarina on silti tuttuun tapaan minimalistinen. Siitä ei käy ilmi, miksi pariskunta eroaa ja mikä on heidän historiansa. Kertoja sanoo: “Rakastimme, mutta emme enää sietäneet toisiamme.” Kertoja on tuttuun tapaan nimetön ja vailla merkittäviä ominaisuuksia, mutta tällä kertaa hänellä ei ole kylpyhuoneessa majailevan kollegansa herkullista ja hienovireistä ironian tajua. Faire l'amour on melankolinen ja kiinnittyy hetkeen: ajatuksiin, tekoihin, esineisiin, valoihin, varjoihin. Kieli on yhtä aikaa poeettista ja metafyysistä sileän pinnan alla. Aikaeron tuomaa uneto

Mitä tehdä, kun keski-ikä vaivaa ja parisuhde on muuttunut tylsäksi? Woody Allenin murhamysteerissä aletaan leikkiä yksityisetsivää. Elokuva Manhattan Murder Mystery/Manhattanin murhamysteeri Vuosi 1993 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, Diane Keaton, Anjelica Huston, Alan Alda Maa Yhdysvallat Genre Komedia Käsikirjoitus Woody Allen, Marshall Brickman Suomessa Saatavana DVD:llä Manhattan Murder Mystery (1993, suomennettu nimellä Manhattanin murhamysteeri ) on hauska pieni komedia. Se kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, Liptonista (Woody Allen) ja Carolista (Dianne Keaton), joiden elämä on muuttunut vaimon mielestä turhan tylsäksi. Jännitystä haetaan naapurinrouvan kuolemasta. Carol epäilee aviomiestä murhasta. Hän tunkeutuu miehensä vastustuksesta huolimatta naapurien asuntoon etsimään johtolankoja. Vaikka murha kutkuttaa mieltä ja antaa aihetta spekulaatioille, ei se ole elokuvan keskiössä. Valokeila on suunnattu Carolin ja Liptonin suhteeseen. Parin y

Näytelmäkirjailija Eugène Ionesco on kirjoittanut yhden ainoan romaanin. Se kertoo miehestä, joka saa 35–vuotiaana perinnön ja vetäytyy maailmasta. Hänestä tulee filosofi. Romaani Le solitaire (1973, suomennettu nimellä Erakko ) on tuttua Ionescoa. Lyhyitä, yksinkertaisia lauseita ja eksistentialismin teemoja. Päähenkilö ei tunne olevansa kotonaan maailmassa tai omissa nahoissaan (“Je me sentais mal à l'aise dans ma peau”). Hän tuntee inhoa (“la nausée”), kärsii muista ihmisistä (“les autres”), pohtii tyhjyyttä ja olematonta (“le néant”). Hän on elämässään kuin Sisyfos, joka palaa aina alkuunsa (“retourne sans cesse au commencement”). Päähenkilö viettää pikkuporvarillista elämää ja pohtii asioita. Yksityiskohtaiset kuvaukset hänen päiväohjelmastaan luovat mielenkiintoisen, estoisen sankarin henkilökuvan, mutta loppuratkaisu jättää hieman onton olon. Samaa ei tapahdu Ionescon näytelmissä, kuten Oppitunnissa ja Sarvikuonoissa . Näytelmän toiminnallisuus sopii miehen pirtaan

Olet saattanut jo ehdokaslistoilta huomata, että Santeri on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa. Ehdokkuuden takia olemme pikapuoliin palaamassa Suomeen ja kaipaisimme vinkkejä sopivista vuokra-asunnoista Helsingin keskustan tuntumassa. Merinäköala ja oma puutarha olisivat plussaa. Santerin vaaliteemoihin kuuluvat monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus, antinationalismi, yksilönvapaudet, veganismi, paganismi, moottoriajoneuvojen käytön kieltäminen ja taloudellinen yhdenvertaisuus. Santeri on sitoutunut vaatimaan julkisen sektorin puolittamista talouden tasapainottamiseksi. Lisäksi hän ajaa talouden ja tuotannon laskua teemalla “vähemmän on enemmän”. Pelastamalla maapallon pelastamme itsemme. Tervetuloa osallistumaan kampanjaan, levittämään sanaa ehdokkuudesta ja lahjoittamaan rahaa. Voit lukea lisää Santerin vaaliteemoista virallisilta vaalisivuilta Menestystä Santerille! Asiasanat: Santeri Kannisto, eduskuntavaalit, 2011, äänestä, tue, vaalirahoitus, lahjoita, anna rahaa,

Rikas epookkidraama kuvaa sisäistä tyhjyyttä ja tukahdutettuja tunteita. Elokuva The Age Of Innocence/Viattomuuden aika Vuosi 1993 Ohjaaja Martin Scorsese Pääosissa Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward, Geraldine Chaplin, Richard E. Grant, Miriam Margolyes Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Jay Cocks, Martin Scorsese. Perustuu Edith Wartonin samannimiseen romaaniin (1920). Suomessa Saatavana DVD:llä The Age Of Innocence (1993, suomennettu nimellä Viattomuuden aika ) perustuu Edith Whartonin samannimiseen, Pulitzer-palkittuun romaaniin (1920). Se ei tunnu ilmeiseltä valinnalta ohjaajalle, jonka työt ovat olleet verisiä ja paranoidisia macho-kulttuurin tuotteita, kuten Mean Streets , Taxi Driver , Raging Bull ja Casino . Scorsesea kiinnostivat Whartonissa tukahdutetut tunteet ja intohimot sekä pyrkimys status quohon, tapojen ja sosiaaliluokkien pysyvyyteen. Kysymykset ovat edelleen mitä ajankohtaisempia. Ihmiset verhoutuvat n

Ydinvoiman sanotaan olevan vähemmän haitallista kuin hiilivoima. Se ei saastuta eikä ilmaan vapaudu radioaktiivisia hiukkasia, kuten hiilen poltosta. Jos ydinvoimalan jäähdytys pettää, on vähemmän haitallista päästää reaktorista höyryä ulos kuin antaa reaktorin ylikuumeta. Yleisölle on vähemmän haitallista vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, sillä muuten seuraisi paniikki ja vielä suurempia haittoja kuin karkuun päässeestä säteilystä. On vähemmän haitallista jäähdyttää ylikuumenevaa reaktoria merivedellä ja ohjata säteilevä vesi takaisin mereen kuin antaa reaktorin ylikuumentua. On vähemmän haitallista kertoa karkuun päässeen säteilyn olevan lähes normaalia taustasäteilyä kuin lietsoa paniikkia ja ajaa ihmiset hamstraamaan jodia. On vähemmän haitallista kertoa reaktorin räjähtäneen, mutta sen suojakuoren pitävän, kuin aiheuttaa jättimäinen, hallitsematon muuttoaalto pois radioaktiivisen laskeuman tieltä. Kun reaktori on sulanut, on vähemmän haitallista kertoa, että se saadaa

Reijo Mäen kuudestoista yksityisetsivä Vares -kirja on moni-ilmeisempi ja rönsyilevämpi kuin koskaan. Kauniille naisille perso Jussi Vares saa haastavan tehtävän. Hän tutkii Kyllikki Saaren ja Bodom-järven murhille vertoja vetävää historiallista rikosta. Kolme kaunista tyttöä on kadonnut peräjälkeen tietymättömiin. Kaksikymmentä vuotta vanha rikos on edelleen ratkaisematta. Jeesus ratkaisee rikoksen Tarina rönsyilee niin, että Vareksen tutkimuksia tärkeämmiksi nousevat hänen tuttunsa alamaailmasta ja eduskunnasta. Dekkarisarjan sex appeal lienee siinä, että lukijat — ennen kaikkea turkulaiset — saavat hänen kauttaan tutustua arkisen ympäristönsä jännittävämpään ja kiihottavampaan puoleen: alamaailmaan, S/M-piireihin, erotomaanien kokouksiin ja julkkisten salattuun elämään. Kun Vareksen aika kuluu enimmäkseen Turun mafiaa tavatessa apteekkiravintolassa, rikoksen ratkaisee lopulta hänen adoptoimansa kissa Jeesus. Mäen dekkareissa ihmiset puhuvat kuten arkielämässäkin: jaarittelev

Kuulin juuri, että Pirkanmaan piraatit ovat vaaliliitossa Muutos 2011 -liikkeen kanssa. “Ei kiitos”, sanon minä. Muukalaisvastaisuus eli kauniimmin sanottuna maahanmuuttokriittisyys edustaa politiikan populismia. Sen avulla liikutellaan pelokkaita kansan syviä rivejä ja vieläpä varsin onnistuneesti. Ideologian kannattajille ennustetaan murskavoittoa kevään vaaleissa. Jopa suvaitsevat ja liberaalit kandidaatit näyttävät etsiytyneen samalle haaskalle. Rasismia ruokkivat vieraan ja toiseuden pelko. Minulle toiseus ja vieraissa kulttuureissa eläminen ovat olleet vuosikausia arkipäivää enkä voi sanoa nauttineeni rasismista, jota olen saanut kohdata valkoisen ihonvärini takia . Siksi en halua sellaista Suomeen enkä minnekään muuallekaan. Populistinen rasismi, joka rakentaa ihmisten ja kansojen välille rajoja, ei kuulu minun maailmankuvaani, jossa valtiot ja isänmaat ovat turhia menneen maailman dinosauruksia. Niin kauan kuin Piraatit ovat liittoutuneet Muutos 2011:n kanssa, en tue si

Julkaisimme kuusi vuotta sitten ensimmäisen painoksen La Habanerasta , joka kertoo matkastamme oravanpyörästä onnenpyörään. Se oli ensimmäinen Santerin kanssa yhdessä kirjoittamamme kirja ja myös ensimmäinen vapaa sähkökirjani . Teimme kirjasta myös englanninkielisen raakakäännöksen ja toivoimme, että joku innostuisi oikolukemaan kirjan. Kuluneina vuosina monet aloittivat työlään urakan, mutta kukaan ei saanut sitä täysin valmiiksi. Pari viikkoa sitten saimme sähköpostia Tomi Astikaiselta , joka oli lukenut suomenkielisen La Habaneran ja tarjoutui auttamaan englannin kielenhuollossa. Nyt paranneltu laitos on valmis ja myös taitto ja typografia on korjattu. La Habaneran korjattu painos on saatavilla sähköisessä kirjastossani . Matka muistoihin Korjauksia oikolukiessamme kirja tuntui edelleen kohdalliselta. Joitakin asioita on elämästämme karsiutunut, kuten tupakointi, eläinperäiset tuotteet, kahvilat ja ravintolat. Muu on kutakuinkin ennallaan. Vanhan tekstin lukeminen oli matka m

Työnantajansa nuivuuteen ja amerikkalaiseen kulutuskulttuuriin tympääntynyt Allie Fox (Harrison Ford) myy talonsa ja muuttaa perheineen Väli-Amerikan viidakkoon. Elokuva Mosquito Coast/Moskiittorannikko Vuosi 1986 Ohjaaja Peter Weir Pääosissa Harrison Ford, Helen Miller, River Phoenix. Maa Yhdysvallat Genre Draama, seikkailu Käsikirjoitus Paul Theroux, Peter Schrader Suomessa Saatavana DVD:llä Perhe nurisee radikaalista ratkaisusta, mutta keksijäisällä kiiluu silmissä mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. Hän rakentaa perhettä työvoimanaan käyttäen lukaalin ja valtavan jääpalakoneen, joka aiheuttaa paikallisissa alkuasukkaissa ensin pelkoa, sitten ihastusta. Elokuva Mosquito Coast (1986, suomennettu nimellä Moskiittorannikko ) perustuu matkakirjailija Paul Theroux'n samannimiseen romaaniin. Sen mustavalkoinen asetelma uusintaa siirtomaa-ajan arvoja ja käsityksiä valkoisesta herruudesta. Kolonialismin absurdiutta kuvaa hupaisasti kohtaus, jossa perhe viettää p