Viattomuuden aika | Martin Scorsese
Rikas epookkidraama kuvaa sisäistä tyhjyyttä ja tukahdutettuja tunteita.
| Elokuva | The Age Of Innocence/Viattomuuden aika |  |
| Vuosi | 1993 | |
| Ohjaaja | Martin Scorsese | |
| Pääosissa | Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward, Geraldine Chaplin, Richard E. Grant, Miriam Margolyes | |
| Maa | Yhdysvallat | |
| Genre | Draama | |
| Käsikirjoitus | Jay Cocks, Martin Scorsese. Perustuu Edith Wartonin samannimiseen romaaniin (1920). | |
| Suomessa | Saatavana DVD:llä |
The Age Of Innocence (1993, suomennettu nimellä Viattomuuden aika) perustuu Edith Whartonin samannimiseen, Pulitzer-palkittuun romaaniin (1920). Se ei tunnu ilmeiseltä valinnalta ohjaajalle, jonka työt ovat olleet verisiä ja paranoidisia macho-kulttuurin tuotteita, kuten Mean Streets, Taxi Driver, Raging Bull ja Casino.
Scorsesea kiinnostivat Whartonissa tukahdutetut tunteet ja intohimot sekä pyrkimys status quohon, tapojen ja sosiaaliluokkien pysyvyyteen. Kysymykset ovat edelleen mitä ajankohtaisempia. Ihmiset verhoutuvat naamioin toisten katseelta ja näin tehdessään hukkaavat itsensä, omat ajatuksensa, tunteensa ja vapautensa. Niin yhteiskunnassa kuin yksilöiden elämässäkin kaikki on ennakoitavaa, tuttua ja säädyllistä aina tekopyhyyteen asti, kunnes jokin ulkopuolinen voima horjuttaa järjestystä.
Viattomuuden ajassa ulkopuolista voimaa edustaa Euroopasta saapunut kreivitär Ellen Olenska (Michelle Pfeiffer), jonka menneisyys ja käyttäytyminen kuohuttaa New Yorkin vanhoillisia seurapiirejä. Kreivitär Olenska ei kunnioita etikettiä. Hän on eroamassa aviomiehestään vasten yleistä moraalikäsitystä. Hän muodostaa uhan ja häntä hyljeksitään, kunnes salaisesti uusia ideoita kannattava lakimies Newland Archer (Daniel Day-Lewis) auttaa hänet alkuun.
Juonikaskasvoinen Newland muistuttaa hieman Choderlos de Lacloksen varakreivi Valmontia, joka on kirjeromaaniin perustuvan elokuvan Valheita ja viettelijöitä (1988) päähenkilö. Newland on tosin edeltäjäänsä nähden pidättyväisempi intohimoissaan. Vaikka hän rakastuu kreivitär Olenskaan, hän ei peru avioliittoaan sievän, lapsenomaisesti sulhastaan ihailevan May Wellandin (Winona Ryder) kanssa. Nuoripari lähtee Lontooseen katsomaan vanhan maailman nähtävyyksiä kuten tapoihin kuului.
Newland palaa vain sisäisesti. Rohkeimmillaan hän tunnustaa kreivittärelle katkeraan sävyyn, että tämä antoi hänelle ensi silmäyksen oikeaan maailmaan, mutta pakotti sitten takaisin valheelliseen. Newland on New Yorkin seurapiirien jäsenten tavoin tehnyt elämästään vankilan ja mieluummin teeskentelee. Ylhäisön arvomaailma on pikkuporvarillisuudessaan kuin Helvi Hämäläisen Säädyllisestä murhenäytelmästä. Todellisia tunteita eletään vain oopperan ja teatterin näyttämöllä, jonne ylhäisö tungeksii ahkeraan.
Elokuva on paitsi vaikuttava kuvaus elämättömästä elämästä, myös näyttävä epookkidraama 1870–luvun New Yorkista. Kamera kiertää kristallikruunuissa ja -laseissa, posliiniastioissa, pöytähopeissa, taidokkaasti asetelluissa ruoka-annoksissa, ylellisten sisustusten yksityiskohdissa kuten takkatulessa, muotokuvissa, sikarilaatikoissa, kukissa ja sylikoirissa. Kaikki on asetelmallista. Illallispöydässä kamera kohdistuu puhujaan, jonka ympärillä on kaksi kynttilää kehyksinä. Kuvat korostavat teennäisyyttä. Kaikki julkiset esiintymiset on tarkkaan harkittu ja suunniteltu. Aitoudelle ja välittömyydelle ei ole sijaa: “Kaikki elivät hieroglyfisessä maailmassa. Oikeita asioita ei koskaan sanottu tai tehty tai edes ajateltu. Niitä esittivät keinotekoiset merkit.”
Tarina on saagamainen. Sitä johdattaa Scorseselle tuttuun tapaan minäkertoja, joka tekee elokuvaan hieman kirjallisen, tosin myös sisältöä tukevan harkitun vaikutelman.
Asiasanat: Martin Scorsese, The Age Of Innocence, Viattomuuden aika, elokuva, elokuva-arvio, draama, Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, pikkuporvarillinen, säädyllinen, tukahdutetut tunteet, New York, Yhdysvallat.
