Päivi Kannisto

Kirjoitin väitöskirjani uudelleen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Halusin julkaista sen sähköisesti, mutta tiedosto ei ollutkaan enää tallella. Levyke oli joko kadonnut lukuisissa muutoissa tai sitten päätynyt väitöksen jälkeen roskikseen kun ajattelin, että tähän en tasan enää palaa. Silloin oli nimittäin kiire karistaa suojatyöpaikaksi sättimäni Akatemian pölyt jaloista ja suunnistaa oikeisiin töihin. Kysyin tiedostoa myös kirjan kustantajalta, mutta ei sitä löytynyt sieltäkään. Koska sopimuksemme ei estänyt sähköistä julkaisua, päätin tehdä sen vaikka käsityönä. E-kirjana Suolatut säkeet kun olisi paremmin tutkijoiden ja suomalaisuuden historiasta kiinnostuneiden ulottuvilla. Painetusta bittivirraksi Tekstin uudelleen kirjoittaminen koneelle oli hidasta etenkin tarkkuutta vaativien ala- ja lähdeviitteiden osalta. Uurastus toi elävästi mieleen väitöstä edeltäneet, usein adrenaliininkäryiset tunnelmat - vallankin sen, kun käsikirjoitus palasi kahden täysin vastakkaisen esit

Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen Kirja julkisuudessa   |   Lataa PDF   |   Vitriolic Verses. Summary in English   |   Päivi Kannisto kirjat Suolatut säkeet on väitöskirjani, joka käsittelee suomalaisuuden syntyä 1600-luvulta 1800-luvun lopulle. Suomalaisten halu kuulla itsestään on ollut ja on edelleen kyltymätön. Ulkomaalaisillekin esitetään jo kättelyssä kysymyksiä, joihin odotetaan tuttuja vastauksia tuhatjärvisen maan kauneudesta ja kansan rehtiydestä. Suolatut säkeet kysyy, miten tämä kaikkien hyvin tuntema suomalaisuuden merkitysaines on muotoutunut. Kirjassa mennään siis suomalaisuuden lähteille: selvitetään miten tieto Suomesta ja suomalaisista on tullut aikojen kuluessa mahdolliseksi, millaista tietoa näistä on tuotettu ja miksi. Tutkimuksessa ei katsota vain kolikon parempaa puolta. Se on kirja sinulle, jolle Suomi-kuva ei ole liian kallis. Nyt myös sähkökirjana Painetun kirjan kustansi Suomalaisen Kirjallisuuden Se

Kirjatohtorin Päde kirjallisuudella -sarjan edellisessä niksissä opeteltiin brassailemaan sitaateilla . Name-dropping eli arvostetuilla kirjoittajilla elvistely on sille läheistä sukua. Mitä vaikeatajuisempiin ajattelijoihin ja teoksiin puheissasi viittaat, sitä enemmän saat kuulijoiltasi arvostusta. Filosofiassa kannattaa viitata esimerkiksi ranskalaiseen Jacques Derridaan. Häntä pidetään yhtenä käsittämättömimmistä dekonstruktionisteista. Sinun ei tarvitse tuhlata aikaasi sen selvittämiseen, mistä dekonstruktionismissa on (tai paremminkin ei ole) kysymys. Riittää, kun viittaat Derridan teoriaan erosta ja yleisö lentää ällistyksestä persuuksilleen. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa Lyhyesti sanottuna kysymys on siitä, että ilmeisesti lukihäiriöstä kärsivä Derrida kirjoittaa 'eroa' tarkoittavan ranskan kielen sanan väärin (différance, kun pitäisi olla différence). Derridan mukaan kirjoitusvirhe kuvastaa 'eroa' paremmin kuin sille varattu sana. Se on kuin "jat

Brittiläinen Robert Harris on entinen tv-toimittaja ja tietokirjailija, joka on julkaissut teoksen Hitlerin väärennetyistä päiväkirjoista ja natsi-Saksasta ammentavan trillerin Fatherland . Fatherland (Random House, 1992. Suomennettu nimellä Kolmannen valtakunnan salaisuus .) noudattaa perinteistä trillerin kaavaa, mutta tarinan kulissit ovat kiehtovat. Tapahtumien näyttämönä on natsi-Saksa vuonna 1967 sellaisena kuin Hitler oli sen arkkitehteineen suunnitellut. Mukaansatempaavaa viihdettä Natsien valtakunta ulottui Saksasta Uralille ja kaupunkien arkkitehtuuri haki vertaistaan. Kaikki oli suurempaa ja mahtavampaa kuin missään muualla maailmassa. Samaan aikaan ihmiset elivät Gestapon ja keskitysleirien pelossa. Kaikki väärät liikkeet ja mielipiteet rekisteröitiin , ja niitä saatettiin käyttää asianomaisia vastaan. Päähenkilö on avioerosta toipuva yksinäinen susi, rikoskomisario Xavier March. Hän suhtautuu politiikkaan kyynisesti ja on siksi joutunut tarkkailuun. Tämä ei help

Romaanien ja novellien päähenkilöt ovat parhaimmillaan myyttisiä paikkoja . Kirjoja lukiessa tulen samastuneeksi vain harvoihin, mutta yksi suosikki on ylitse muiden. Olen imarrellut itseäni Raymond Chandlerin dekkarihahmolla, Philip Marlowella. Ahmin Chandlereita lukio- ja opiskeluaikana yksi toisensa jälkeen. Käytin myös vuosia samantyyppistä mustaa lierihattua kuin Humphrey Bogart, joka tulkitsi Marlowea tiheätunnelmaisissa film noir -elokuvissa. Halpaa hupia Karski kovanaama ei ollut kovin todennäköinen samastumiskohde parikymppiselle, paukkuaralle likalle, joka ei olisi saanut Magnumiaan laukaistua edes kuulosuojainten kanssa. Mutta pitihän elämään saada suurta draamaa ja savua. Tavallinen opiskelijaelämä tentteineen ja tonnikaladieetteineen oli kuolettavan tylsää eivätkä rahat riittäneet maailmalla seikkailemiseen . Musta lierihattu ja kirjastosta kotiin kannettu pokkari olivat edukkaita investointeja, joiden ansiosta arki verhoutui myyttiseen vaippaan. Chandlerin r