Päivi Kannisto

Julkaisen ohessa Kullattu kakkalapio -novellikokoelmassa vuonna 2007 ilmestyneen satiirin nimeltään ”Tuomiolaite”. Viimeaikaisesta keskustelusta on ollut mukava huomata, etteivät kaikki suinkaan ole rähmällään oikeuslaitoksen edessä ja sokea usko oikeuden kaikkivoipaisuuteen ja erehtymättömyyteen on kyseenalaistettu. Satiirissani käsittelen näitä samoja teemoja. Tuomiolaite – Arvoisat kollegat, olemme kokoontuneet päättämään tärkeästä oikeuslaitoksen uudistuksesta. Kaikki kokouksessa käsiteltävät asiat on luokiteltu valtionsalaisuuksiksi, joten sulkekaahan silmänne ja korvanne, pääministeri sanoi ja yritti keventää puujalkavitsillään pitkää iltapäivää. Ministereiltä pääsi syvä huokaus, kun salin etuosaan asteli tunnettu atk-guru Ilmari Närhinen. Tämä paljasti suurieleisesti keskelle kateederia, lakanan alle piilotetun härvelin. Se oli neliskanttinen, noin metrin levyinen ja korkuinen metallista tehty kuutio. Kuution etupuolella oli näyttöpääte, josta ministereitä katsoivat ihmise

Brasiliassa, matkalla Bolivian puolelle törmäsimme useisiin turisteihin, jotka suuntasivat suurin odotuksin Pantanalille. Ihmettelimme, mistä nähtävyydestä mahtoi olla kyse, kunnes selvisi, että ‘pantanal’ tarkoittaa portugaliksi suota. Katsoimme matkalaisia huvittuneina ja toivotimme: “Tervemenoa hyttysiä syöttämään”. Suomalaiset ovat käytännöllisesti katsoen eläneet suossa koko historiansa ajan eikä siinä ole siksi matkakohteena vetovoimaa. Kirjallisuudessa suolla on kuitenkin myyttisyyden auraa aivan kuten Siperian taigalla venäläisessä kirjallisuudessa. Se on tragedioiden ja suurten tunteiden näyttämö. Kalevalassa Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon. Nuori ja laiha Lapin Joukahainen oli kuullut huhuja Väinämöisen laulutaidoista ja päätti kateuspäissään mennä haastamaan tämän kilpalaulantaan. Kukonpojasta ei kuitenkaan ollut vanhalle heltalle vastusta. Suo on paitsi miesten välinen taistelutanner, myös vastus, joka innoittaa nämä kilvoittelemaan itsensä kanssa. Väinö Linnan P