Suo
Brasiliassa, matkalla Bolivian puolelle törmäsimme useisiin turisteihin, jotka suuntasivat suurin odotuksin Pantanalille. Ihmettelimme, mistä nähtävyydestä mahtoi olla kyse, kunnes selvisi, että ‘pantanal’ tarkoittaa portugaliksi suota. Katsoimme matkalaisia huvittuneina ja toivotimme: “Tervemenoa hyttysiä syöttämään”.
Suomalaiset ovat käytännöllisesti katsoen eläneet suossa koko historiansa ajan eikä siinä ole siksi matkakohteena vetovoimaa. Kirjallisuudessa suolla on kuitenkin myyttisyyden auraa aivan kuten Siperian taigalla venäläisessä kirjallisuudessa. Se on tragedioiden ja suurten tunteiden näyttämö.
Kalevalassa Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon. Nuori ja laiha Lapin Joukahainen oli kuullut huhuja Väinämöisen laulutaidoista ja päätti kateuspäissään mennä haastamaan tämän kilpalaulantaan. Kukonpojasta ei kuitenkaan ollut vanhalle heltalle vastusta.
Suo on paitsi miesten välinen taistelutanner, myös vastus, joka innoittaa nämä kilvoittelemaan itsensä kanssa. Väinö Linnan Pohjantähden alla alkaa kuuluisalla fraasilla "suosta, kuokasta ja Jussista". Tätäkin suokuvastoa hallitsee hurja kamppailu, sisu ja uho.
Hieman toisenlaisia suomaisemia tarjosi takavuosien norjalainen, lämminhenkinen lyhytelokuva, jossa ryhmä eläkeläismiehiä, vanhoja tuttuja jo nuoruusvuosiltaan, tapaa jokavuotisella metsäretkellään. Joukosta puuttuu yksi sun toinenkin, kun ajasta iäisyyteen siirtyneiden määrä on kasvanut. Jäljellejääneet lähtevät suolle hilpeästi laulaen. Matkalla he törmäävät nuoreen naiseen, joka on juuttunut suonsilmäkkeeseen. Herrasmiehet tekevät oitis jonon ja auttavat naisen pinteestä. Mutta miehetpä eivät pääse enää itse irti, vaan vajoavat ylväinä kuin hukkuvan laivan kapteenit. Reipas laulu raikuu aina lopputeksteihin saakka, vaikka miehiä ei enää näy.
Tätä suota luonnehtivat kohteliaisuus ja huomaavaisuus. Toisaalta Norjassa ei ole soita samassa määrin kuin Suomessa, jossa useimmilla Lapin-kävijöillä on epäilemättä omat ratkiriemukkaat muistonsa. Kun oikaisee pari kilometriä suon läpi, vierähtää helposti viikko märkiä saappaita ja reiden kireitä takaosan lihaksia sadatellen. Kiertämällä olisi jo ollut perillä, ehkä jopa puolessa päivässä.
