Kirja-arvio: Puhdistus | Sofi Oksanen
Vuoden 2008 Finlandia-palkittu romaani on fetisismin juhlaa. Siinä sukkahousut kimmeltävät ja sifonkihuivit huljuvat.
Sofi Oksasen Puhdistus (WSOY, 2008) kertoo 90-luvun alun Virosta. Maa on juuri irtaantunut Venäjästä ja lännestä virtaa haluttuja tuotteita, kuten töllöjä, kahvia ja sukkahousuja. Epävarmuus kuitenkin kaihertaa. Poljettava Singer on sittenkin parempi kuin uusi, sillä sähkön jakelusta ei ole takeita.
Stereotypioita marginaalista
Tarinan päähenkilöinä ovat iäkäs Aliide Truud ja hänen pihalleen salaperäisesti ilmaantunut, miestään pakeneva Zara. Takaumien kautta kerrotaan henkilöiden taustat ja punotaan juonteet yhteen sukudraamaksi.
Romaani on taitavasti, vanhahtavaan tyyliin ja runsain adjektiivein kirjoitettu. Se perustuu visuaalisiin mielikuviin ja on nopealukuinen, helposti sulava. Pohdittavaa ei jää. Tuotteet toimivat nostalgian herättäjinä, kuten usein lähihistoriaan sijoittuvissa teoksissa. Maailmallemme näyttää olevan tunnusomaista se, että materia yhdistää ihmisiä, eivät ajatukset ja tunteet.
Marginaalista kirjoitetuksi kirja on stereotyyppinen. Seksuaalista ja kansallista vähemmistöä edustavallekin venäläiset naiset ovat huoria ja suomalaiset rikkaita peuroja, jotka jakoivat köyhille virolaisille almuja. Eikä tuossa ollut edes ironian poetiikkaa. Kirja hivelee suomalaisten kansallistuntoa samalla tavalla kuin taannoinen talousuutisten otsikko: "Suomalaisen perustama yritys on Baltian paras", joka sekin lienee taattua Finlandia-ainesta. Onnellista uutta vuotta!
Asiasanat: Sofi Oksanen, Viro, virolainen, venäläinen, Suomi, Finlandia-palkinto, 2008, Puhdistus, Singer, sukkahousut, sifonkihuivi, fetisismi, nostalgia, tuote, huora, stereotypia, köyhä, kansallistunto.
tervehdys
VastaaPoistaEn ole lukenut tuon tytön kirjaa Puhdistus' nimi viitaa aina tuohon iänikuiseen Stalinin aikaa, johon kaikki virolaiset haluavat vedota, se on ehtymätön säälin ja vertauksien lähde, mutta vaikka en olekaan lukenut tuota kirjaa olen elänyt juuri tuon vuoden virossa, jolloin viro itsenäistyi, taikka toisin sanoen tuli riippuvaiseksi läntisistä naapureistaan. Tuosta ajasta ja talvesta lasnamäellä olen kirjoittanut 'The day before yerstoday' the winter of Black snow.
Aika vielä pitkälle tuonkin talven jälkeen oli samanlaista mitä Curzio Malaparte kuvaa kirjassaan The skin. jolloin amerikkalaiset tulivat köyhään italiaan, kuvaa lentäviä lihamarkkinoita ja sitä kanslista alistuneisuutta mitä heti sodanjälkeisessä euroopassa esiinty.
Tuohon aikaan virossa saattoi suomalainen työtön juntti lyödä laudalta paikallisen dändin koska vaan kun kysymys tuli nais-asioista, joka oli yksi perussyy suomalaisin miesten matkustamiselle viroon, silloinkin.
Kiitos kommentista! Seksiturismi näyttää olevan yksi yleisimmistä matkailumuodoista. Olemme törmänneet siihen monissa maissa, kuten Thaimaassa, Vietnamissa ja Brasiliassa.
VastaaPoistaStalinin aika on todellakin "ehtymätön säälin ja vertauksien lähde" - tosin vain marginaaliselle mutta sitäkin äänekkäämmälle poliittiselle ryhmälle, joka sillä ratsastaen on joskus päässyt peräti hallitukseenkin. Veikkaan, että heidän mielestä Eestissa nykyään vallitseva valtiollinen yltiöliberalismi ja "vapaan markkinatalouden" suuntaan kumartaminenkin ovat Stalinin syytä.
VastaaPoistaItse en kehtaisi mennä laajentamaan sellaisen ryhmän näkemyksiä koko kansakuntaan - kuten myös Sofin suvun tarinaa, mikä on kaikessa erinomaisuudessaan silti ensisijaisesti KAUNOkirjallisuutta.
Me olemme tottuneet pitämään puolalaisia natsi-Saksan harrastaman holokaustin sivu-uhreina ja taistelleen heitä vastaan urheina ja peräksiantamattominä - ja sitä väittämää tukevat sekä kirjallisuus, elokuvat yms.. Mnjaah, Varsovan juutalaiset saattavat olla toista mieltä.
Varsinkin näitä kansakuntia koskevissa mielipiteissä taitaa "absoluuttinen totuus" olla yhtä kuin "Graalin malja".
Ja (pitkän harkinnan jälkeen) näihin nais-asioihin.. Minua ei kyllä "suomalainen työtön juntti" (anteeksi, se ei ollut minun keksimä ilmaisu!) kyennyt laudalta lyömään. Ei tuohon aikaan, ei sitä ennen eikä sen jälkeenkään. Mutta me taidettiinkin liikkua latimerin kanssa eri piireissä. Mistä ollaan kait kumpikin iloisia..
P.S. Maailman riippumattomin valtio on muuten Mongolia. Siitä ei todellakaan riippuu mitään.
Päivi, kirjallisuusihmisenä motiivit, allegoriat ja symbolit ovat varmasti Sinulle tuttuja. Miksi Puhdistuksessa nämä asiat ovat "stereotypioita"?
VastaaPoistaMaterialismia ei voi välttää, kun kuvaillaan Neuvostoliittoa tai Neuvosto-Viroa. Sen välttäminen olisi yksinkertaisesti - epäuskottavaa.
Anonyymi,
VastaaPoistaNäin Puhdistuksen juoniromaanina, en niinkään kerroksellisena. Se ol inopeasti luettu ja unohdettu, vaikka Finlandia onkin omiaan luomaan kirjan ympärille mystiikkaa ja gloriaa. Kiistämättä Puhdistuksen ansiona on keskustelun herättäminen fiktion keinoin Viron lähihistoriasta.
Raido,
kiitokset asiantuntevasta Viron-katsauksesta. Särähtikö kirjan materialismi sinun korvaasi vai onko se Anonyymin sanoin välttämätöntä Neuvosto-Viroa kuvattaessa? Terveisiä porukoille ja rapsutuksia Rapsulle!
Päivi
Sohvi on tyrkkylesbo, joka onnistui lypsämään ruskealla kielellään tyhmiltä suomalaisilta 30000 euroa Finlandiasta. Turha sitä on kenenkään puolustella tai kaunistella.
VastaaPoistaSamanlainen tyrkky kuin Tukiainenkin. Taas Suomalaisia viedään kuin pässiä narussa.
VastaaPoistaMotiivit, allegoriat ja symbolit ovat mielestäni keisarin uusia vaatteita. Sofin kirjassa ei ollut juuri muuta kuin kielellä kikkailua ja materian palvontaa. Pisteet Kirjatohtorille massahysteriaa uhmaavasta, rehellisestä kritiikistä.
VastaaPoistaKiitoksia kommenteista, Kauko, Anonyymi ja Salla.
VastaaPoista