Kirja-arvio: Puhdistus | Sofi Oksanen
Vuoden 2008 Finlandia-palkittu romaani on fetisismin juhlaa. Siinä sukkahousut kimmeltävät ja sifonkihuivit huljuvat.
Sofi Oksasen Puhdistus (WSOY, 2008) kertoo 90-luvun alun Virosta. Maa on juuri irtaantunut Venäjästä ja lännestä virtaa haluttuja tuotteita, kuten töllöjä, kahvia ja sukkahousuja. Epävarmuus kuitenkin kaihertaa. Poljettava Singer on sittenkin parempi kuin uusi, sillä sähkön jakelusta ei ole takeita.
Stereotypioita marginaalista
Tarinan päähenkilöinä ovat iäkäs Aliide Truud ja hänen pihalleen salaperäisesti ilmaantunut, miestään pakeneva Zara. Takaumien kautta kerrotaan henkilöiden taustat ja punotaan juonteet yhteen sukudraamaksi.
Romaani on taitavasti, vanhahtavaan tyyliin ja runsain adjektiivein kirjoitettu. Se perustuu visuaalisiin mielikuviin ja on nopealukuinen, helposti sulava. Pohdittavaa ei jää. Tuotteet toimivat nostalgian herättäjinä, kuten usein lähihistoriaan sijoittuvissa teoksissa. Maailmallemme näyttää olevan tunnusomaista se, että materia yhdistää ihmisiä, eivät ajatukset ja tunteet.
Marginaalista kirjoitetuksi kirja on stereotyyppinen. Seksuaalista ja kansallista vähemmistöä edustavallekin venäläiset naiset ovat huoria ja suomalaiset rikkaita peuroja, jotka jakoivat köyhille virolaisille almuja. Eikä tuossa ollut edes ironian poetiikkaa. Kirja hivelee suomalaisten kansallistuntoa samalla tavalla kuin taannoinen talousuutisten otsikko: "Suomalaisen perustama yritys on Baltian paras", joka sekin lienee taattua Finlandia-ainesta. Onnellista uutta vuotta!
Asiasanat: Sofi Oksanen, Viro, virolainen, venäläinen, Suomi, Finlandia-palkinto, 2008, Puhdistus, Singer, sukkahousut, sifonkihuivi, fetisismi, nostalgia, tuote, huora, stereotypia, köyhä, kansallistunto.