Kiinalainen niukkuuspeli
Mitä eroa on ohjelmoinnin ja kirjallisuuden kielillä? Aloitetaan pelaamalla tunnettua kiinalaista seurapeliä nimeltään niukkuuspeli.
Kiinalaiset ovat tunnettuja peli-innostaan ja seurapeleistään. Mahjong lienee tunnetuimpia kiinalaisista ajanvietteistä. Miehet ja naiset kokoontuvat pelaamaan tätä kiehtovaa lautapeliä puistoihin tuntikausiksi ryystäen samalla teetä ja syljeskellen kadulle. Toinen kuuluisa ajanviete on niukkuuspeli. Se on ulkomaalaisenkin helposti opittavissa eikä vaadi erityisiä pelivälineitä. Syötä alla olevaan kenttään luku, paina ok-nappia ja odota tietokoneen vastasiirtoa.
Koodausta
Kiinalainen niukkuuspeli oli ensimmäinen oppitunti, jolla Kirjatohtori aloitti perehtymisensä ohjelmoinnin saloihin. Ohessa osa koodia, jolla ohjelma toimii:
<script language="JavaScript" type="text/javascript">
// <!-- Begin
function niukkuuspeli () {
$luku = Math.round(document.kirjalomake.Luku.value);
if (!$luku) {
alert ("Kirjoita numero, ole hyvä!");
document.kirjalomake.Luku.value= "";
return false;
}
var $plusmiinus = Math.round(Math.random());
if ($plusmiinus) {
$luku = $luku + 1;
alert($luku + '. Voitin niukasti!');
document.kirjalomake.Luku.value= "";
} else {
$luku = $luku - 1;
alert($luku + '. Hävisin niukasti!');
document.kirjalomake.Luku.value= "";
}
return true;
}
// End -->
</script>
Kuten koodista näkyy, ohjelmointi on kieli siinä missä luonnolliset kieletkin. Erotuksena on se, että ohjelmointikielet ovat formaaleja ja tarkkaan määriteltyjä. Niissä on joukko niin kutsuttuja varattuja sanoja, joilla on yksiselitteinen merkitys. Ohjelmointikielet ovat äärimmäisen mustavalkoisia. Asiat ovat joko tosia tai epätosia.
Vikuroivat merkitykset
Luonnollisissa kielissä ei ole samaa täsmällisyyttä. Sanoilla on sekä päämerkityksiä (denotaatio) että sivumerkityksiä (konnotaatio). Esimerkiksi sanan 'aurinko' päämerkitys viittaa taivaankappaleeseen, joka mahdollistaa elämän maapallolla. Lisäksi sana konnotoi esimerkiksi lämpöä ja valoa. Osa konnotaatioista on kulttuurisidonnaisia ja siten yhteisiä kaikille yhteisön jäsenille, osa taas subjektiivisia. Sanoilla voi myös olla erimerkityksisiä sisältöjä. Esimerkiksi verbi 'pestä' voi tarkoittaa paitsi puhdistamista, myös voittamista (Tappara pesi Ilveksen).
Onko luonnollisen kielen monimerkityksisyys sen heikkous vai rikkaus? Kirjallisuuden kannalta se on rikkaus, sillä se mahdollistaa tekstien monitulkintaisuuden. Matemaattisen maailmankuvan kannattajille tämä saattaa näyttäytyä kurittomuutena: viestien välittymistä ei voi kontrolloida. Joku neropatti voi vaikka ymmärtää ne väärin.
Voiko kirjan tulkita väärin?
Kirjallisuudessa ei ole olemassa oikeita tai vääriä tulkintoja. Jokaisella on oikeus muodostaa tekstistä oma näkemyksensä sen sijaan, että hänen täytyisi miettiä, mitä tekijä on mahtanut tarkoittaa. Tätä ranskalainen kirjallisuustieteilijä Roland Barthes tarkoitti sanoessaan, että Tekijä on kuollut ja Teksti syntynyt.
Tekijää kunnioittamaan pyrkivät tulkinnat ovat latteita, sillä ne jättävät tekstin mielenkiintoisimmat elementit huomioimatta. Itse olen diskurssianalyytikko ja korostan tulkinnoissani tekstin ristiriitaisuuksia. Ristiriidat juontavat tekstissä väistämättä mukana olevista erilaisista maailmankuvista. Ne käyvät keskinäistä vuoropuhelua tai jopa valtakamppailua, jonka avulla päästään kiinni tekstin pimeisiin puoliin - niihin, jotka tekijä on piilottanut lukijoiltaan tiedostaen tai tiedostamattaan näyttääkseen ainoastaan sliipatun ulkokuoren. Diskurssianalyysi on siis eräänlaista vastakarvaan lukemista.
Pajatson tyhjennys
Luin väitöskirjassani esiin suomalaisuuteen liitettyjä kiistanalaisia merkityksiä kanonisoitujen (kuten "Suomalaiset ovat työteliäitä") sijaan. Kävi ilmi, että esimerkiksi suomalaisuuden määrittelijänä kunnostautuneen Zacharias Topeliuksen teksteissä suomalaiset ovatkin päinvastaista. He ovat laiskajaakkoja, jotka makaavat päivät pitkät uuninpankolla. Tämä kuva ei tietenkään sopinut kansallistuntoon heränneen kansan pirtaan, joten tulkinta sivuutettiin vääränä. Kirjallisuudentulkinnassa on siis käytännössä päädytty harrastamaan samankaltaista varattujen merkitysten politiikkaa kuin ohjelmoinnissakin. Näin taataan oikeat tutkimustulokset ja vältytään väärien mielipiteiden aiheuttamalta päänvaivalta.
Miksi kirjallisuudessa sitten pelataan niukkuuspeliä vaikka voitaisiin tyhjentää koko pajatso? Yhden oikean merkityksen kaipuu juontaa samasta juuresta kuin ohjelmoinnissakin: halusta hallita ja kontrolloida, suitsia anarkiaa ja vikuroivia merkityksiä. Näyttää siltä, että ohjelmoinnilla ja luonnollisilla kielillä on ehkä enemmän yhteistä kuin koodarit ja humanistit uskaltavat itselleen myöntää.
Asiasanat: kiinalainen, niukkuuspeli, ohjelmointi, kirjallisuus, merkitys, denotaatio, konnotaatio, maailmankuva, tulkinta, diskurssianalyysi, ristiriita.
