Lasikaupunki hämää ja harhauttaa | Paul Auster
Austerin kirjat sisältävät tarinoita tarinoiden sisällä. Välillä kerronnassa on snobbailun makua, mutta monesti kirjailija onnistuu luomaan huikaisevia rinnakkaistodellisuuksia.
Austerin New York -trilogian ensimmäisen osan avaa kirja City of Glass (1985, suomennettu nimellä Lasikaupunki.) Päähenkilö on Austerille mieleinen: kirjailija.
Herra Quinn on eksistentialistinen sankari, joka ei tunne oloaan kotoisaksi omissa nahoissaan. Hän on itse asiassa mennyt vieläkin pidemmälle ja lakannut ajattelemasta itseään todellisena. Quinn elää dekkarihahmonsa, Max Workin, kautta, ensin kirjoissa, sitten myös arkielämässä.
Minä olen sinä olet hän
Kun herra Quinn saa puhelinsoiton, jossa kysellään Paul Auster -nimistä yksityisetsivää, hän ottaa miehen paikan. Tehtävänä on varjostaa miestä nimeltään Peter Stillman.
Romaani edustaa postmodernismia, jossa merkityksiä ja identiteettejä rakennetaan ja puretaan. Minä olen sinä olet hän. Quinn on dekkarihahmo Max Workin lisäksi varjostamansa Stillman ja esiintyy myös kirjailija Austerina.
Merkityksillä leikittelyn vastapooli on Peter Stillman, joka ilmentää positivististen tieteiden kaipuuta pysyvään ja eksaktiin. Hän pyrkii luomaan kielen, joka olisi täsmällisempi ja merkityksellisempi. Hänen mukaansa käyttämämme sanat eivät enää vastaa todellisuutta. Joka kerran kun haluamme puhua näkemästämme, joudumme harhaan ja vääristämme sen, mitä haluaisimme esittää.
Kirjailija Austerin metodi on päinvastainen. Hänelle kieli ja tarinat ovat eksyttämistä ja harhauttamista. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää, edes lasisessa, läpinäkyvässä kaupungissa.
Asiasanat: Paul Auster, City of Glass, Lasikaupunki, romaani, kirja-arvio, dekkari, postmodernismi, kieli, merkitykset, New York, Yhdysvallat.
