Päivi Kannisto

Philip Roth kirjoittaa isästään, itsepäisestä moralistista ja realistista, mutta samalla ennen kaikkea itsestään ja omasta kuolevaisuudestaan. Patrimony (Simon & Schuster, 1991. Ei suomennettu.) on Rothin isän, Herman Rothin, sairaskertomus. Elämästään neljäkymmentä vuotta vakuutusyhtiölle uhrannut mies halvaantuu. Tutkimuksissa selviää, että hän kärsii aivokasvaimesta. Roth on käsitellyt isän kuolemaa aiemmin fiktiossa, romaanissa Zuckerman Unbound . Molemmissa teoksissa tapahtuma on päähenkilön elämässä keskeinen käänne: hänestä tulee ensin etäomaishoitaja, sitten hän saa huomata, ettei ole enää kenenkään poika. Kirjailija käy läpi menneisyyttään ja vanhempiensa suhdetta tarkkanäköisesti ja saa huomata myös oman kuolevaisuutensa. Hän joutuu ohitusleikkaukseen. Kirjassa on vaikeiden kysymysten lisäksi huumoria. Kun näkönsä menettänyt ja viikon ummetuksesta kärsinyt isä paskoo kylpyhuoneen hammasharjoja ja kylpypyyhkeitä myöten, kirjailija pohtii, onko paskassa pankkitilin

Philip Roth tunnetaan Zuckerman-kirjoistaan, joiden päähenkilö on tulkittu kirjailijan alter egoksi. Zuckerman on Rothin tavoin juutalainen kirjailija, mutta yhdennäköisyys on vain ovela harhautus. Roth käsittelee alter egoa ironisesti Zuckerman-sarjan toisessa osassa nimeltään Zuckerman Unbound (Farrar, Straus And Giroux, 1981. Suomennettu nimellä Väärinymmärretty mies .). Kirja pyörii Rothille tutun teeman, kirjailijuuden kirojen, ympärillä. Zuckerman on tehnyt läpimurron teoksella Carnovsky . Hän on miljoonan taalan julkkis, jota ympäröi joukko ihailijoita ja vainoojia. Antisemitisti ja roisto? Pahin on edessä, kun kirjailijan isä kuolee. Veli syyttää, että Zuckerman on tappanut hänet häikäilemättömästi perheen elämää hyväksi käyttäneellä ja juutalaisuutta loukanneella romaanillaan. Do you really think conscience is a Jewish invention from which you are immune? Do you really think you can just go have a good time with the rest of the swingers without troubling yourself about

Rothin metamorfoositarinassa Kafkaan ja Gogoliin erikoistuneesta kirjallisuustieteen professorista tulee tissi. The Breast (Vintage, 1972. Suomennettu nimellä Rinta .) alkaa laimenneen suhteen kuvauksena. Professori David Kepesh on huolissaan siitä, ettei halua enää kumppaniaan. Sitten halu tulee yhtäkkiä takaisin ennen kokemattoman voimakkaana ja samalla tapahtuu jotain odottamatonta: Kepeshistä tulee tissi. Kepesh kokee uudessa olomuodossaan voimakkaita seksifantasioita ja uusia nautintoja, mutta ei uskalla heittäytyä niihin. Häntä vaivaa se, mitä muut ajattelevat ja näkeekö joku, sillä hän ei halua muuttua groteskiksi pilaksi. Kepesh etsii selityksiä tilalleen: onko hän tullut hulluksi, näkeekö hän unta vai onko syypäänä tutkimuskohde? Rothin tarinan voi nähdä kunnianosoituksena Kafkalle ja Gogolille tai kirjailijan näppäryyden todistavana sormiharjoituksena. Kiistämättä se on myös valtikan ojennus miehen feminiiniselle, kätketylle ja usein hävetyllekin puolelle. Tarinan