Päivi Kannisto

Sain ystävältämme Helenalta pari suomalaista kirjaa luettavaksi, kun hän kävi visiitillä Kuala Lumpurista. Toinen kirjoista oli Jari Tervon romaani Rautapää (2004). Lukuelämys alkoi takkuillen. Pääsin sivulle sata, mutta en tarinan makuun. Lauseet tuntuivat kököiltä, kielikuvat väkinäisiltä, koko kirja kikkailulta ja erikoisuuden tavoittelulta. Sitkeys palkitaan Suomessa olisin kiikuttanut niteen takaisin kirjastoon . Täällä Aasiassa suomalaiset kirjat ovat kuitenkin liian arvokkaita pölyyntyäkseen hyllyssä, joten aloitin uudelleen. Osa kielikuvista oli toisellakin lukemalla kankeita, kuten "ikkunoista arkkitehtailtiin valoa". Välillä olisin kaivannut morsetusta hieman täydempiä lauseita, vaikka en lavean kerronnan ystävä olekaan. Yhtään Waltaria en ole saanut kahlattua loppuun. Sitten tarinan rosoisuus alkoi viehättää. Se on pelkistetyillä, karkeilla viivoilla vedetty. Epätäydellinen. Mietin, miten karkeus oli voinut ensimmäisellä lukukerralla vaikuttaa er

Sivujeni ulkoasu ja rakenne on uudistunut. Löydät myös lisää tietoa kirjoittamisesta, kirjoista ja arvosteluista. Vasemmalle sijoitetusta navigointipalkista löytyy uusi hakutoiminto, jonka avulla voit etsiä kirjastoista tietoa kirjailijoista ja teoksista sekä Helsingin Sanomista kirjallisuusarvosteluja. Samalla haulla pääset penkomaan myös Wikipediaa ja tämän blogin sisältöä. Kaikki saman napin takaa. Uusia luokkia ja linkkejä Blogimerkinnöissäni on käytössä viisi luokkaa, joista uusin on Kirjoittaminen. Käsittelen siinä erilaisia kirjoittamiseen liittyviä teknisiä, sisällöllisiä ja päänsisäisiä haasteita. Vanhoja tuttuja blogiluokkia ovat Suomalainen ja Ulkomainen kirjallisuus, juttusarja Myyttiset paikat ja Niksinurkka. Omaan tuotantooni voi tutustua sivun alaosassa klikkaamalla kirjojen kansikuvia. Sivun alaosasta löytyy linkkilista kirjallisuusaiheisista blogeista, lehdistä ja keskustelufoorumeista. Lisäksi siellä on tietoa kirjoituskilpailuista ja kirjoittajakoulutukses

Osallistuin Pirkanmaan kirjoituskilpailuun ja sain kunniamaininnan satiirisesta novellista nimeltään Kirjeystävä . Novelli julkaistaan lokakuussa 2007 Kullatussa kakkalapiossa . Oli siis viime hetki osallistua näihin kilparientoihin. Mainospalan jälkeen vinkki siitä, mikä nyt myy: raati olisi toivonut kilpailutöihin enemmän fantasiaa, keinotodellisuutta ja huumoria. Allekirjoittanut miettii jo Keskimaan tarinoiden sovittamista Lenin-museon maisemiin. Niissä voisi esiintyä ufomies Marx , joka etsii ystäviään Lenin Airistoa ja kiinteistöarkkitehti Engelsiä. Kolmikon tavoitteena on heittää Pikku Myy alas Pispalan haulitornista kommunismin penikkatautien estämiseksi. Asiasanat: Päivi Kannisto, Kirjeystävä, Kullattu kakkalapio, novelli, novellikokoelma, Pirkanmaan kirjoituskilpailu, kirjoituskilpailu, Tampere.

Lainaa kirja | Kirja julkisuudessa | Eufemismeja Tapahtuuko yrityksessäsi järjettömiä asioita? Ihmetyttääkö, miksi sitkeästä yrittämistä huolimatta ette yllä huipputuloksiin? Johtamisen pakolliset kuviot on viiltävän ironinen kuvaus liiketoimintaa ohjaavista ajattelu- ja toimintamalleista strategian laatimisen, asiakkuuksien hallinnan ja henkilöstön kehittämisen näkökulmista. Teos luo poleemisesti kuvaa siitä, mitä suomalaisissa suuryrityksissä tänä päivänä tapahtuu ja auttaa ymmärtämään, mistä pinnalta katsottuna keinotekoisissa ja toisinaan jopa järjettömissä toimintatavoissa on kysymys. Johtamisen pakolliset kuviot on kirja kaikille perinteisiin liike-elämän oppi- ja käsikirjoihin kyllästyneille. Se suorastaan pakottaa miettimään, mistä kaikessa on kysymys. Bisnestä vai puuduttavaa telkkariohjelmaa? Kirjoitin kirjan työskennellessäni ennen maailmalle lähtöä liikkeenjohdon konsulttina Center for Leading Competence -nimisessä helsinkiläisfirmassa. Kirjan kaksi muuta t

Etkö ehdi lukea ? Onko eläkepäiviä varten laadittu kirjalistakin jo täynnä? Ei hätää. Korvaamalla oman listasi alla olevalla ei stressi lisäänny - näitä kirjoja kun ei ole vielä kirjoitettukaan. Helvetti hiipii Helsinkiin . Bulgakovin menestysromaanin jännittävä jatko-osa. Paholainen ja Margarita vastaan Lordi. Venäläistä laatutyötä ! Munatrilogeja . Miehinen vastaisku vaginavuodatuksille. Korva . Parasta Gogolia sitten Nenän . Ilman on vaikea tulla toimeen. Pulu . Ismo Alangon räävitön sovitus tsehovilaisesta klassikosta. Heränneet henget . Paavo Ruotsalaisen karnevalistinen uudelleentulkinta Gogolin Kuolleista sieluista . Oravanpieru . Luontokirjojen klassikko, tutkivaa journalismia parhaimmillaan lähikuvineen ja kaavioineen. Katson Muumimamman pään yli ulos . Uutta suomalaista lyriikkaa niille, jotka ovat jo lukeneet tämänsä. Angshti . Anjakaurasmainen kuvaus jumppatytön kipeästä seksuaalisesta kasvusta ja henkisen humalatilan selviämisestä. Kuusamosta kaakk

Mikäli maan kulttuurin voi tiivistää yhdessä kappaleessa, argentiinalainen hupailutango La pieza en forma de tango , Opus 11 (Miserere) tekee sen. Tangon säveliin taivutetussa kappaleessa mies kertoo naisesta, joka vannoi hänelle rakkauttaan. Miehen tragedia paljastuu pian. Kaipuulla muistellun, viinin ja puheen täyttämän iltapäivän jälkeen mies ei ole onnistunut löytämään toista naista, joka rakastaisi häntä samoin. Ei ole äidin rakkauden voittanutta Säe "kuin lasta" ennakoi, että tavanomaisena alkanut miehen ja naisen välinen rakkauskertomus saa kertosäkeessä yllättävän käänteen: Miksi lähdit, äiti... Miksi lähdit sen inhotuksen matkaan... Miksi lähdit, äiti, Ja jätit minut tuskiini? Miksi lähdit, äiti... Tuon vanhan miehen matkaan... Mitä hänellä oli sellaista mitä minulla ei ollut?... Miehen elämän naiseksi paljastuu oma äiti, joka on rakastanut poikaansa toisin kuin kukaan nainen, mutta lopulta pettänyt tämän lähtemällä vanhemman miehen matkaan. Mutta poika

Jeff Lindsay kirjoittaa Dexter-nimisestä massamurhaajasta, joka työskentelee poliisin leivissä. Darkly Dreaming Dexter (Orion, 2004. Ei suomennettu) on osa dekkarisarjaa, josta on julkaistu myös Dearly Devoted Dexter (2005) ja Dexter In The Dark (2007). Lisäksi Dexter viihdyttää samannimisessä tv-sarjassa. Lindsay näyttää keksineen menestyksellisen kaavan, jolla tuupata vastaisuudessakin tarinoita ulos vuoden-parin välein. Dekkari istuu hyvin äänikirjaksi Kuuntelin ensimmäisen Dexter-tarinani äänikirjana . Totesin jälleen kerran, että kuuntelu on mukavaa vaihtelua, etenkin pitkän kirjoitusrupeaman jälkeen, kun silmät ovat näytön tuijottamisesta ristissä. Harmillista, että Suomen kokoiselle kielialueelle ei äänikirjoja juurikaan tehdä, sillä mikä on mukavampi tapa nauttia kirjasta. Voi laittaa silmät kiinni ja antaa tarinan soljua eteenpäin omalla painollaan. Lindseyn kerrontaa ei voi kutsua innovatiiviseksi, mutta juttu etenee sujuvasti ja dekkareille harvinaiseen tapaa