Päivi Kannisto

Näimme Pohjois-Argentiinassa, Jujuyssa, rakkauskirjeen, joka oli kiinnitetty talon seinään. Katso kuva albumista Brazil-Bolivia . Kirje kuului näin: Victor (elämäni): Elämälläni ei ole merkitystä ilman sinua, en hengitä jos et ole vierelläni. Rakas, pyydän että annat minun tulla takaisin ja jäädä luoksesi ikuisesti. Minä rakastan sinua, Caro.

Kirjatohtori-blogi oli joutua tauolle, kun Vietnam esti pääsyn Blogspot-palveluun. Onneksi aina on kiertoteitä. Tapaus poiki nettisensuurista juttusarjan, jossa kerrotaan mm. Vietnamin, Thaimaan ja Kiinan nettisensuurista ja nettikäyttäjien itsesensuurista. Reissun aikaiset julkaisuhaasteet valkenivat minulle pari päivää sitten. Yritin päästä Blogspot-palveluun, mutta sain toistuvasti virheilmoituksen. Aluksi luulin, että palvelu oli alhaalla, kuten Googlen palvelut tapaavat toisinaan olla, mutta vian jatkuttua mieleeni tuli epäillä sensuuria.

"Eihän siellä ole mitään" saimme kuulla, kun kerroimme vuosi sitten suunnitelmastamme matkustaa Trans-Siperian junareitti . Me totesimme "naulan kantaan" ja lähdimme Karjalan Kuokkaniemestä Vladivostokiin. Olimme korviamme myöten täynnä eri maiden kaupallisia ja konvehdinkoreita turistivieheitä. Siperian kuvaa hallitseva karuus ja ankaruus on myytti, joka kolahtaa masokistisia taipumuksia omaaviin matkaajiin ja tunnelmoijiin. Junassa istuessamme minulle valkeni, että yksi kuuluisimmista Trans-Siperian kuvaajista, Paul Theroux , oli omalla extreme-matkallaan istunut brittiläisen sivistyneesti luksusvaunussa, eli turvallisesti erillään venäläisistä, savukalalta ja sukkahieltä haisevista kansanvaunuista. Kaikki Theroux'n suuressa junakirjassa ( The Great Railway Bazaar , 1. painos vuodelta 1975. Suomennettu nimellä Suuri junamatka ) mainitsemat matkatoverit olivat eurooppalaisia, arvatenkin yli tuhat puntaa äärimmäisestä elämysmatkastaan pulittaneita turisteja.

This blog entry is also available in English: Sixteen ways to entertain yourself in the Trans-Siberian train ride in Russia . Useita päiviä junassa ilman mitään luettavaa - mitä tehdä? Venäläiset matkatoverimme kaivoivat esiin kännykkänsä ja alkoivat kuunnella polyfonisia soittoääniä. Me ideoimme 16 tapaa viihdyttää itseään Trans-Siperian matkalla . Aloita junamatkaan valmistautuminen ajoissa. Älä vaihda paitaa, sukkia ja kalsareita ainakaan kuukauteen. Syö hernerokkaa, että voit pierrä "Suurta ja mahtavaa" kanssamatkustajiesi iloksi. Käytä runsaasti deodoranttia (spraytä, ei pyöröraikastinta) sekä haju- ja partavesiä. Voit myös ripustaa Wunderbaumin kaulaasi. Teet lähtemättömän vaikutuksen, jos laitat vielä karvanopat samaan naruun roikkumaan.

Moni kirjoittaa netissä anonyymisti . Esimerkiksi blogeissa, foorumeilla ja Wikipediassa omalla nimellään esiintyvät ovat selvä vähemmistö. Mietin, mistä piilottelussa on kyse ja päädyin kerronnan teorian kautta rumiin sanoihin. Anonyymin kirjoittamisen perinteet ovat pitkät. Nimettömästi tai nimimerkillä on kirjoitettu niin kauan kuin on ollut kirjailijoitakin. Suomessa salanimiin verhoutui esimerkiksi kirjailija Algot Untola, jonka nimimerkeistä tunnetuimpia ovat Maiju Lassila , Irmari Rantamala ja Algoth Tietäväinen. Eräiden tulkintojen mukaan nimimerkit tarjosivat kirjailijalle uusia lähestymistapoja. Hän saattoi kirjoittaa sekä mies- että naisnäkökulmasta sekoittamatta omaa persoonaansa mukaan. Selitys kalskahtaa tosin äkkiseltään hieman korkealentoiselta. Olisin minäkin muuttanut nimeni, jos minua olisi alvariinsa haukuttu Tietäväiseksi. Tekstiteoreettisesti tarkasteltuna Untolan valepuvut olivat turhia. Tekijä ei nimittäin esiinny tekstissä, sillä sitä hallitsee kertoja .

Lähes vuosi armeijan vallankaappauksen jälkeen thaimaalaiset nousivat Bangkokissa barrikadeille osoittamaan mieltään. Eivät sittenkään tyytyneet osaansa kuten thaimaalaisessa kulttuurissa on tapana, ja antaneet kohdella itseään miten tahansa. Asuimme Thaimaassa sotilasdiktatuurin ensimmäiset neljä kuukautta ja saimme nähdä, kuinka kansalaisten oikeuksia vähä vähältä kavennettiin. Innostuin lueskelemaan tuolloin Thaimaan historiaa selvittääkseni, mihin armeijan ja kuninkaan armoitettu asema maassa perustuu. Se kun näyttää oikeuttavan molempien itsevaltaisen väliintulon maan hallintoon aika ajoin. Löysin kirjastosta David K. Wyattin kirjoittaman englanninkielisen yleishistorian Thailand: A short history (Silkworm Books, 1991), jossa aihetta valaistaan. Sotilasuralta komeetaksi Wyattin mukaan thaimaalaisessa yhteiskunnassa on neljä keskeistä instituutiota, jotka tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden edetä: buddhalainen usko, liike-elämä, yliopisto ja armeija. Näistä buddhi