Vietnam ja Thaimaa | Nettisensuuri
Kirjatohtori-blogi oli joutua tauolle, kun Vietnam esti pääsyn Blogspot-palveluun. Onneksi aina on kiertoteitä. Tapaus poiki nettisensuurista juttusarjan, jossa kerrotaan mm. Vietnamin, Thaimaan ja Kiinan nettisensuurista ja nettikäyttäjien itsesensuurista.
Reissun aikaiset julkaisuhaasteet valkenivat minulle pari päivää sitten. Yritin päästä Blogspot-palveluun, mutta sain toistuvasti virheilmoituksen. Aluksi luulin, että palvelu oli alhaalla, kuten Googlen palvelut tapaavat toisinaan olla, mutta vian jatkuttua mieleeni tuli epäillä sensuuria.
Netissä surffattuani kävikin ilmi, että vietnamilaiset viranomaiset ovat estäneet pääsyn kansainvälisiin blogipalveluihin. Tutkimme keväällä Santerin kanssa länsimaiden sähköistä sensuuria kirjaamme Platinainen pilvenreuna varten, ja koska aihe kiinnosti edelleen, päätin paneutua Aasian maiden tilanteeseen. Tämänkertaisen jutun aiheina ovat siis Vietnam ja Thaimaa.
Vietnamin nettisensuuri
Vietnamissa kaikki mediat ovat nettiä myöten sosialistisen hallituksen käsissä. Julkaistun sisällön tulee olla linjassa puolueen näkemysten kanssa. Maan perustuslaki on peräisin vuodelta 1992 ja siinä suodatus määritellään ristiriitaisesti. Yhtäältä laki sallii kansalaisille mielipiteen- ja sananvapauden (artikla 69). Toisaalta kaikki kansallisten intressien vastainen tieto tai vietnamilaisten persoonallisuudelle, moraaleille ja elämäntavalle "tuhoisaksi" määritelty tieto ovat kiellettyjä (artikla 33).
Tuhoisan määrittelystä ja sensuurin valvonnasta huolehtii Informaatioministeriö. Sen valvontakeskus sijaitsee maan arvostetuimmassa opinahjossa, Hanoin teknillisessä yliopistossa. Laitoksen saavutuksiin kuuluu mm. kiellettyjen sanojen korvaaminen vietnamilaisten ruokalajien nimillä. Länsimainen hapatus verhotaan siis esimerkiksi nuudelisopan tai kevätkääryleiden valepukuun, ellei sitten pääsyä väärää tietoa levittäville sivuille estetä kokonaan. Oikeaa tietoa on kansalaisille tarjolla kommunistimaiden tapaan katujen varsilla valistuskylttien muodossa. Lisäksi kaupungeissa voidaan lukea virallisia tiedotuksia kovaäänisistä iltaisin.
Thaimaa ja pornopeikot
Nettisensuurissa ei ole mitään uutta, mutta harvassa maassa siihen törmää yhtä konkreettisesti kuin Vietnamissa. Länsimaissa porno ja erityisesti lapsiporno ovat aiheuttaneet alusta alkaen sensuurivaatimuksia. Yhdysvalloissa astui vuonna 1996 voimaan niin kutsuttu Communications Decency Act, joka oli laadittu nimenomaan pornon levityksen estämiseksi. Lain valvonta osoittautui kuitenkin mahdottomaksi ja se on kumottu suurelta osin. Kuluvan vuoden alusta myös Suomessa on tullut voimaan laki lapsipornografian levittämisen estämisestä. Sille voi tuskin povata parempaa menestystä, sillä ainoa keino valvoa nettiä on vetää koko maan verkkotöpseli irti seinästä.
Thaimaassa sotilashallitus käyttää pornon vastaista taistelua tekosyynä vastustajien vaientamiseen. Käytännössä sensuroitujen sivujen joukossa on esimerkiksi poliittisten toisinajattelijoiden sivuja ja syrjäytetyn pääministerin, Thaksin Shinawatran, kannatussivuja. Lisäksi sensuuriin ovat joutuneet osa kansainvälisistä medioista, kuten BBC, sekä yksittäisiä YouTube-käyttäjiä, jotka ovat loukanneet kuningasta videoillaan.
Thaimaan hallitus on määrännyt, että palveluntarjoajien pitää säilyttää 90 päivän ajan kunkin yksittäisen käyttäjän sivuhistoriat. Viranomaiset voivat tutkia niitä ilman valtuutusta. Poliisilla on myös oikeus takavarikoida tietokoneita, jos he epäilevät niitä käytetyn laittomiin tarkoituksiin. Suomessa sähköistä sananvapautta edistävä Electronic Frontier Finland (EFFi) on tuominnut Thaimaan sensuurin ja syystä.
Sensuurin kiertäminen
Koska internet syntyi alun perin kiertotieksi, mikään sensuurijärjestelmä ei voi olla aukoton. Kun ARPANET-verkkoa rakennettiin, siitä haluttiin tehdä vikasietoinen viestintäjärjestelmä. Sen tuli toimia, vaikka ydinsota tuhoaisi maapallosta leijonanosan. Jos järjestelmä siis on ydinpomminvarma, sitä eivät yksittäiset maat voi saada polvilleen omilla sensuureillaan.
Käytännössä esimerkiksi Blogspotiin pääsee Vietnamista käsiksi hakupalvelujen välimuistien kautta tai käyttämällä joko anonyymivälityspalvelua (anonymous proxy) tai avoimia välityspalvelimia (open proxy). Vietnamissa välimuisti toimii mainiosti kiellettyjen sivujen selaamiseen, tosin on vain ajan kysymys, milloin tätäkin mahdollisuutta aletaan rajoittaa. Keinoa on yritetty jo Thaimaassa.
Anonyymipalvelujen avulla kuka tahansa voi surffata netissä nimettömästi. Palvelut hävittävät tiedon siitä, mistä sivuja on katsottu ja ne estävät myös pääsääntöisesti käyttäjien seuraamiseen tarkoitetut evästeet (cookie). Itse latasin tämän blogijuttuni saksalaisen anonyymipalvelun, www.anonymouse.org:n avulla. Avoin välityspalvelin ei takaa samalla tavalla anonyymiyttä, sillä palvelupyynnöt jäävät palvelimen lokitietoihin. Niiden perusteella käyttäjän voi jäljittää, mutta sensuuri ei muissa valtioissa sijaitseviin välityspalvelimiin pääse käsiksi. Viranomaisten on mahdotonta laittaa kaikkia avoimia välityspalvelimia mustille listoilleen, sillä palvelimia on lukuisa määrä ja ne tulevat ja menevät nopeammin kuin listoja on mahdollista päivittää.
Bloggaus tai videoiden lataaminen onnistuu siis Thaimaasta ja Vietnamistakin käsin. Matkamme suuntautuu seuraavaksi Kiinaan, jossa uudeksi Kiinanmuuriksi ristitty ja maailman tehokkain palomuuri saattaa asettaa vielä uusia haasteita. Siitä lisää tämän juttusarjan seuraavassa osassa.
Tutustu koko Nettisensuuri-juttusarjaan
Asiasanat: nettisensuuri, internet, netti, suodatus, Effi, ARPANET, kiertotie, anonyymipalvelu, avoin välityspalvelin, open proxy, anonymous proxy, eväste, cookie, toisinajattelija, väärä mielipide, bloggaus, palomuuri, viranomaiset, Vietnam, Thaimaa.
