Junalla Kiinassa
Junamatkailu Kiinassa on nopeaa ja tehokasta. Maan halki pääsee edullisesti idästä länteen tai etelästä pohjoiseen alle kahdessa päivässä.
This blog entry is also available in English: China by train.
Tämä blogi junamatkailusta Kiinassa on joululahja sinulle minulta ja tohtorskalta. Rentouttavia pyhiä ja onnellista uutta vuotta 2008!
Junamatkailu Kiinassa on nopeaa ja tehokasta. Maan halki pääsee idästä länteen tai etelästä pohjoiseen alle kahdessa päivässä. Odotimme hidasta, Trans-Siperian kaltaista elämystä ja hämmästelimme matkustamisen vauhtia ja suhteellisen lyhyitä välimatkoja. Toisaalta nautimme kiinalaisista junista, joista monet ovat nykyaikaisia ja ilmastoituja. Meidän ei tarvinnut hikoilla tai köhiä pölyjä keuhkoista niin kuin Venäjällä. Voit tutustua tarkemmin erityyppisiin juniin ja luokkiin valokuva-albumissamme ja suunnitella omaa junamatkaasi.
- Lastenleikkiä Trans-Siperiaan verrattuna
- Tasokkaampaa mutta ahtaampaa kuin Venäjällä
- Maisemista ja nähtävyyksistä
- Pintaa syvemmältä
- Korruption kukkasia
- Johtopäätökset
Lastenleikkiä Trans-Siperiaan verrattuna
Matkalippujen ostaminen on haasteellista ilman kiinan kielen taitoa, mutta silti huomattavasti helpompaa kuin Venäjällä. Aina löytyi joku, yleensä nuori kiinalainen opiskelijapoika, joka osasi muutaman sanan englantia ja oli halukas auttamaan. Monet kiinalaisista ovat arkoja puhumaan, sillä maa kärsii vastaavista kieltenopetuksen hölmöyksistä kuin monet muutkin maailman maat. Kouluissa opetetaan kielioppia ja oikeinkirjoitusta puhumisen sijaan. Onko kieli kommunikointia vai briljeerausta varten? No, Kiinassa se näytti olevan toisille myös jälkimmäistä. Sen avulla pullisteltiin ympärille pällisteleville maanmiehille myös silloin, kun kieltä ei osattu puhua. Kun kielitaitoista apua ei löytynyt, näytimme lippuluukulla paperia, johon olimme saaneet jonkun paikallisen kirjoittamaan kohteen, lippuluokan ja lähtöpäivän kiinaksi. Kuvakirja olisi ollut kätevä apuväline. Ostaminen oli paperin kanssa hidasta ja hankalaa eivätkä takana jonottaneet peitelleet kärsimättömyyttään etenkään silloin, kun halusimme ostaa halvempia lippuja. Ulkomaalaisille tarjotaan oletusarvoisesti kalliimpia luokkia, joten muita täytyy osata kysyä erikseen.
Kiinalaiset lipunmyyjät eivät ole erityisen asiakasystävällisiä, mutta huomasimme, että meitä palveltiin paremmin kuin paikallisia. Myyjät ilmeisesti huvittuivat oudonnäköisistä kielipuolista. Jonot lippuluukuilla olivat pitkiä kellon ympäri. Teoriassa myös kaupunkien keskustoissa pitäisi olla lippuja myyviä matkatoimistoja, mutta me emme löytäneet ensimmäistäkään. Itse asiassa koko matkatoimiston käsite (tai ainakin englannin kielen 'travel agency') tuntui olevan kiinalaisille outo, joten päädyimme rautatieasemalle jonottamaan.
Matkakustannukset ovat kohtuullisia. Maksoimme noin 100 € kahden hengen matkasta Nanningista Pekingiin pikajunan (T) nukkumapaikoilla (hard sleeper). Matka kesti 27 tuntia ja kulki etelä-pohjoissuunnassa lähes koko maan halki. Tarjolla on myös halvempia vaihtoehtoja, kuten pehmeitä (soft seat) ja kovia (hard seat) istumapaikkoja. Molemmat ovat tosiasiassa pehmeitä, mutta pehmeässä luokassa oli hieman enemmän istumatilaa ja hienostelevampia matkustajia. Matkustaessamme itä-länsisuunnassa maan halki Tiibetistä Nanjingiin liput maksoivat 75 € kahdelta hengeltä kovilla istumapaikoilla. Tämä matka kesti 46 tuntia ja juna oli melkein koko matkan ajan tupaten täynnä. Olimme tiibetiläisille ja kiinalaisille kanssamatkustajille nähtävyys. Monet tulivat tuijottamaan meitä häpeilemättä. Mukana oli myös englantia puhuvia, joten saimme oivan tilaisuuden keskustella kiinalaisesta arkielämästä. Makuuvaunuissa ja muissa kalliimmissa luokissa ihmisillä on tapana vetäytyä omiin oloihinsa, joten suosimme mieluummin kovia istumapaikkoja ja tingimme matkustusmukavuudesta.
Tasokkaampaa, mutta ahtaampaa kuin Venäjällä
Junat ovat länsimaisittain ahtaanpuoleisia. Kovien istumapaikkojen osastossa on yksi kolmen istuimen ja yksi kahden istuimen rivi käytävän kummallakin puolella. Penkkirivit ovat pareittain ja vastakkaisten rivien välissä on pieni pöytä. Jos junassa on tilaa, ihmiset kallistuvat nukkumaan penkeille tai lattialle. Kovissa makuupaikkalooseissa on kolme punkkaa päällekkäin, vastakkaisten punkkarivien välissä on pöytä ja osasto on avoin. Käytävän päällä on hylly matkatavaroille. Huomasimme, ettei lakanoita vaihdeta makuuosastoilla matkustajien vaihtuessa, mikä tuntui ajatuksena hieman vastenmieliseltä. Kaikeksi onneksi tämä epäkohta paljastui meille vasta matkan lopussa.
Opimme Siperian radalla, että makuuosastolla on edullisinta varata yksi punkka alhaalta ja toinen keskikerroksesta. Näin on istumapaikka päivän ajaksi ja voi rauhassa syödä ja juoda teetä muita häiritsemättä. Venäläiset matkakumppanit nimittelivät meitä matkan kuluessa kasakoiksi, kun joimme niin paljon teetä. Myös kiinalaisista junista löytyy samovaari, josta saa kuumaa vettä. Junissa on myös ravintolavaunuja, mutta ruoka on kallista eikä erityisen maukasta eikä aukioloajoistakaan ole tietoa. Me yritimme turhaan päästä ruokailemaan kolmeen otteeseen. Ensin ravintola oli kiinni aamulla, sitten illalla ja lopulta myös silloin, kun konduktööri oli kertonut sen olevan auki. Lisäksi amerikkalainen ystävämme sairastui junan ruuasta vatsatautiin. Emme ihmetelleet, että paikalliset tulivat itse junaan kassit purkkinuudeleita pursuten.
Kiinalaiset ovat matkakumppaneina avuliaita ja kohteliaita. Tämä ei kuitenkaan koske junaan nousemista ja sieltä poistumista, jolloin alkaa käsittämätön ryysiminen ja töniminen. Entisille suomalaisille kyynärpäätaktiikka, taklaukset ja kiilaaminen olivat hieman liikaa ja tilanne äityi toisinaan lähes klaustrofobiseksi. Käsitys aasialaisten rauhallisuudesta ja kärsivällisyydestä osoittautui yhdeksi perättömäksi myytiksi samoin kuin se, että kiinalaiset pitävät mausteisesta ruuasta tai että ravintoloissa tarjoillaan jälkiruoaksi friteerattuja banaaneja ja jäätelöä.
Maisemista ja nähtävyyksistä
Maisemat vaihtelivat tiheään matkan edetessä. Mahtavimmat näkymät olivat kiistämättä Tiibetiin mentäessä. Etelästä pohjoiseen kulkiessamme vehreät kukkulat ja metsät vaihtuivat harmaisiin lähiöihin. Kaupunkien modernit keskustat pilvenpiirtäjineen ja neonvaloineen ovat vain julkisivu. Tavalliset kiinalaiset asuvat ränsistyneissä asuintaloissaan, joiden parvekkeet näyttävät siltä kuin ne romahtaisivat alas minä hetkenä hyvänsä. Kiina kiillottaa julkisivuaan ensi vuoden olympialaisten alla, mutta onko siitä juurikaan iloa tavallisille kiinalaisille?
Santeri pettyi hieman, kun emme nähneetkään junan ikkunasta niitä maailmankuuluja kiviläjiä, jotka eivät pystyneet pitämään mongolialaisia aisoissa. Pekingissä näimme kolmen tunnin vierailumme aikana bussin ikkunasta demokraattisista tempauksistaan kuuluisaksi tulleen Taivaallisen rauhan aukion, jossa hallitus pelasi tankeilla polttopalloa toisinajattelijoiden kanssa. Muita virallisia turistinähtävyyksiä, jotka onnistuimme välttämään, olivat Xiamenin edustalla oleva koloniaalityylinen saari, Maon patsas Fuzhoussa, savisoturit keski-Kiinassa, Tiibetin pyhät mysteerit ja loput pakko-nähdä -paikat siellä ja täällä. Meille nykyaikaiset junat ja kaupunkien neonvalot olivat Kambodžan jälkeen lähes tulkoon shokeeraavia ja kiinalainen arki itsessään kiehtova nähtävyys. Tapasimme neljän kuukauden matkallamme runsaasti kiinalaisia ja maassa asuvia ulkomaalaisia ja vietimme laatuaikaa heidän ja heidän lemmikkiensä kanssa. Kiinalaisten vieraanvaraisuus ja kiinnostus ulkomaalaisia kohtaan on ylenpalttista. Tunsimme monesti olevamme kuin filmitähtiä, joita kaikki halusivat tulla tapaamaan. Poseerasimme matkamme aikana kymmenissä valokuvissa paikallisten kanssa.
Pintaa syvemmältä
Kiinalainen yhden lapsen politiikka on edelleen voimassa. Sakot määrän ylittämisestä ovat noin 2000 € per lapsi maakunnasta riippuen. Lisäksi korkeassa asemassa olevat saattavat menettää työnsä. Me luulimme, että lapsettomat parit palkittaisiin, mutta asia onkin päinvastoin. Lapsia pitää tehdä yksi, halusi sitä tai ei. Lasta tarvitaan huolehtimaan vanhenevista vanhemmista ja vahvistamaan perhettä. Mies tai avioliitto eivät sen sijaan ole yhtä välttämättömiä.
Vanhemmat kontrolloivat lastensa elämää, vaikka nämä olisivat aikuisia. Piste. Emme tavanneet ensimmäistäkään kiinalaista, joka olisi uskaltanut uhmata vanhempiaan tai kyseenalaistaa patriarkaalista järjestelmää. Vanhemmilta haetaan hyväksyntä tyttö- ja poikaystäville ja heillä on veto-oikeus lastensa kaikkiin päätöksiin. Vanhuksia ei voi sijoittaa huonokuntoisina vanhainkotiin tai muuttaa pois heidän valvovien silmiensä alta. Vanhemmat asuvat usein samassa taloudessa naimattoman tai jo avioituneen lapsensa kanssa.
Kiinalaisten elämä on länsimaisesta näkökulmasta varsin valvottua. Maa näyttää melko suvaitsevalta ja avoimelta, mutta Internetiä sensuroidaan ja tiedotusvälineitä valvotaan. Tämä on varsin ristiriitaista, sillä mikäli mitään salattavaa ei olisi, mihin sensuuria tarvittaisiin? Kokeilepa surffata Kiinassa seuraaviin osoitteisiin - www.tibet.com, www.wikipedia.org ja paivisanteri.blogspot.com - niin näet, mitä tarkoitamme. Yrittääkö Kiina piilottaa todelliset diktatuurin kasvonsa vai johtaako sitä vain hallitus, joka ei pysty päättämään, mitkä mielipiteet ovat oikeita ja mitkä vääriä?
Korruption kukkasia
Kiinassa on neuvostotyylinen rekisteröintijärjestelmä, jonka mukaan jokaisen ulkomaalaisen tulee rekisteröityä paikallispoliisille 24 tunnin kuluessa kaupunkiin saapumisesta ja maaseudulla 72 tunnin sisällä. Lain rikkomisesta voi saada sakot. Useimmat käyttämistämme hotelleista eivät tehneet rekisteröintiä asianmukaisesti. Tämä selvisi meille vasta, kun haimme ensimmäistä kertaa pidennystä viisumiimme.
Halutessaan Kiinan rekisteröintiä valvova poliisi, PSB (Public Security Bureau), voi rahastaa olympialaisten aikana sievoisen summan sakkoina. Useimmat turistit eivät nimittäin mitenkään pysty noudattamaan sääntöä, sillä hotellit ottavat maksun mielellään pimeästi eikä poliisikaan ole kiinnostunut lain valvonnasta. Ulkomaalaiset laitetaan juoksemaan ympäriinsä kuin rekisteröinnin puuttuminen olisi heidän vikansa. Poliisin mielestä kun kukaan ei ole aluen alkaenkaan pyytänyt turisteja Kiinaan eikä sen puoleen haluakaan heitä maahan.
Jokainen poliisilaitos soveltaa ulkomaalaisia koskevia sääntöjä omalla tavallaan. Esimerkiksi Fuzhoun poliisi halusi nähdä 4000 euroa käteistä varmistuakseen siitä, että pärjäisimme Kiinassa viisuminpidennyksen eli kuukauden ajan. Ihmettelimme, oletettiinko kaikkien ulkomaalaisten asuvan viiden tähden hotelleissa. Muuten summan kuluttaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Kiinassa vuokrat ovat alle sadasta eurosta 750 euroon. Käteissääntö ei tosin ollut voimassa kaikilla poliisilaitoksilla. Nanjingissa ja Xiamenissa meiltä vaadittiin vain rekisteröintikaavake, valokuvia ja kopioita passista ja viisumeista sekä tietysti hieman näyttävää neuvostotyylistä juoksua luukulta toiselle.
Johtopäätökset
Ruoka on kohtuuhintaista, erityisesti vihannekset ja hedelmät. Majoitus oli kalliimpaa kuin Kambodžassa, mutta selvästi halvempaa kuin Etelä-Amerikassa tai Euroopassa. Noin 10-15 eurolla saa mukiinmenevän ja tilavan hotellihuoneen. Vuokrat ovat edullisia ja vastaavasti myös keskiansiot. Rikkaiden ja köyhien välillä on suuri kuilu ja keskiluokka vasta kasvamassa, mikä ei välttämättä ole huono asia. Yrittäjiä ei pidetä Kiinassa eriarvoisuutta edistävinä rikollisina kuten Suomessa, vaan onnistumiset palkitaan. Talous ja lainsäädäntö ovat dynaamisia. Kiinalaiset välttävät bisneksessä pitkäaikaisia sitoumuksia, koska he eivät täysin luota lainsäädäntöönsä ja sen pysyvyyteen. Tämä ei ole kuitenkaan mitään USA:han verrattuna, jossa laeilla on vähemmän arvoa kuin paperilla, jolle ne on kirjoitettu.
Syljeskelyä pidetään suvaittavana. Toisinaan se on keino osoittaa halveksuntaa tai näyttää jollain oudolla tavalla coolilta. Kiinalaiset syljeskelevät sekä ulkona että sisällä, jopa junissa ja busseissa. Meille se antoi maasta likaisen kuvan. Tuntui ikävältä laskea rinkkaa maahan tai istua puistossa ruoholla. Pienillä asioilla on iso merkitys. Kiinalaiset ystävämme kertoivat, että syljeskelyä pidetään huonotapaisena, mutta ihmiset harrastavat sitä kaikesta huolimatta. Lapsia taas kakatetaan vaikka hyvin hoidetun puiston nurmella tai bussissa roskalaatikon päällä. Ipanoilla on takapuolen paljastavat raappahousut, joiden ansiosta toimitus sujuu kätevästi milloin ja missä tahansa.
Kiina rakentaa aktiivisesti ekoystävällistä imagoa. Roskalaatikoita on joka puolella ja niissä on astia sekä tavallisille että kierrätysjätteille. Jos jäät norkoilemaan roskiksen lähistölle hieman pidemmäksi aikaa, huomaat kuinka jätteet tyhjennetään iloisesti eri lokeroistaan yhteen samaan isoon keräilyastiaan. Kaupoissa myytävät tuotteet ovat yleensä yksittäispakattuja, tietenkin muoviin. Ostimme esimerkiksi pussin perunalastuja, jossa lastut olivat pussin sisällä kukin omissa sievissä pikkupusseissaan. Käytön jälkeen kaikenkarvaiset muovijätteet lentävät iloisesti lattioille, kaduille ja yhä kasvaviin jätevuoriin. Muovipusseja käytetään ja heitetään pois ajattelemattomasti. Kiina hukkuu jätteisiinsä lähivuosina, ellei ekoimagoa päivitetä ekotodellisuudeksi. Saasteet ovat myös todellinen ongelma ja kaupungeissa näkee vain harvoin sinistä taivasta. Useat puistoista ovat maksullisia, joten henkireikiä voi olla vaikea löytää.
Suosittelemme Kiinaa matkailukohteena tai asumiseen erityisesti, jos rakastat nuudeleita tai pidät ruuanlaitosta, suurista kaupungeista ja ihmisvilinästä. Joulu on hyvä ajankohta matkustamiseen, sillä silloin ei tarvitse kärsiä joulumaniasta. Tässä jutussa käsiteltyjen epäkohtien vuoksi Kiina ei kuitenkaan yltänyt meidän kolme parasta maata maailmasta -listallemme. Maa muuttuu kuitenkin nopeasti. Korealaisten ystäviemme mukaan olympiakisat muuttivat aikanaan Korean, joten toivon mukaan Kiina kokee vastaavanlaisen olympiaherätyksen tulevina vuosina. Mukavaa matkaa Kiinaan!
Olemme kirjoittaneet englanniksi kokemuksistamme Trans-Siperian radasta viime vuonna. Lisäksi matkablogistamme löytyy joukko muita juttuja Kiinasta: Hohhot (Huhehaote), Tiibet, Nanjing ja Fuzhou.
Asiasanat: Kiina, kiinalainen, junamatka, matkakustannukset, matkakohde, Tiibet, nettisensuuri, korruptio, rekisteröinti, matkustuslupa, olympiakisat.
