Päivi Kannisto

Kun lintuinfluenssahysteria oli Suomessa suurimmillaan, koko väestöä oltiin rokottamassa tautia vastaan. Samaan aikaan Uudessa-Seelannissa otettiin hieman rauhallisemmin. Paikallislehdessä kerrottiin pistämätön taudin torjuntaohje: "Kotiin kannattaa varata riittävästi lukemista, videoita ja pelejä ajankuluksi, ettei aika tulisi sairastaessa pitkäksi" ( Hurunui News ). Kirjatohtorin niksi sopii paitsi eksoottiseen lintuinfluenssaan, myös kotimaiseen nuhakuumeeseen. Askartele kotona ollessasi sukkahousuista hengityssuojain. Vedä haarakiila suun eteen ja solmi jalkaosat kiinni niskan takaa. Näin säästät lähimmäisesi flunssatartunnalta. Asiasanat: lintuinfluenssa, influenssa, nuhakuume, rokotus, tartunta, kirjat, pelit, videot, ajanviete.

Sain tilaisuuden ahmia suomalaisia aikakauslehtiä parin viime vuoden ajalta. Aloitin Suomen Kuvalehdistä ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteistä , mutta pian kieriskelin jo ähkyssä. Suomen Kuvalehdet olivat peritylsiä ja laimeita kuten ennenkin. Edes kirja-arvioista ei ollut huvitukseksi , sillä ne olivat etupäässä lyhyitä juonireferaatteja. Sisustusta ja vaatemuotia Vaihdoin Kuukausiliitteiden pinoon. Luin lehteä aiemmin säännöllisesti enkä suinkaan vastentahtoisesti, ja niinpä yllätys oli suuri, kun tunsin hukanneeni punaisen langan. Silmiin pisti muiden muassa se, että lähes jokaisessa lehden numerossa esiteltiin näyttävästi joku kulttuurihistoriallisesti arvokas talo tai kuuluisan suomalaisen koreaksi laittama kaupunkihuoneisto. Suomessa asuessa tämä tuntui mitä luonnollisimmalta jutun aiheelta, sillä pitihän jostain saada mallia siihen, mitä kohden elämässään ponnistella . Kun sitten siirryin Kauneuteen&Terveyteen , olin ulalla kuin digiboksi Uralilla, sillä en

Matkakirjailija Paul Theroux'n omaelämäkerta My Other Life on kirjailijan mukaan puolifiktiivinen . Se koostuu novelleista, joiden tapahtumapaikat seuraavat Theroux'n jalanjälkiä, henkilöinä ovat hän itse ja joukko lähipiiriin kuuluvia henkilöitä, mutta kaikki ei todellisuudessa ole tapahtunut aivan niin kuin tarinoissa kerrotaan. Vuosia ympäri maailmaa asuneen ja matkustaneen kirjailijan filosofiset huomiot, novellien eksoottiset miljööt ja viipyilevä tunnelma ovat nautittavia. My Other Lifen (Penguin Books, 1993) teksti on kerroksista ja etäännytettyä. Kietomalla niin sanotun eletyn elämän fiktioon Theroux vie sen abstraktimmalle tasolle, jossa yksittäisillä kokemuksilla on yleispätevämpää merkitystä. Oman elämänsä tarkkailija Yhtenä kirjan kantavista teemoista on pohdinta kirjailijan roolista . Thereoux'n mukaan kirjailija on tarkkailija, joka nousee arkipäiväisen yläpuolelle. Rooli yhdistyy My Other Lifessa vanhempaa Theroux'hun, joka kertoo elämästään

Huomio! Virtuaalikustantaja vaatii javascript-tuen toimiakseen. Kirjoita alle omat tietosi ja tiedot käsikirjoituksesta mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti. Tutustuttuamme käsikirjoitukseen perinpohjoisesti annamme sinulle palautteen alle minuutissa ja teemme mahdollisesti kustannustarjouksen. Onnea matkaan! Kirjoita nimesi Käsikirjoituksen nimi Miten käsikirjoitus syntyi? Kerro käsikirjoituksen sisällöstä Kirjoittajasta Lataa käsikirjoitus Kirjoitan kuukausittain muiden blogijuttujen ohella aiheesta "Myyttinen paikka". Tämänkertaisen, kirjailijoille läheisen kustantamon jälkeen aiheena ovat kirjallisuudessa, elokuvissa ja laulujen sanoituksissa usein käytetyt, kiehtovat paikat. Tyyli on vapaa: osa jutuista on puolifiktiivisiä ja osa perinteisempiä kirjallisuuskatsauksia. Seuraavaksi on vuorossa Draculan linnas. Asiasanat: kustantaja, virtuaalikustantaja, käsikirjoitus, palaute.

Lueskelin vanhoja kirja-arvioita Helsingin Sanomien nettipalvelusta. Osuin Anna Makkosen raisuun arvioon (HS 29.10.2000) Heidi Liehun romaanista Rakkaus Pariisissa . Makkonen: ”Liehu kirjoittaa niin, että tulee sääli paperia ja painomustetta”. Ihailin, miten täydellisen eleettömästi kriitikko onnistui murskaamaan teoksen yhdessä ainoassa lauseessa. Samalla jäin muistelemaan, ettei Liehulta ollut sen koommin ilmestynyt uutta romaania. Toivoin, ettei Makkosen aina loppuun asti ankara arvio ollut vienyt inspiraatiota: ”Rakkaus Pariisissa sopii pitää mielessä kun puhutaan ateljeekritiikistä, kustannustoimittajan työstä ja julkaisukynnyksestä.” Tositaiteilijat ja hylkiöt Päässäni alkoi soida Ismo Alangon takavuosien hittibiisi Taiteilijaelämää , jossa laulettiin: ”Liikaa taas tunnen karmivan kriitikon ahdistavan”. Tämä lienee ainakin suuren yleisön mielessä vallitseva kuva kriitikosta, tuosta pirunhäntäisestä, omalla urallaan epäonnistuneesta hylkiöstä, joka on ottanut elämäntehtä

Pääsin konkreettiseen kirjatohtorointiin. Viimeisimmällä viisuminhakumatkalla passini muovitettu tietosivu irtosi lähes kokonaan. Se oli kiinni enää sentin sidonnassa. Arvelin, että seuraavalla rajanylityksellä sivu lentäisi iloisesti maahan passintarkastajan käsistä. "On se kumma, että eletään 2000-lukua eikä saada edes yhden passin sivuja pysymään kasassa" tuskailin. Tätä ei edes Tarja Halonen voisi kutsua suomalaiseksi laatutyöksi. Santeri riemastui aiheesta, sillä hänen passeistaan oli aiemmin rikkoutunut jo kaksi Setecin valmistusvirheen takia ja kolmas on hajoamassa. Hän väsäsi oikopäätä mestariyritykselle oheisen mainoksen. Kallis virhe Luin netistä, että teippaamista tai ylipäätään minkäänlaista passin korjausta ei suositella. Viranomaiset eivät kuulemma hyväksyisi kokoon kursittua dokumenttia ainakaan Suomessa. Totesin, että irtolehtipainoksella rajanylitys saattaisi sujua vieläkin huonommin, eivätkä Suomen hyväksynnät muutenkaan painaneet vaakakupis