Kirja-arvio: Mahdollinen saari (La possibilité d'une île) | Michel Houellebecq
Michel Houellebecqin Mahdollinen saari on kirja kuolemanpelosta apokalyptisissa lavasteissa.
Kirjailija Houellebecqillä on maine, jonka veroisesti hänen on kirjoitettava. La possibilité d'une île (Fayard, Parisi, 2005. Suomennettu nimellä Mahdollinen saari) täyttää odotuksia edellisistä kirjoista tuttuun tapaan. Taas ollaan kulutusyhteiskunnan ytimessä tavoittelemassa rikkauksia, ympärillä aina himokkaita ja miesten haluille omistautuneita naisia.
Kirjan päähenkilö Daniel1 on houellebecqiläinen, synkkämielinen antisankari. Hän on rasistisiin ja sovinistisiin vitseihin erikoistunut koomikko ja elokuvaohjaaja, joka mittaa menestystään rahassa. Hän ansaitseekin miljoonia ja vetäytyy Espanjan etelärannikolle. Elämä ei kuitenkaan tarjoa keski-ikään ehtineelle monia nautintoja. Päähenkilö sanoo kokeneensa elämässään rakkauden, mutta ei intohimoa. Jälkimmäinen valtaa hänen elämänsä yhtäkkiä kokonaan - ironisesti silloin, kun kyky alkaa olla jo hiipumassa.
Vanhenemisen taito
Narsistiselle Daniel1:lle muut ihmiset ovat välineitä ja heijastuksia. Hän eroaa vanhenevasta vaimostaan ja hullaantuu parikymppiseen Estheriin, jonka seurassa hän saa vuorostaan huomata olevansa ikäloppu. Hän nöyryyttää itseään suhteessa, joka on epätoivoinen yritys voittaa vanheneminen ja kuolema. Suhteen epäonnistuttua turvaa etsitään uskonnosta. Daniel1 tutustuu elohimiitteihin, jotka uskovat elävänsä ikuisesti kloonauksen avulla. Elohimiittien kuvaus on satiiria uusista uskonlahkoista: profeetta ajaa julkkisten tavoin kalliilla autolla, johtaa kahdentoista naisen haaremia ja viljelee puheissaan pseudotieteitä.
Rinnan Daniel1:n tarinan kanssa kuvataan hänen ja muiden elohimiittikloonien elämää tulevaisuudessa, jossa napajäätiköt ovat sulaneet ja kaupungit tuhoutuneet ydinsodassa. Uusihmiset tarkastelevat Daniel1:n tarinaa säälittävänä kuriositeettina. Heidän uusnietzscheläisessä maailmassaan rakkaus, intohimot ja suvunjatkamisen tarve eivät enää ohjaa elämää. He ovat saavuttaneet kuolemattomuuden.
Kirjassa on jyrisevä, tuomiopäivää julistava sävy, joka vaihtuu välillä periksiannoksi ja apatiaksi. Pessimistisessä maailmankuvassa mytologioiden alta paljastuu useimmiten pelkkää tyhjää. Ikuisella elämällä houkuttanut naiseuskin muuttuu Daniel1:en silmissä pelkäksi mustaksi aukoksi.
Terävä ajankuva
Houellebecqin rakentama maailmankuva on mielenkiintoinen, mutta se ei jaksa kantaa viittäsataa sivua. Kerronta junnaa välillä pahasti paikallaan. Kirjailija onnistuu kuitenkin luomaan osuvan ajankuvan kuolemanpelon kuvauksen kautta. Ihmiset taistelevat kirjassa sitä vastaan eri tavoin: vaalimalla terveyttään ja ulkonäköään, hyppimällä sängystä toiseen tai uskontojen ja huumeiden avulla, mutta onko kukaan heistä onnellinen?
Kirja herättää kysymyksen: onko kuolemanpelko lopultakin pelkoa siitä, että elämä on jäänyt elämättä, kun on ollut niin kiire toteuttaa kulutusyhteiskunnan onttoja arvoja.
Lue lisää Michel Houellebecqin teoksista.
Asiasanat: Michel Houellebecq, Mahdollinen saari, Ranska, apokalyptinen, klooni, elohimiitit, pseudotiede, himo, kyky, rakkaus, kuolemanpelko, kuolemattomuus, terveys, uskottomuus, uskonto, huumeet, onnellisuus, kulutusyhteiskunta, arvot.
