En tiennyt SOT:stä juuri mitään ennen kuin näin kirjan Turun Akateemisessa ja kun se oli vielä kuudesosan hintainen, sehän lähti matkaan...
Mukavaa luettavaa, meni yhdeltä istumalta. Hieman toistoja siellä on ja lopun oravankierteestä pois pääsy oli mielestäni hivenen puuduttavakin. Lopun tekstissä lienee ollut kovasti tunnekuohuja matkassa - mikä on ymmärrettävää.
Onnen jujun löytäminen on usein synkkää hommaa - niin se oli Schopenhauerillekin - te pääsitte pidemmälle ;-)
Tuskin mikään muu on kiehtonut ihmismieliä yhtä paljon kuin kuoleman jälkeinen elämä ja helvetti. Danten Jumalainen näytelmä on yksityiskohtaisuudessaan ainutlaatuinen tuonpuoleisen kuvaus, joka yltyy paikoin jopa riemukkaaksi ilotteluksi. Teoksen ensimmäisessä osassa Dante vaeltaa kärsimyksen kaupunkiin, kadotetun kansan joukkoon. Danten helvetti on kuin jättikokoinen tratti. Se on jaettu yhdeksään piiriin, joista kukin sijaitsee omalla jyrkänteellään. Tratin kärki on maapallon keskipisteessä ja sen kannen muodostaa maapallon päällinen osuus. Jokaisessa piirissä on paikka erilaisille synnintekijöille. Dante uskoi katolisen kirkon oppien mukaisesti seitsemään kuolemansyntiin, joita olivat viha, laiskuus, ylpeys, irstailu, kateus, mässäily ja ahneus.
Yhdysvaltoja ja Eurooppaa uhkaa lama, mutta uutisten mukaan se kiertää Suomen kuin Tšernobylin ydinlaskeuma. Euforisia eufemismeja vai satumainen sattuma? Suomi on talousuutisten mukaan paratiisi, jonne kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ongelmat eivät ylety. Vahingoniloisina seurataan, kuinka muualla varaudutaan pahimpaan ja kärsitään taantumasta: pankkeja kaatuu, asuntojen arvo romahtaa ja päivittäistavaroiden hinnat karkaavat käsistä.
Nobel-kirjailija J.M. Coetzee kirjoittaa kotimaastaan vaikean ja vaietun aiheen, häpeän, avulla. Häpeäpaalu (Otava, Helsinki, 2003. Alkuteos Disgrace ) alkaa ikääntyvän miehen intohimosta hieman Philip Rothin tapaan . Viisikymppinen romanttisen runouden tutkija ja yliopiston viestinnän opettaja David Lurie houkuttelee oppilaan sänkyynsä.
Ranskalainen kirjastonhoitaja ihmetteli, kun kerroin Anna Gavaldan kuuluvan suomennettujen ranskalaiskirjailijoiden joukkoon. Hän mietti hetken ja tokaisi: “No, esitetäänhän hänen kirjoissaan hyviä tunteita”. Gavaldan Ensemble, c'est tout (Le Dilettante, Pariisi, 2004. Suomennettu nimellä Kimpassa .) on heppoinen tarina kaltoin kohdelluista ihmisistä, jotka päätyvät kämppiksiksi. Romaanin keskushenkilönä on Camille, anorektinen siivooja, joka kärsii masennuksesta. Hän tapaa Philibertin, aatelisen ja ujon postikortinmyyjän, joka majoittaa hänet luokseen. Kolmas kämppiksistä on Frank, rääväsuinen ja huonokäytöksinen keittiömestari, renttu, johon Camille luonnollisesti tarinan edetessä rakastuu. Myöhemmin joukkio täydentyy Frankin sairaalaan joutuneesta isoäidistä, La Paulettesta, jolloin saadaan mukaan myös vanhus- ja omaishoidon kysymyksiä hoivaviettisille. Kirjan suosio perustuu siihen, että päähenkilöt ovat tuikitavallisen oloisia naapurintyttöjä ja -poikia. Tapahtumia ka...
Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä (1941) on erinomaisen pureva ja taitava piruilu. Se kertoo kahden helsinkiläisen intellektuelliperheen elämästä ja kulissien pystyssä pitämisen vaikeasta taidosta. Kirjan päähenkilöinä ovat arkeologian tohtori Tauno Saarinen ja hänen vaimonsa Elisabet. Rinnalla kulkee tohtorin sisaren, kulttuurikriitikkona työskentelevän Naimin, tarina raastavine rakkaussuhteineen. Ahdistava perheidylli Romaani on täynnä loistavia lauseita ja teräviä huomioita tohtorisperheen porvarillisesta idyllistä. Perheen äiti Elisabet on idyllin hengetär, joka silottelee elämän karkeita ja likaisia puolia. Hänen siveyttä ja korrektiutta tihkuva henkilökuvauksensa on briljanttia. Hän [Elisabet] oli koko ajan teekuppinsa yli pöydässä hymyillyt miehelleen ujoa hymyään ja hän oli liikkunut karitsanpäätossuissaan huoneissa järjestellen ja nykien niitä viehkeyden lankoja, jotka pitivät hänen elämänrakennelmaansa, siirtäen tuoleja, oikaisten mattoja, hipaisten rusk...
Kahdeksan Oscaria kahminut Slummien miljonääri on hyväntuulinen melodraama, joka kertoo mumbailaisen katupojan tien rääsyistä rikkauksiin. Elokuva Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire) Vuosi 2008 Ohjaajat Danny Boyle, Loveleen Tandan Pääosissa Dev Patel, Irrfan Khan, Freida Pinto, Anil Kapoor ja Madhur Mittal Maa Intia Genre Draama, romantiikka Käsikirjoitus Simon Beaufoy Suomessa Elokuvateattereissa 13.3.2009 Slumdog Millionaire (2008) perustuu intialaisen diplomaatin, Vikas Swarupin palkittuun esikoisromaaniin Tyhjentävä vastaus eli kuka voittaa miljardin? (2005). Elokuvasovituksesta vastaa kaksi nimekästä brittiä: Trainspottingista tunnettu ohjaaja Danny Boyle ja hulvattoman Housut pois/The Full Monty -komedian käsikirjoittanut Simon Beaufoy. Tuloksena on vauhdikas, värikäs ja aistikylläinen elokuva, joka herkuttelee Intian ihmeillä. Kamera kiertää Mumbain kaatopaikoilla ja paskahuusseissa niin, että ulosteiden ja mädänneen lemun voi melkein haistaa. Kuva...
CV | Bibliography | Nomad and travel books | Travel blog | Photos | In Finnish Päivi Elina Kannisto (formerly Rantanen) PhD, PhD Born in Finland in 1970 Päivi Kannisto and Santeri Kannisto got married in 2004 and embarked on their endless journey in Brazil. Prior to her career as a global nomad, researcher and writer, she worked in a variety of jobs including management consultancy. The couple have written altogether twelve published books in Finnish and English, both fiction and non-fiction . Santeri Kannisto worked with Open Source and founded the leading Finnish Open Source software house SOT Finnish Software Engineering Ltd in 1991. The company was known of Best Linux, SOT Linux ja SOT Office products. Santeri ran the company until October 2004. Curriculum Vitae Experience Profession...
Matkustimme Alicanteen ja meidät ryöstettiin. Suomalaisten suosima Espanja osoittautui maailman vaarallisimmaksi. Viides matkavuotemme alkoi lokakuussa. Ikäviä kokemuksia tai vaaratilanteita ei ole juuri tullut vastaan, vaikka olemme olleet Brasiliassa favelassa, Etelä-Afrikassa slummeissa, Balilla pommi-iskujen aikaan, Thaimaassa vallankaappauksessa ja Venäjällä miliisi-mafian hyppyytettävänä.
Mitä tehdä, kun keski-ikä vaivaa ja parisuhde on muuttunut tylsäksi? Woody Allenin murhamysteerissä aletaan leikkiä yksityisetsivää. Elokuva Manhattan Murder Mystery/Manhattanin murhamysteeri Vuosi 1993 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, Diane Keaton, Anjelica Huston, Alan Alda Maa Yhdysvallat Genre Komedia Käsikirjoitus Woody Allen, Marshall Brickman Suomessa Saatavana DVD:llä Manhattan Murder Mystery (1993, suomennettu nimellä Manhattanin murhamysteeri ) on hauska pieni komedia. Se kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, Liptonista (Woody Allen) ja Carolista (Dianne Keaton), joiden elämä on muuttunut vaimon mielestä turhan tylsäksi. Jännitystä haetaan naapurinrouvan kuolemasta. Carol epäilee aviomiestä murhasta. Hän tunkeutuu miehensä vastustuksesta huolimatta naapurien asuntoon etsimään johtolankoja. Vaikka murha kutkuttaa mieltä ja antaa aihetta spekulaatioille, ei se ole elokuvan keskiössä. Valokeila on suunnattu Carolin ja Liptonin suhteeseen. Parin y...
Tuotesijoittelua on suosittu tytöille ja nuorille naisille suunnatuissa medioissa ja chick lit -kirjallisuuden romanttisissa komedioissa. Aihe on herkkä ja kuluttajayhdistykset ovat reagoineet erityisryhmän piilomainontaan kielteisesti. Tunnetuimmat nuorille naisille suunnatut tuotesijoittelut löytyvät alan vahvoista medioista. Esimerkiksi Sinkkuelämää -tv-sarjan ja The Devil Wears Prada -elokuvan juonet rakentuvat pelkästään kalliiden tuotemerkkien varaan. Pradan , Manolo Blahnikin ja Vivienne Westwoodin luomukset ovat henkilöitä siinä missä käyttäjänsäkin. Kirjallisuuden tuotesijoittelu on tähän verrattuna surkuhupaisaa harrastelua.
En tiennyt SOT:stä juuri mitään ennen kuin näin kirjan Turun Akateemisessa ja kun se oli vielä kuudesosan hintainen, sehän lähti matkaan...
VastaaPoistaMukavaa luettavaa, meni yhdeltä istumalta. Hieman toistoja siellä on ja lopun oravankierteestä pois pääsy oli mielestäni hivenen puuduttavakin. Lopun tekstissä lienee ollut kovasti tunnekuohuja matkassa - mikä on ymmärrettävää.
Onnen jujun löytäminen on usein synkkää hommaa - niin se oli Schopenhauerillekin - te pääsitte pidemmälle ;-)
Kiitos palautteesta, Vesa ja mukava kun rohkenit postittaa sen julkisena. Hyvää kevättä!
VastaaPoista