Manhattanin murhamysteeri | Woody Allen
Mitä tehdä, kun keski-ikä vaivaa ja parisuhde on muuttunut tylsäksi? Woody Allenin murhamysteerissä aletaan leikkiä yksityisetsivää.
Manhattan Murder Mystery (1993, suomennettu nimellä Manhattanin murhamysteeri) on hauska pieni komedia. Se kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, Liptonista (Woody Allen) ja Carolista (Dianne Keaton), joiden elämä on muuttunut vaimon mielestä turhan tylsäksi. Jännitystä haetaan naapurinrouvan kuolemasta. Carol epäilee aviomiestä murhasta. Hän tunkeutuu miehensä vastustuksesta huolimatta naapurien asuntoon etsimään johtolankoja.
Vaikka murha kutkuttaa mieltä ja antaa aihetta spekulaatioille, ei se ole elokuvan keskiössä. Valokeila on suunnattu Carolin ja Liptonin suhteeseen. Parin yhteiselo on harmonista, mutta elämältä halutaan erilaisia asioita. Carolista murha on jännittävintä, mitä heille on avioliiton aikana tapahtunut, kun taas Liptonin mielestä se on liiankin jännittävää. Hänelle olisi riittänyt kalastusretki tai isänpäivän vietto.
Carolin leikkikumppaniksi tulee pariskunnan yhteinen ystävä Ted (Alan Aida), jolla seikkailunhalua riittää. Sukeutuu kilpailutilanne, joka ajaa kustantajana työskentelevän ja heiveröisen Liptonin yrittämään parhaansa klaustrofobiasta ja muista neurooseistaan huolimatta.
Kukapa ei olisi joskus kaivannut päähenkilöiden tavoin elämäänsä ruudinkäryä? Elokuvaan on helppo samastua ja nauttia taidokkaasti toteutetusta ja höyhenenkevyestä ajatusleikistä, jossa täydennetään murhatarinan aukkoja. Päästään identiteetin vaihtoon, tuoreeseen rakkauteen ja vanhan alta pois raivaamiseen, täydelliseen rikokseen. Mutta onko sellaista olemassa? Viekö kaunis teoria voiton tapahtumista?
Asiasanat: Woody Allen, Manhattan Murder Mystery, Manhattanin murhamysteeri, elokuva, elokuva-arvio, komedia, mysteeri, Diane Keaton, Alan Aida, Anjelica Huston, murha, yksityisetsivä, keski-ikä, pariskunta, tylsyys, jännitys, ajatusleikki, Manhattan, New York, Yhdysvallat.