Elokuva Moskiittorannikko
Työnantajansa nuivuuteen ja amerikkalaiseen kulutuskulttuuriin tympääntynyt Allie Fox (Harrison Ford) myy talonsa ja muuttaa perheineen Väli-Amerikan viidakkoon.
Perhe nurisee radikaalista ratkaisusta, mutta keksijäisällä kiiluu silmissä mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. Hän rakentaa perhettä työvoimanaan käyttäen lukaalin ja valtavan jääpalakoneen, joka aiheuttaa paikallisissa alkuasukkaissa ensin pelkoa, sitten ihastusta.
Elokuva Mosquito Coast (1986, suomennettu nimellä Moskiittorannikko) perustuu matkakirjailija Paul Theroux'n samannimiseen romaaniin. Sen mustavalkoinen asetelma uusintaa siirtomaa-ajan arvoja ja käsityksiä valkoisesta herruudesta.
Kolonialismin absurdiutta kuvaa hupaisasti kohtaus, jossa perhe viettää parhaimpiinsa sonnustautuneena kiitospäivää — keskellä palmunlehväviidakkoa. Mikä on muuttunut? Olosuhteita lukuun ottamatta ei mikään. Keksijäisä hamuaa edelleen tunnustusta työstään.
Harrison Ford on pääroolissa uskottavan maaninen. Hänen käytöksensä muuttuu elokuvan kuluessa yhä eksentrisemmäksi. Hän halveksuu lastensa haikailua tv:stä ja entisen kodin tarjoamista mukavuuksista ja haluaa sanoutua irti sivilisaatiosta kokonaan. Kun hänen rakas jääpalakoneensa tuhoutuu, hän huudahtaa: “I'm free. I'm happy.”
Foxille tilanne ei kuitenkaan ole valinta. Asiat lipuvat pois hänen hallinnastaan ja utopia muuttuu dystopiaksi. Samalla filmin sävy muuttuu yhä paatoksellisemmaksi ja melodramaattisemmaksi. Poissa on Theroux'n kirjassaan viljelemä ironia ja läntisen yhteiskunnan kritiikki. Seurauksena on moraalitarina.
Asiasanat: Peter Weir, Mosquito Coast, Moskiittorannikko, Paul Theroux, elokuva, elokuva-arvio, kulutusyhteiskunnan kritiikki, kulutusyhteiskunta, muutos, utopia, dystopia,Yhdysvallat.