Sentimentaalisesti ystävyyssuhteista: Anna Gavaldan Kimpassa
Ranskalainen kirjastonhoitaja ihmetteli, kun kerroin Anna Gavaldan kuuluvan suomennettujen ranskalaiskirjailijoiden joukkoon. Hän mietti hetken ja tokaisi: “No, esitetäänhän hänen kirjoissaan hyviä tunteita”.
Gavaldan Ensemble, c'est tout (Le Dilettante, Pariisi, 2004. Suomennettu nimellä Kimpassa.) on heppoinen tarina kaltoin kohdelluista ihmisistä, jotka päätyvät kämppiksiksi. Romaanin keskushenkilönä on Camille, anorektinen siivooja, joka kärsii masennuksesta. Hän tapaa Philibertin, aatelisen ja ujon postikortinmyyjän, joka majoittaa hänet luokseen.
Kolmas kämppiksistä on Frank, rääväsuinen ja huonokäytöksinen keittiömestari, renttu, johon Camille luonnollisesti tarinan edetessä rakastuu. Myöhemmin joukkio täydentyy Frankin sairaalaan joutuneesta isoäidistä, La Paulettesta, jolloin saadaan mukaan myös vanhus- ja omaishoidon kysymyksiä hoivaviettisille.
Kirjan suosio perustuu siihen, että päähenkilöt ovat tuikitavallisen oloisia naapurintyttöjä ja -poikia. Tapahtumia katsotaan pienen ihmisen arkisesta näkökulmasta ja dramatiikkaa ammennetaan sentimentaalisuudesta. Teksti vetoaa tunteisiin manipuloiden ja itsestään tietoisesti, hieman Hollywoodin unelmatehtaan tapaan.
Kirjan kohderyhmä lienee keski-ikäisissä ja hieman varttuneemmissa naisissa. Jos Stieg Larssonin dekkari Millenium edusti miehistä fantasiaa useista partnereista ja vapaista suhteista, Kimpassa on platonista suhdetta kaipaavien naisten haavekuva. Camillella on kämppiksinä kaksi miestä, jotka pitävät hänestä huolta, ruokkivat ja pitävät seuraa, mutta eivät vaadi seksiä.
Kirja henkii melankoliaa ja luopumista. Elämä ei ole tuonut onnea, mutta sitä ei enää jakseta tavoitellakaan. Henkilöille riittää, että he ovat yhdessä: “Ensemble, c'est tout”.
Asiasanat: Anna Gavalda, Ensemble c'est tout, Kimpassa, kirja-arvio, romaani, ihmissuhteet, Ranska.
Kimppalaisista kertovaa stooria voisi jatkaa kirjoitamalla jatko-osan: heti sen alussa kimppalaiset kääntyvät joukolla kannnattamaan intialaista vedanta-filosofiaa - jompaa kumpaa sen pääsuuntauksista. Tai ehkä kaikki vuorollaan sisäistävät sen ajatuksen, että ihmiskunnaan päämääränä on tyhjä kämppä eli tyhjyys, mutta sinne ei mennä vuorotellen vaan yhdessä sitten, kun koko mainen popula on tarpeeksi kehittynyt. - Hyvää kesää teille. Juhani
VastaaPoistaTuolla juonella tarina menisi kiinnostavaan ja vauhdikkaampaan suuntaan. Gavaldan tarina nimittäin polkee kauniisti sanottuna paikallaan, ja kun kuuntelin tekstin äänikirjana, riesana olivat vielä ylenpalttiset, melankolista tunnelmaa alleviivaavat välisoitot. Mutta tätä kaiketi lukijat haluavat, jos myyntiluvuista on jotain päätteleminen. Tyhjyys voisi olla teemana hieman liian haastava.
VastaaPoistaHelteistä heinäkuuta torpalle meiltä molemmilta!
Erikoista, että ranskalainen kirjastonhoitaja yllättyi siitä että Gavaldan kiroja käännetään myös suomeksi, sillä niitä on käännetty 27 kielelle ja jokikinen Gavaldan romaani on ollut myyntimenestys Ranskassa.
VastaaPoistaSamaan aikaan toisesta, kymmenille muille kielille käännetystä ranskankielisestä mestariteoksesta, Agota Kristofin trilogiasta, on suometettu pelkkä johdanto. Suomalaisten kustantamojen käännöspolitiikka heijastaa yhtä aikaa suomen kielen marginaalisuutta ja populismia. Helteistä heinäkuuta.
VastaaPoistaHmmm...olikohan sitä ranskalaista kirjastonhoitajaa olemassakaan? Ettette vain olisi keksinyt juttua vahvistaaksenne omaa propagandaanne? Vähän siltä tässä tuoksahtaa...
VastaaPoistaOn sääli jos Agota Kristofin trilogiaa (jota en nyt ihan mestariteokseksi kutsuisi vaikka kovin koskettava onkin) ei ole käännetty suomeksi, mutten ymmärrä viitaustanne suomalaisten kustantamoiden käännöspolitiikkaan. Kristofin kieli on erinomaisen yksinkertaista ja pelkistettyä ("d'une simplicité fulgurante"), eikä luulisi suomen kielen marginaalisuuden vaikuttavan sen käännettävyyteen.
Populismi? Mais oui! Gavalda on humoristista, optimistista, ihmiseen ja sosiaalisuuteen uskovaa populismia. Juuri sen vuoksi Gavalda tekee hyvää ja uskoisin hänen teostensa piristävän montaa suomalaista erityisesti syksyn pitkinä iltoina, sitten kun heinäkuun helteet ja kesän ilot ovat unohtuneet. ;-)
Tervehdys,
VastaaPoistakiitos jatkokommentista. Suomen kielen marginaalisuudella tarkoitin sitä, että kustantamojen (jotka ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä) ei kannata kääntää ranskasta suomen kielelle muita teoksia kuin niitä, jotka varmasti myyvät. Tämä tarkoittaa, että käännettäväksi tulevat ne teokset, joilla arvioidaan olevan suurin potentiaalinen lukijakunta. Samalla kun tehdään valinta myyntituloksen hyväksi, jää joitakin kirjallisesti merkittäviä, mutta marginaalisen lukijakunnan teoksia, luonnollisesti suomentamatta. Kristofin kohdalla on saattanut käydä niin, että ensimmäinen osa ei ole saavuttanut riittävää myyntiä, jotta kahta seuraavaa osaa olisi kannattanut kääntää. Näin teoksesta on siis tarjolla torso, toki sellaisena antiikin ihanteiden mukainen, jonka lukija voi täydentää mielessään haluamakseen.
Gavaldan Kimpassa-kirja ei mielestäni ole optimistinen: henkilöistä henkii luovuttaminen, ei eteenpäin pyrkiminen. Mitä taas tulee kirjasta ammentamaasi sanomaan ihmiseen ja sosiaalisuuteen uskomisesta, Gavalda edustaa tarinankerronnan sentimentaalista traditiota. Siinä tunteita esitetään ulkoisin merkein, ilman että henkilöissä tapahtuisi sisäistä muutosta. Näin tarina jää tyhjäksi merkiksi, ontoksi kuoreksi, siitä mitä se olisi parhaimmillaan voinut edustaa. Tämä on luonnollisesti vain yksi mahdollinen tulkinta, ei propagandaa, joksi Gavaldan innokas ihailija ehti sen tulkita :-)
Mukavaa syksyä,
Päivi
Oh, väärinymmärrys: En suinkaan viitannut propagandaan mitä tulee Gavaldan kirjojen tulkinta taholtanne, vaan kommenttiinne suomalaisten kustantajien käännöspolitiikasta.
VastaaPoistaOlen Gavaldan, Kristofin, Proustin ja monen, monen muun kirjailijan ihailija. Se, mitä en ihaile,on elitismi, mihin mielestäni syyllisytte Gavalda-kirjojen menestysanalyysissänne.
Lohdutukseksi suomalaisille "laatukirjojen" lukijoille: Kristoffia on käännetty englanniksi, saksaksi ja ranskaksi ja kerronta on sen verran yksinkertaista, että luulisin enemmistön suomalaisista "marginaalikirjailijoiden" lukijoista pystyvän nauttimaan lukemastaan e.m. kielillä.
Kiitos kommentista ja hyvää syksyä.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaTäällä taas tämä hyvän, monenlaisen kirjallisuuden ihailija.
Halusin vain kertoa teille ja bloginne muille mahd. lukijoille, että israelilainen mieheni (57v, dipl.insinööri) ja suomalainen lankoni (40v, sosiaalityöntekijä) ovat molemmat pitäneet ihan hurjasti Anna Gavaldan teoksesta, eivät malttaneet laskea käsistään. Ja kumpikaan heistä eli ole keski-ikäinen/vanhempi naishenkilö! ;-)
Hei taas! Mukava kuulla, että kirjalla riittää monenikäisiä ja -sukupuolisia lukijoita. Muista ranskalaisista suosittelisin Frédéric Beigbederin, Michel Houellebecqin ja Emmanuel Carrèren romaaneja, jotka tosin ovat ranskankielisen kirjallisuuden ystäville varmaan jo entuudestaan tuttuja.
VastaaPoista