Tietoverkkotrilleri Takaportti

Internetiä työkseen suodattavaa poliisia, Karri Luomaa, kiristetään verkon välityksellä. Juttua selvittäessään hän sekaantuu kansainväliseen lapsipornorinkiin ja verkkorikollisiin, jotka hääräilevät laeista ja maiden rajoista piittaamatta. Hyvän ja pahan rajat hämärtyvät eikä kukaan ole enää turvassa.

Tapahtumat alkavat purkautua, kun Tampereella tapahtuu terrori-isku ja venäläinen ohjelmoija vuotaa julkisuuteen löytämänsä takaportin, jota kuka tahansa pystyy hyödyntämään.

Takaportin ovat kirjoittaneet Päivi Kannisto ja Santeri Kannisto. Kannistot avioituivat vuonna 2004 ja lähtivät kiertämään maailmaa rinkat selässään. Filosofian tohtori Päivi työskenteli aiemmin liikkeenjohdon konsulttina ja Santeri tunnetaan avoimen lähdekoodin pioneerina ja yrittäjänä.

 

Tekstinäyte

Ylikomisario Karri Luoma heräsi ja etsi katseellaan kelloa. Se oli kaksitoista. Oliko lauantai vai sunnuntai? Suuta kuivasi ja päässä jyskytti, pesukone linkosi seinän takana. Mies nousi ylös, laahusti yläkertaan ja otti keittiön hanasta vettä, mutta oli purskauttaa sen altaaseen, niin pahalta se maistui. Ettei vain olisi käynyt Nokiat ja vesi saastunut viruksista, Luoma epäili ja korkkasi jääkaapista varmuudeksi olutpullon.

Vaimo pyörähti keittiöön silitysrauta kädessä ja rättikasa kainalossa.

”Ei tarvi raahata niitä asiakkaita kotiin.”

Mistä se puhui? Luoma ei muistanut eikä uskaltanut ajatella ohimoiden jyskytykseltä. Vaimo sai valaista eikä sitä tarvinnut siihen edes kehotella. Putkihuuto oli alkanut:

”Mitä sun päässäs oikein liikkui? Kaatokännissä jonkun häkistä karanneen lumppukasan kanssa tänne jatkoille, kun lapset nukkuu. Koko talo löyhkää vanhalle viinalle ja sille spurgulle.”

Luoma ähkäisi. Aalto-perkele? Tietenkin, sillä slipoveriin sonnustautunutta Henrik Renvallia ei kukaan nimittelisi spurguksi, ei edes vihainen vaimo.

”Jos täällä joku möykkäsi ja öykkäröi, se olin mä. Aalto on asiallinen jätkä ja sitä paitsi absolutisti. Ei todellakaan mikään tenukeppi.”

Katri tuijotti miestään kädet puuskassa. Aalto ei ilmeisesti ollut voittanut vaimon luottamusta pitkässä liehuletissään ja kauhtuneissa, risoissa vaatteissaan. Äly ja syvällisyys eivät näkyneet päällepäin.

Kai Aalto oli sentään mennyt yöksi kotiinsa? Luoma katsoi vaimoon kysyvästi. Ilmeestä päätellen oli, tai ainakin passitettu matkoihinsa. Aallon hienotunteisuuden tietäen hän oli poistunut itse.

”Onko töissä ongelmia?” Katri kysyi. Äänessä oli aavistus huolta. Luoma korkkasi toisen olutpullon ja osti itselleen mietintäaikaa. Mitä vähemmän Katri tiesi, sitä turvallisemmaksi hän tunsi itsensä.

9

 

”Liikaa töitä niin kuin aina”, hän murahti ja kosketti huulillaan vaimon poskea. Vaimo irvisti ja kavahti taaksepäin.

”Kai sä muistat, että tänään on keskiviikko?”

Jumankauta. Työpäivä, Luoma tajusi.


Tuntia myöhemmin Luoma haisi pahalta työhuoneessaan. Hän katseli tympääntyneenä valkoista kopperoa, joka oli funktionaalinen katosta lattiaan. Mitään ei ollut liikaa, vähiten tilaa. Kun 190-senttinen venytteli kuluneessa toimistotuolissa, raajat ulottuivat vaivatta ikkunalta ovelle. Asiakkaita huoneeseen ei mahtunut, mutta niitä ei myöskään ollut. Luoma avasi koneensa. Sähköpostilaatikkoon oli tulvinut yön ja aamupäivän aikana lottovoittoilmoituksia, sukuelinten suurennusmainoksia ja nigerialaisten sijoitusvihjeitä. Hän avasi yhden posteista, luki pari riviä, mutta kyllästyi. Sitten hän klikkasi viestissä olevaa linkkiä ja löysi itsensä thaimaalaiselta pornosivulta.

Samaa paskaa, Luoma huokasi ja sulki palvelun. Hän oli juuri arkistoimassa postejaan roskakoriin, kun ohjelma ilmoitti uudesta viestistä. Sen otsikossa luki: Karri Luoma.

Luoma avasi viestin ja tuijotti tyhjää näyttöä harittavin silmin, tarkensi ja tuijotti, mutta ei nähnyt mitään. Tyhjää täynnä, hän hymähti ja lennätti viestin yhdellä klikkauksella muiden seuraksi roskakoriin. Päivän työt oli tehty. Luoma risti kätensä niskan taakse, nosti jalat pöydälle ja mietti, mitä Aallolle mahtoi kuulua. Mies näki kaiken aina niin kirkkaasti, vaikka häntä oli välillä lähes mahdoton ymmärtää.

10

 

Kai Aalto istui Hervannan Kultaisessa apinassa kuten lähes joka päivä vankilasta vapautumisensa jälkeen. Vapautuminen, mies murahti. Se oli yksi kielen typerimmistä käsitteistä. Mihin hän oli vapautunut ja mistä? Aallolla ei ollut vankilaelämästä valittamista.

Koirat liikehtivät hermostuneesti pöydän alla, kun väkeä valui sisään. Aalto vilkaisi ovelle, mutta muisti, että Luomaa ei tarvinnut tänään odottaa. Mies oli jo käyttänyt perjantainsa.

Aalto muisteli edellisiltaista visiittiään Luoman kotiin Näyttelijänkadulle.

Olohuoneessa oli komeillut iso samettisohva ja täysi baarikaappi ja piirongit täyttivät joka nurkan. Luomalla täytyi olla autotallissa höyläpenkki piilossa, vaikka miestä olikin mahdotonta kuvitella puutöitä väkertämässä. Perversionsa kullakin, Aalto tuumi ja hämmensi teetään.

Luoman vaimo oli ollut käynnistä pahana eikä ihme, sillä pariskunnan pienet lapset olivat heränneet rymyämiseen. Miehen oli ollut pakko mennä sanomaan niille hyvää yötä, vaikka ipanat olivat olleet syvässä unessa ja Aalto estellyt.

Siitä oli alkanut sellainen poru, että Aalto oli katsonut parhaimmaksi lähteä. Hän oli pahoitellut häiriötä emännälle, joka oli seisonut eteisessä kädet tiukasti puuskassa puolireiteen ulottuvassa satiiniyöpaidassaan. Nätti se oli, Aalto oli miettinyt, ottanut lippalakkinsa ja vilahtanut ulos vesisateeseen. Kotiin oli kilometri. Sen käveli alle vartissa. Aalto oli oppinut, että jokin oli pielessä, kun Luoma ilmaantui baariin. Mies oli vastuuntuntoinen, ei ryypännyt geeniensä ajamana, mutta kantoi sisällään jotain, mitä ei saanut muuten sanottua.

Ristiriitainen poliisi kaipasi perhettä, mutta koki sen samanaikaisesti vastukseksi, janosi salaisesti menestystä, mutta joutui työssään syrjäytetyksi. Aalto pudisti päätään. Luoma kävi ammattiinsa liikaa tunteilla ja intuitiolla, kun tottelu ja suora toiminta olisivat riittäneet.

Aalto katseli pitkän tukkansa ja rotsinsa varjosta vieraisiin pöytiin. Hän kaipasi harvapuheista juttukumppaniaan, muistutusta siitä todellisuudesta, jolle oli kääntänyt selkänsä.

11

 

Kirja julkisuudessa

 

Takaportti on monikerroksinen teos. Se kommentoi filosofisesti sitä ihmismielen koneistamista, johon itä ja länsi ovat yksituumaisesti pyrkineet: MATRIX on jo täyttä totta, jos ei tänään, niin huomenna ainakin, vaikka "Das Man" ei sitä tajua. Tässä dokumentaarisessa dekkarissa, trillerissä havaitaan verbaalista ilottelua, älykästä huumoria, vauhtia kerrakseen ja alakuloista kauneutta, melankoliaa.
    Juhani Sarsila, aate- ja oppihistorian dosentti ja latinan kielen yliopistonlehtori

 

Takaportti ei ole sci-fiä, vaan tämä maailma on täällä ja nyt. Kirja on valistava olematta alleviivaava. Kirjan henkilöhahmot ovat moniulotteisia. Erityisesti pidin filosofi-Aallosta, joka sai pohtimaan jälleen kerran, kuinka suhteellinen käsite vapaus on.
    Piia-Noora Kauppi, Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja

 

Takaportti on vauhdikas dekkari, joka koluaa maailmaa Bangkokista Irkutskiin ja takaisin Tampereelle. Pornosivuja työkseen vahtiva poliisi joutuu kafkamaiseen myllyyn, jossa harhat ja todellisuus kietoutuvat karvoja nostattavaksi trilleriksi. Teksti on sujuvaa ja dialogit luontevia. Kirjan keskiössä on jokaisen haave mahdollisuudesta päästä tirkistelemään toisen suurimpia salaisuuksia toisen tietämättä, käyttää valtaa yli muitten istumalla kotona turvassa oman koneen ääressä. Miellyttävä lukukokemus.
    Kari Uoti, oikeustieteen tohtori, tietokirjailija

 

Moderni dekkari digitaalisesta nykypäivästä, jonka synkempi ilta koitti turhan nopeasti. Lukiessa alkaa miettimään että olisiko sittenkin parempi pysyä erossa tietoverkoista. Voi vain ristiä sormensa ja toivoa että digirikollinen ei ota juuri sinua tai minua silmätikukseen - pelottaa ajatella miten haavoittuvia järjestelmät ovat. Takaportti on vapauden, vastuun ja sensuurin ajankohtaisia kysymyksiä asiantuntevasti esiin tuova teos. Lue, mutta älä syytä kirjailijoita lapsenuskosi menetyksestä!
    Andy Pilke, digimedia-asiantuntija

 

Jokainen internetiä käyttävä liikkuu vaarallisessa maailmassa. Bittiavaruuden mahdollisuudet ja arvaamattomuus ovat futuristinen kompleksi, jossa jo lähtökohtaisesti ovat trillerin perusainekset herkullisesti olemassa.
    Juha Kaarsalo, muusikko, kirjailija, toimittaja

 

Kirja kertoo elämän uusista riskeistä elämän arjessa. Kansalainen voi löytää itsensä tietoverkkojen silmukoista, jotka ovat syntyneet huippuasiantuntemuksen ja rikollisen luonteen yhdistelmänä. On riski olla tuntematta näitä riskejä!
    Olavi Ala-Nissilä, Euroopan tilintarkastustuomíoistuimen jäsen, KHT-tilintarkastaja

 

Tulevaisuudentutkijat pohtivat megatrendejä ja teknologia-aaltoja, mutta Takaportti antaa aavistuksen, millaista siinä tulevaisuudessa on elää. Siis aivan kohta.
    Jyrki Kasvi, kansanedustaja, vuoden 2008 tietotekniikkavaikuttaja

 

Kerrankin tietoverkkotrilleri, jonka ymmärtämiseen ei tarvita help-deskiä! Takaportti todistaa, että nettimaailmasta on mahdollista kirjoittaa mehevästi ja ymmärrettävästi, koneiden näppäimistöjen kautta kommunikoiviin henkilöihin nojaten. Takaportin poliisit ja rikolliset eivät ole mustavalkoisesti hyviä tai pahoja,vaan loikkivat moraalisen harmaakortin vaaleilla ja tummemmilla alueilla kuten oikeat ihmiset.
    Johanna Vuoksenmaa, elokuvaohjaaja

 

Yhden ihmisen tuhoava perintö.
Yhden yhteisön salaisuudet.
Mitä tapahtuu jos Takaportti toimii?
    Harri István Mäki, kirjailija

 

Tietoverkkotrilleri Takaportin etukansiKirjan tiedot

  • Verollinen hinta 26,50 euroa
  • Sidottu
  • ISBN 978-952-5556-62-9
  • EAN 9789525556629
  • 205 sivua
  • Julkaistu 29.9.2009
  • Saatavana hyvin varustetuista kirjakaupoista
  • Kustantaja: Kustannus HD
  • Lisätietoja: Päivi & Santeri Kanniston kirjoittamat kirjat

 

Asiasanat: Takaportti, kirja, trilleri, tietoverkkotrilleri, Päivi Kannisto, Paivi Kannisto, Päivi Rantanen, kirjailija, Santeri Kannisto, tietoverkkorikos, haavoittuvuus, nettiuhkaus, poliisi, dekkari, lapsiporno, sensuuri, nettisensuuri, suodatus, kiristys, rikos, jännitys, Tampere.

Viikon suosituimmat

99 frangia: helvetillinen mainostoimisto

Superrikkaat ja rutiköyhät

About Päivi Kannisto

Suolatut säkeet

Lehdistötiedote: Intuitionisti - Seikkailu minuuden syövereihin

Tuoreimmat kuulumiset

La Habanera — Matkalla oravanpyörästä onnenpyörään

Betty Blue: hullu rakkaus

Espanja: maailman vaarallisin maa