Dostojevskin riivaama

Maisema VietnamissaRiivaajat jää usein Dostojevskin muiden mestariteosten kuten Rikoksen ja rangaistuksen ja Idiootin varjoon. Tämä tarjoaa Dostojevskin ystävälle erinomaisen tavan päteä erilaisuudellaan etenkin, kun poliittinen melodraama on vasta tulossa uudelleen muotiin.

Riivaajat kertoo panslavismin ja ateismin mukanaan tuomasta hämmennyksestä venäläisessä kaupungissa. Romaanin keskeiset henkilöt edustavat erilaisia ideoita, jotka nielaisevat heidät lopulta kokonaan. Kiehtovia hahmoja ovat esimerkiksi Jumalaan uskova ja samalla ateismistaan kärsivä Shatov sekä itsemurhaa täydellisenä vapauden keinona puntaroiva Kirilov: “Todellinen vapaus koittaa vasta sitten, kun ei pidä väliä sillä elääkö vai kuoleeko.”

Historian hurma

Juonen sanotaan seuraavan Venäjän 1800-luvun poliittisia tapahtumia. Moskovassa murhattiin opiskelijanuorukainen ja tapauksen yhteydessä paljastui vallankumouksellinen salajuoni. Juonen aivoista tuli esikuva romaanin eräälle keskeiselle henkilölle, Peter Verkhovenskylle. Muitakin vastineita kirjasta on löydetty. Dostojevskin vihaama aristokraatti ja ateisti, kirjailija Turgenev, on saanut satiirisen ja hersyvän henkilöhahmon. Hän esiintyy itsestään tärkeänä kirjailijana, Karmazinovina.

Riivaajat on uusia, omillaan seisovia tekstiteorioita kannattavalle hämmentävä lukukokemus. Ulottuvuuksista uupuu paljon, jos ei perehdy kirjan historialliseen kontekstiin. Ranskalaista kirjallisuusteoreetikkoa, Roland Barthesia, mukaillen: tekstin hurmasta tuleekin historian hurmaa. Rikos ja rangaistus on tässä suhteessa toisenlainen psykologisena ja ajasta riippumattomana. Luonnollisesti myös Riivaajia voi lukea näin, vehkeilydraamana.

Riivaajia on pidetty rakenteellisesti ja kehittelyltään keskeneräisenä. Tämä saattaa olla osasyy siihen, että tekstiin kaipaa jotain lisää. Itse kuitenkin uppoudun Riivaajiin aina yhtä suurella mielenkiinnolla, ja lukukertoja on sentään takana jo useita. Lieneekö samaan romaaniin palaaminen osoitus riskinsietokyvyn puutteesta, piintyneistä tavoista vai mielikuvituksettomuudesta. Dostojevskin tapauksessa uusia lukukertoja ei tosin tarvitse puolustella. Hän veisi epäilemättä lukijansa suurten kysymysten äärelle, vaikka kirjoittaisi Aku Ankkaa.

Asiasanat: Dostojevski, Fjodor, Riivaajat, romaani, kirja-arvio, salajuoni, vehkeily, Roland Barthes, Aku Ankka, Venäjä.

Viikon suosituimmat

Ranskalainen juusto

Tuoreimmat kuulumiset

About Päivi Kannisto

Uusi äänikirja: Elämäni nomadina

Suolatut säkeet

Vapaana elämisen taito

Epätoivottu mainonta | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Elämäni nomadina

Superrikkaat ja rutiköyhät