Love And Death | Woody Allen
Woody Allenin parodia venäläisen kirjallisuuden klassikoista vilisee kasakkahattuisia partasuita, huivipäisiä baabushkoja ja ortodoksipatriarkkoja. Allen itse istuu joukkoon kuin kala kuivalle maalle, kuten komediaan sopiikin.
| Elokuva | Love And Death/Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia |  |
| Vuosi | 1975 | |
| Ohjaaja | Woody Allen | |
| Pääosissa | Woody Allen, Diane Keaton | |
| Maa | Yhdysvallat | |
| Genre | Komedia, parodia | |
| Käsikirjoitus | Woody Allen | |
| Suomessa | Saatavana DVD:nä |
Love and Death (1975) on Woody Allenin Sota ja rauha ja Rikos ja rangaistus, parodia venäläisen kirjallisuuden klassikoista. Tarina alkaa dramaattisesti. Päähenkilö Boris Grushenko (Woody Allen) odottaa kuolemantuomiota Napoleonin murhayrityksestä ja pohtii: “Jos jumala on olemassa, hän on luuseri.”
Borisin vaiheita seurataan nuoruudesta rikokseen. Hän on vastahakoinen sankari, joka istuu elokuvan alussa teini-ikäisenä ullakolla miettimässä moraalia, jumalaa ja olemassaoloa pistooli kädessä kuten kunnon dostojevskiläisen kuuluu.
Kun Napoleon hyökkää Itävaltaan, alkaa sota. Pasifisti Boris lähtee rintamalle perhoskokoelma ja -haavi kädessään. Seuraa hieman samankaltaista kohellusta kuin komediassa Bananas, jossa Woody Allen törttöilee eteläamerikkalaisella sissileirillä. Tällä kertaa hän lentää kuulana tykin suusta ja saa kuulla motivaatiopuheita, joissa pelotellaan ranskalaisvaltaajien uhalla: “Haluatteko perheidenne syövän joka aterialla souffléta ja croissanteja?” Rintamalla kiertää isänmaallisesti blini-myyjä ja kuvassa vilahtaa myös pari cheerleaderiä kuin imperialistisena tulevaisuuden visiona.
Sotaisa tunnelma ulottuu ylhäisön makuuhuoneisiin. Kreivit ja kreivittäret sopivat salaisia yöllisiä tapaamisia. Boris vetää puoleensa kaunotar Alexandra Ivanovnan (Olga Georges-Picot), mikä johtaa tietysti kaksintaisteluun ennen kuin Boris purjehtii avioliiton satamaan nuoruudenrakkautensa Sonian (Diane Keaton) kanssa.
Perinteisellä tilannekomiikalla on loisteliaat puitteet salongeissa ja palatseissa, joissa soi kamarimusiikki, sinfoniat ja ooppera. Amerikkalaiset pääosan näyttelijät istuvat venäläisten karvahattujen alle kehnosti, mikä vain korostaa elokuvan parodista luonnetta. Amerikkalaiset osaavat harvoin tulkita venäläisyyttä, mutta Allenilta sekin sujuu komedian ja korkeakirjallisten viittausten keinoin yhtä vaivattomasti kuin sci-fi- tai dokumenttiparodiat.
Asiasanat: Woody Allen, Love and Death, Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia, komedia, elokuva, elokuva-arvio, Diane Keaton, Sota ja rauha, venäläinen klassikko, moraali, jumala, olemassaolo, Napoleon, sota.
