Melinda & Melinda | Woody Allen
Onko Melinda & Melinda Woody Allenin vastaveto Sinkkuelämälle?
| Elokuva | Melinda & Melinda |  |
| Vuosi | 2005 | |
| Ohjaaja | Woody Allen | |
| Pääosissa | Chiwetel Ejiofor, Will Ferrell, Jonny Lee Miller, Radha Mitchell, Amanda Peet, Chloë Sevigny, Wallace Shawn, Larry Pine, Daniel Sunjata, Steve Carell | |
| Maa | Yhdysvallat | |
| Genre | Komedia, draama | |
| Käsikirjoitus | Woody Allen | |
| Suomessa | Saatavana DVD:llä |
Melinda & Melinda (2005) alkaa sateisesta New Yorkista. Pöytäseurue pohtii pienessä ranskalaisbistrossa, onko elämä koomista vai traagista: “Elämä ei ole pohjimmiltaan koomista, vaan traagista.” “Sanoisin, että pikemminkin absurdia. Ei sille loppujen lopuksi voi kuin nauraa.”
Eräs pöytäseurueen jäsenistä päättää tehdä kokeen. Hän kertoo tarinan ja pyytää paikalla olevia käsikirjoittajia (Wallace Shawn, Larry Pine) päättämään, kummasta on kyse, komediasta vai tragediasta.
Söpö naapurintyttö vai kovia kokenut lommoposki?
Seuraa kaksi tarinaa kovia kokeneesta Melindasta (Radha Mitchell), joka ilmaantuu vanhan lapsuudenystävänsä ovelle kesken illalliskutsujen. Hän on eronnut, lapset on tuomittu erossa miehelle ja takana on itsemurhayritys. Koomisen ja traagisen tarinan yksityiskohdat eroavat hieman toisistaan, mutta pääpiirteissään Melindan ja hänen läheistensä elämä muuttuu tv-sarjasta Sinkkuelämää tutuiksi sokkotreffeiksi, ristiin rakastumisiksi, kaveruussuhteet koetukselle asettaviksi syrjähypyiksi ja eroiksi.
Elokuvan idea elämän erilaisista rinnakkaisversioista on hieno, mutta toteutus osoittautuu vaikeaksi. Woody Allenin komedia ei tällä kertaa naurata eikä tragediassakaan ole tunteita nostattavia aineksia, sillä näyttelijäsuoritukset ovat heppoisia. Pääosaa näyttelevän Radha Mitchellin koominen Melinda on söpösti hymyilevä naapurintyttö, traaginen Melinda taas tukka hajallaan ja kajaalit poskilla synkistelevä lommoposki.
Latteuksia
Woody Allen on todennut itse elokuvistaan, että käsikirjoitusvaiheessa saadut ideat toteutuvat valkokankaalla vaihtelevalla menestyksellä. Kairon purppuraruusussa hän sanoo onnistuneensa parhaimmin. On helppo nähdä, että Melinda kuuluu toiseen sarjaan — elokuviin, jotka näyttivät varmasti huikeilta ideoiden tasolla, mutta latistuivat prosessissa.
Lopun selitykset ovat kuin käynyttä hilloa palaneen pannukakun päälle. Kamera palaa ranskalaisbistroon, jossa käsikirjoittajien tarinoita kuunnellut nainen toteaa, että koominen ja traaginen ovat katsojan silmässä. Tästä päädytään koomista puoltaneen käsikirjoittajan suulla opettamaan elämästä nauttimista: “Oli elämä koomista tai traagista, tärkeintä on nauttia siitä niin kauan kuin pystyy, sillä täällä ollaan vain kerran ja kun se on ohi, niin se on ohi.”
Latteiden repliikkien joukosta löytyy sentään yksi helmi. Se kuullaan, kun elokuvan isäntämies esittelee musiikkikoulussa työskentelevän vaimonsa: “Elämä kohtelee pahanilkisesti suuria kykyjä ja mahdollisuuksia.” Potentiaalista on pitkä matka mestarisuoritukseen. Se luonnehtii erinomaisesti myös Melinda & Melindaa.
Asiasanat: Woody Allen, Melinda & Melinda, elokuva, elokuva-arvio, komedia, Chiwetel Ejiofor, Will Ferrell, Jonny Lee Miller, Radha Mitchell, Amanda Peet, Chloë Sevigny, Wallace Shawn, Larry Pine, Daniel Sunjata, Steve Carell ihmissuhteet, syrjähyppy, sokkotreffit, avioero, Sinkkuelämää, Sex And The City, koominen, traaginen, katharsis, New York, Yhdysvallat.
