Bisnesenkelten peliä

Carlos Ruiz Zafonin mysteeriromaanissa liikutaan Dan Brownin reviirillä. Pääosassa ovat kiehtovat koukut: myytit ja mysteerit.

Angel's Game (2008, suomennettu nimellä Enkelipeli) on bestsellerien sekatavarakauppa. Tarinassa seikkaillaan kummitustaloissa ja labyrinteissa, myydään sieluja paholaiselle, ihmetellään ihmeparantumisia ja kärsitään kirouksista. Miellyttävintä kirjassa on euroopppalainen vanhan kulttuuriperinnön kunnioitus, johon rapakon takaisissa myyntimenestyksissä törmää harvemmin.

Kirja kertoo David Martinin, orvoksi jääneen nuorukaisen tarinan menestykkääksi kirjailijaksi. Davidin oppaana ja Zafonin esikuvana on Charles Dickensin Great Expectations, toisen orvon tunteisiin vetoava tarina. Dickensin hienosyisen henkilökuvauksen korvaavat Zafonilla kuitenkin kaupalliset koukut. Oiva valinta, kun lopputulosta tarkastellaan myyntilukujen valossa.

Tarinan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Barcelonaan, joka henkii tarinan kulussa toistuvasti seisovaa ja ummehtunutta ilmaa — sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Eräs kirjan henkilöistä kuvaa osuvasti kaupungin ja maan silloista tilaa enkä ihmettelisi, vaikka sama luonnehdinta pätisi edelleen: “Espanja hajoaa seuraavan sukupolven elinaikana. Kansalaiset raatelevat toisensa palasiksi kuin rotat.”

Zafon kirjoittaa kevyellä kynällä, kunnes tapahtumien tiivistyessä intoutuu pistämään kaikki maan tasalle. Bestsellereissä loppuratkaisuun on harvoin tyytyväinen ja näin oli tässäkin tapauksessa. Melodraaman ja patetian sijaan olisin päättänyt tarinan mystisesti esimerkiksi labyrinttiin, mikä olisi jättänyt lukijalle hieman pohdittavaa, mutta tästä olisivat bisnesenkelit tuskin pitäneet. Viihteellinen, valmiiksi pureskeltu tarina soljuu luontevasti äänikirjana.

Asiasanat: Carlos Ruiz Zafon, Angel's Game, romaani, kirja-arvio, mysteeri, myytti, kirous, kummitustalo, labyrintti, Barcelona, Espanja.