Suomalainen käsitys typrografiasta
Saimme vastikään Suomesta läjän tuoreita lehtiä Hesarin toimittajavieraiden mukana ja havahduimme siihen, että suomenkielinen typografia poikkeaa melkoisesti englanninkielisestä – eikä välttämättä edukseen.
Suomessa käytetään oikean- ja vasemmanpuoleisen lainausmerkin sijasta pelkästään oikeanpuoleisia. Miksei molempia kuten kaikkialla muualla maailmassa? Omintakeisuus saa suomalaisen tekstin näyttämään osaamattomalta rävellykseltä muiden silmissä.
Ajatus ja viivat hukassa
Toinen kummallisuus on erilaisten viivojen käyttö. Typografiassa niitä löytyy kolmenlaisia: on väliviiva, n-viiva ja m-viiva. Englannissa väliviivaa käytetään tavuviivana ja sanojen erottamiseen. N-viiva on tarkoitettu numeroiden väliin ja m-viiva tunnetaan paremmin ajatusviivana. N ja m tulevat viivan leveydestä: n-viiva on leveydeltään n-kirjaimen levyinen ja m-viiva m-kirjaimen.
Pyöröraikastimista ja muista kekseliäistä sanoista tunnettu Kielikeskus on halunnut ohjeisiin oman puumerkkinsä. Ajatusviivan eli m-viivan tilalla käytetäänkin n-viivaa ja väliviivan ympärille pitää laittaa välilyönnit, jos oikeaa merkkiä ei satu löytämään. Ohjeet eivät tee eroa n-viivan ja m-viivan välille. Käytännössä m-viiva unohdetaan ja korvataan n-viivalla samaan hullunkuriseen tapaan, jolla vasemmanpuoleinen lainausmerkki korvataan oikeanpuoleisella.
Mitä seuraavaksi?
Ehkä suomesta tehdään seuraavaksi positiivisempi kieli korvaamalla miinusmerkit plussilla. Samalla kieltä voisi pelkistää jättämällä pois esimerkiksi joka toisen vokaalin ja viidennen konsonantin. Luettavuus tuskin kärsisi etenkin kun sanoille, paikkakunnille (Hong Kong vai Hongkong) ja välimerkeille on jo nyt ollut pakko keksiä tekotaiteellisia, vain suomea koskevia merkintätapoja taittoa ja lukemista hankaloittamaan.
Asiasanat: typografia, välimerkit, oikeinkirjoitus, väliviiva, yhdysviiva, yhdysmerkki, lainausmerkki, kielenhuolto.
