Palaako?

Romaaneissa kirjailijan suurin painajainen on käsikirjoituksen häviäminen. Entisaikaan pahanilkinen kilpailija paiskasi originaalin vaivihkaa takkaan liekkien tuhkattavaksi. Kirjatohtori testasi, miten luomistyön tuloksista päästään perinteisellä polttomenetelmällä ja yllättyi.

Nomadikirjani käsikirjoitus valmistui kesäkuussa ja paperitulosteet olivat jääneet lojumaan kirjahyllyyn pölyä keräämään. Koska maalla perinteisesti poltetaan kaikki jätteet, erityisesti muovit ja ongelmajätteet, sopi menetelmä myös tähän tarkoitukseen. Levittelimme Santerin kanssa paperit pinoon pihalle ja tuikkasimmme ne tuleen tarkoitusta varten hankitulla sytyttimellä.

Roihu alkoi lupaavasti käpristellä sivuja ja syödä sanoja. Alkukantainen riemu näin perinpohjaisesta asioiden hävittämisestä valtasi mielen, kunnes huomasin, että perhanan tuli sammui tuhkasta ennen kuin pääsi edes kunnolla syttymään. Bensiinin tai alkoholin käyttöönotto tuntui ylimitoitetulta, sillä kaikkihan tietävät, että paperi palaa hyvin—ainakin kirjanpidot saunan uuneissa talousrikoksista kertovien uutisten mukaan. Varmaa on, että entisaikojen kirjarovioista kertovat jutut ovat silkkaa fantasiaa. Paksukantisten kirjojen sytyttäminen vaatii sivujen irti repimistä tai tolkuttomasti polttoainetta ja on taatusti työläämpää kuin itse kirjan lukeminen.

Aurinko paahtoi 34-asteisena, tuli hohkasi ja hiki virtasi, kun kääntelimme kuuden sadan A4-liuskan kasaa kepukalla alta päälle ja lappeelta pystyyn. Kyllä sähkökirjat sitten ovat käteviä. Ei tarvitse savustua ja hikoilla puolta tuntia, pestä noen tahrimia ja hajustamia vaatteita ja harmitella liekeissä kärvähtäneitä karvoja. Sen kuin painaa vain delete-nappia.

Nomadikirjan kustantaa Atena ja se tulee ulos ensi vuonna.

Asiasanat: tuli, käsikirjoitus, nomadikirja, polttaminen, kirjarovio, Atena Kustannus.