Hannah ja sisaret | Woody Allen
Hannah ja sisaret on täynnä loistavia näyttelijöitä, mutta Michael Caine varastaa naisilta pääosan.
Hannah And Her Sisters (1986. Suomennettu nimellä Hannah ja sisaret) alkaa amerikkalaisittain tärkeällä tapahtumalla, kiitospäivän illallisella. New Yorkin Central Parkiin on kerääntynyt koko suku. Tunnelma ei ole ahdistava kuten Allenin aiemmassa perhedraamassa Interiors, mutta ihmissuhdekiemuroita ei tästäkään elokuvasta puutu.
Emäntä Hannah (Mia Farrow) on menestyksekkäälle näyttelijänuralle palannut entinen kotiäiti, jonka mies Elliot (Michael Caine) tienaa perheelle elannon rock-muusikkojen sijoitusneuvojana. Kolmiodraama syntyy, kun Elliot ihastuu vaimonsa nuorimpaan sisareen, Leehen (Barbara Hershey) ja aloittaa tämän kanssa salasuhteen. Lee on ikuinen opiskelija ja entinen alkoholisti, joka asuu itseään huomattavasti vanhemman erakkotaiteilijan, Frederickin (Max von Sydow), kanssa.
Sisaruksista keskimmäinen, Holly (Dianne Wiest) on ongelmaisin, entinen kokaiiniaddikti, joka perustaa ystävänsä kanssa Stanislavskin pitopalvelun ja aloittelee käsikirjoittajan uraa. Hän puolestaan solmii suhteen Hannahin ex-miehen Mickey Sachsin (Woody Allen) kanssa. Mickey on menestynyt tv-tuottaja, joka kärsii hypokondriasta. Hänen korvissaan tinnittää ja lääkäri epäilee aivokasvainta. Kun tautiuhka väistyy, iskee eksistentiaalinen ahdistus, johon Mickey hakee epätoivoissaan lääkettä katolisesta kirkosta. Kun pappi kysyy, miksi juuri katolisuus olisi ratkaisu hänen ongelmiinsa, Mickey toteaa: “First of all, because it is a very beautiful religion and it is a very strong religion, well-structured.”
Myös itse elokuva on tarkkaan, romaanimaisesti strukturoitu. Otsikoitujen episodien avulla liikutaan eri henkilöiden vaiheissa ja ajatuksissa. Omien suhteidensa lisäksi sisarukset saavat selvitellä myös vanhempiensa välejä ja ongelmia. Vanhan näyttelijäparin haaveet eivät toteutuneet. Jäljellä on paljon katkeruutta itseä ja toista kohtaan, joka purkautuu loukkauksina, juomisena, mustasukkaisuutena ja uskottomuutena.
Woody Allen on Mickeynä tavalliseen tapaan älykäs ja hauska. Mies on todennut, että hänen portfolioonsa kuuluu kaksi henkilötyyppiä: huonomainen nuhru, jollaisten parissa mies on kasvanut sekä älykkö, koska hänellä on silmälasit. Myös Mia Farrow'n roolihenkilö muistuttaa hieman näyttelijän omaa elämää adoptiolapsineen, uravalintoineen ja Connecticutin taloineen. Elokuvan sielu on kuitenkin Michael Caine. Hän tekee loistavan roolityön himonsa ja avioliiton turvallisuuden välillä ailahtelevana miehenä.
Allen kuvaa newyorkilaismaisemia tenhoavasti: kirja-, vinyyli- ja tupakkakauppoja, punkluolia ja jazz-ravintoloita. Jopa taloista törröttävissä rakennustelineissä, roskaisissa kaduissa ja epäilemättä virtsanhajuisissa puhelinkopeissa on samaa romanttisuutta kuin syksyisessä Keskuspuistossa, kun taustalla soi tunnelmallinen piano- ja cembalomusiikki ja upeat trumpettisoolot.
Asiasanat: Woody Allen, Hannah And Her Sisters, Hannah ja sisaret, elokuva, elokuva-arvio, komedia, draama, ihmissuhteet, salasuhteet, Mia Farrow, Max von Sydow, Michael Caine, Barbara Hershey, Dianne West, New York, Yhdysvallat.