Eksistentialistinen sankari
Näytelmäkirjailija Eugène Ionesco on kirjoittanut yhden ainoan romaanin. Se kertoo miehestä, joka saa 35–vuotiaana perinnön ja vetäytyy maailmasta. Hänestä tulee filosofi.
Romaani Le solitaire (1973, suomennettu nimellä Erakko) on tuttua Ionescoa. Lyhyitä, yksinkertaisia lauseita ja eksistentialismin teemoja.
Päähenkilö ei tunne olevansa kotonaan maailmassa tai omissa nahoissaan (“Je me sentais mal à l'aise dans ma peau”). Hän tuntee inhoa (“la nausée”), kärsii muista ihmisistä (“les autres”), pohtii tyhjyyttä ja olematonta (“le néant”). Hän on elämässään kuin Sisyfos, joka palaa aina alkuunsa (“retourne sans cesse au commencement”).
Päähenkilö viettää pikkuporvarillista elämää ja pohtii asioita. Yksityiskohtaiset kuvaukset hänen päiväohjelmastaan luovat mielenkiintoisen, estoisen sankarin henkilökuvan, mutta loppuratkaisu jättää hieman onton olon. Samaa ei tapahdu Ionescon näytelmissä, kuten Oppitunnissa ja Sarvikuonoissa. Näytelmän toiminnallisuus sopii miehen pirtaan sittenkin paremmin.
Asiasanat: Ionesco, Eugène Ionesco, näytelmäkirjailija, Le solitaire, romaani, Oppitunti, Sarvikuonot, eksistentialismi, inho, vieraus, Sisyfos.
