Apua anteeksi | Frédéric Beigbeder
Beigbeder kirjoittaa uusimmassa romaanissaan tutuista teemoista: kauniista naisista, seksistä ja rahasta, mutta nyt hieman väsyneesti ja kyynisesti.
Au secours pardon (Grasset, Pariisi, 2007. Suomennettu nimellä Apua anteeksi.) on väljä jatko-osa romaanille 99 francs (suomennettu nimellä 8,99€). Mainostoimistomaailmasta itsensä ulkoistanut Octave Parango metsästää täydellistä kaunotarta Venäjällä L'Idéal -nimisen kosmetiikkayrityksen palkkaamana. Hän viilettää Moskovassa ja maakunnissa tukka muodikkaasti sekaisin, leuassa kahdeksan päivän sänki ja kainalot viriilisti hielle löyhkäten.
Lolitat
Octave tapaa ja arvioi tyttöjä oma naismakunsa ohjenuorana. Parhaimpien kanssa hän haluaisi mennä itse sänkyyn, mutta hän yrittää hillitä itsensä, sillä tytöt ovat vain 14-vuotiaita. Tietysti hän repsahtaa ja kuiskii lolitojen korvaan: "Je veux être le Docteur Livingstone de ta bouche, le Neil Armstrong de ton cou", haluan olla suusi Livingstone ja kaulasi Neil Armstrong.
Octave käyttää kliseiden lisäksi bisneskieltä, korostaa toisinaan sanoja versaalilla ja viljelee maailmanmiehen tavoin höysteeksi englantia. Hänen lempisanojaan ovat networkiser, talent scout, trash, pulpy, girly, wild, push-ups, serial heartbreaker.
Octaven urakka muuttuu yhä haastavammaksi, kun toimeksiantaja haluaakin kampanjaansa tšetšenikaunottaren. Naiselta halutaan slaavilaisia piirteitä länsimaisessa paketissa. Kaiken tämän pitäisi tietysti olla mahdottoman hauskaa, mutta se tuntuu vain moneen kertaan luetulta, etenkin kun taustalla on lattean myyttinen Venäjä: vodkaa ja suolakurkkuja, tottelevaisia ja miehiä kunnioittavia kaunotar-huoria, nousukkaita ja uusrikkaita. Vitsit ovat kuluneita eivätkä edes sitaatit venäläisestä klassikkokirjallisuudesta saa teoksesta syvällistä, vaikka Beigbeder luonnehtikin Octavea kirjan lanseeraustilaisudessa dostojevskiläiseksi ja kosmeettiseksi aikalaishahmoksi, tosin hieman vaivautuneena.
Dostojevskiä vai Aku Ankkaa?
Beigbederin mukaan dostojevskiläistä Parangossa on hänen kuolemanviettinsä. Mies kantaa sisällään vihaa, koska ei ole rikas eikä kuuluisa. Kosmeettista miehessä taas on hänen halunsa tulla nähdyksi ja miellyttää muita. Tiivistys Dostojevskista on kuin Aku Ankasta eikä Beigbeder viljellyt tällä kertaa edes ironiaa.
Kirjan päättää poliittinen purkaus Venäjän ja Ranskan eroista ja yhtäläisyyksistä. Epäilemättä Beigbeder rakastaa alter egonsa Octaven tavoin paitsi Venäjän kauniita naisia, myös maata ja liittyy näin lukuisten Venäjää mystifioivien ranskalaisten ja amerikkalaisten joukkoon.
Asiasanat: Frédéric Beigbeder, Au secours pardon, Apua anteeksi, kirja, kirja-arvio, Octave Parango, mallinmetsästäjä, seksi, kauniit naiset, kaunotar, lolita, huora, raha, malli, Fjodor Dostojevski, dostojevskiläinen, kosmeettinen, miellyttäminen, Aku Ankka, Moskova, Venäjä, Ranska.
Kiitos taas, Päivi, hyvästä tekstistä. - Olen omasta puolestani seuraillut väsymyksen ja kyynisyyden etenemistä siinä projektissa, jota valistukseksi kutsutaan. Ruotsissa filosofi Ingemar Hedenius, jo edesmennyt filosofi, naureskeli nykymenoa. - Mielestäni 'apua anteeksi' on oxymoron: se toimii (kenelle toimii). J.
VastaaPoistaTervehdys Juhani ja hyvää nimipäivää! Tuo väsymys ja kyynisyys näkyy muuten erinomaisesti uusien Hollywood-elokuvien henkilöhahmoissa. Ero on räikeä esimerkiksi 60- ja 70-lukujen tuotoksiin verrattuna. Toinen merkittävä piirre näyttää olevan ylenmääräinen vakavuus aina patetiaan saakka. Olen pohdiskellut, mistä tämä johtuu ja kehitellyt erilaisia teorioita, mutta en ole päätynyt vielä tyydyttävään lopputulemaan. Erityisesti hämmästyttää tuo kaiken muuttuminen perivakavaksi. Mahtaako sillä olla jotain tekemistä valistuksen kanssa?
VastaaPoistaKiitos, Päivi. Perivakavuudella, lienee paljonkin tekemistä valistuksen kanssa. Valistus taitaa vedellä viimeisiään. Lähestyvä kuolema saa valistuksen vielä kerran, viimeisen kerran, skarppaamaan. Yritykseksi jää. Kuoleman aavistus tekee naamat ja naamarit vakaviksi ja kyynisiksi, jopa haudanvakaviksi.
VastaaPoistaRappion merkit ovat pitkään olleet aivan ilmeiset; kosmetiikalla (siis vakavuudella) ne koetetaan nyt peittää. Teen nimi- ja sattumalta myös syntymäpäivän kunniaksi ehtoopuolella jutun Afroditeen papittaren, nimeltänsä Hero (taivutus kuten Sapfo) ja hänen poikaystävänsä kohtalosta. Laitan sen sinne De arte moriendiin. Sinne se kuuluu. Aurinkoinen ja valistukseton ja valitukseton päivä jatkukoon! - Juhani
Siispä tuplaonnittelut! Kiitokset blogivinkistä, käyn katsomassa. Kuoleman irvistyksestä tässä nykymenossa taitaa tosiaan olla kyse. Uudet elokuvat ovat lähinnä katastrofeja, terrorismia ja muuta isänmaallisuuden oikeuttamaa väkivaltaa.
VastaaPoistaKiitos. Spengler taisi olla melkoinen näkijä. Hän kirjoitti, kuinka lopun aikaa leimaa sivilisaatioälyn valtaisa energia, vimmainen vauhti kaikessa ja - tietysti mammonismi. Tässä pikkumaisessa Suomessa ollaan niin kummasti fiksoiduttu Heideggeriin. Pitäisi lukea sekä Heidegger että Spengler, joiden pääteokset suhtautuvat toisiinsa komplementaarisesti. - Ihmiskäsitys on biologisoitunut; humanismille ei ole sijaa. Pitää katsella näitä kuvia ja lukea näitä kirjoja sillä silmällä, että ne edustavat samaa luonnonhistoriaa kuin mekin ja "meidän" geenimme ja viruksemme. Virus on ratkaisevasti väkevämpi kuin virtus (vertu). Kesäpäivää! - Juhani
VastaaPoistaTuntuu, että ihmiset ovat maailmalla nopeimmin leviävä ja eniten tuhoa aiheuttava virus.
VastaaPoistaSanterin teorian mukaan niin filosofiassa kuin muissakin tieteissä on pohjimmiltaan kysymys halusta ymmärtää kuolemaa tai pyrkimyksestä tulla kuolemattomaksi. Ovatko nekin samaa kuoleman irvistystä?
Aurinkoa ja lämpöä,
Päivi & Santeri
Tuo, Octavia, se ei paljoa eroa finskipojasta venäjällä, sen verran kuitenkin, että finskipoika ei paljon niitä vierasperäisiä sanoja viljele, kun mitä ranskan kielellä saa aikaan, mutta jonkinlaista fingelskaa kyllä, sekin turhaa, silla kummankaan naiskauneuden metsästäjän sanonnoista, eikä kielistä venäjänmaan kaunottaret eivät mitään ymmärrä.
VastaaPoistakauniita päiviä
Tervehdys Latimeri. Rajan takana tarvittaisiin tosiaan venäjän kielen taitoa. Harmitti transsiperian reissulla, että kielitaito rajoittui muutamaan ennen matkaa opeteltuun fraasiin, mutta venäjä ei ollut oikein muodissa siihen aikaan kun koulussa valittiin kieliä. Suomen koulujen kielipolitiikka on muuten järjetöntä. Pakkoruotsiin, jota harva koskaan elämässään käyttää, uhrataan vuosia kun saman ajan voisi käyttää venäjän, espanjan tai vaikka kiinan opiskeluun. Tulisi investoinnille parempaa tuottoa.
VastaaPoistaAurinkoa ja helteitä!
Niin, Päivi, pelkäänpä (jos tässä nyt mitään pelkäämistä on), että filosofia ja kaikki muukin tiede on ilmaissut pelkoa ja vihaa sitä KÄSITTÄMÄTÖNTÄ kohtaan, joka meitä ympäröi. Ja kiitos myös Santerille; luulen hänen olevan oikeassa. Filosofia ja kaikki (muukin) tiede on ihmisen kaikkivaltiushaaveen leimaamaa. Sama koskee uskontoa (religio, superstitio). "Super-Ihminen" on luonut Jumalan omaksi kuvakseen (sanoi Feuerbach). Teologia on siis humanismia. Ja humanismia on aiemmin sanotun nojalla myös kaikki tiede, myös kova luonnontiede. - Alkemistien etsimä viisasten kivi on saman tarpeen ilmaisu kuin vaikkapa (tietysti) humanistinen geenimanipulaatio ja muu sen sellainen. Ja aivan KAIKKI on eettistä - myös tämä sade, joksi päivä Elimäellä heti aamusta kääntyi, mutta siitä viis. Hyvää jatkoa. - Juhani
VastaaPoistaIhmisten on vaikea hyväksyä käsityskykynsä rajoja. Keskustelimme juuri eilen teknokraatin kanssa, jonka ratkaisuna kaikkiin inhimillisiin ongelmiin oli aurinkoenergian käyttö vaikka jo nykyinen kerskakulutus tuhoaa maapallon. Silti piti vain saada lisää, enemmän ja nopeammin.
VastaaPoistaHyvää Elimäen tarkoitusta!
Vaikka en vielä ole oppinut kunnolla lukemaan ja kirjoitamaan virheetömästi, (kaikki minussa toimiin by heart)niin tälläiselläkin vajamielisyydellä on ymmärtäny elon lait ja aja ja olemiset rajalisuudeen, ja enne kaikken sen, ettei mikää itseasiassa hyösytä mittä, ' there is not profit under the sun' eikä taskuja kuolinpaidoissa.
VastaaPoistaHootr Hoot!
Niin kuin Shakespeare nykyenglannilla sanoo kaiken turhuudesta Macbethissä: "Life is no more than a walking shadow - a poor actor - who goes through all the emotions in one hour on the stage and then bows out. It was a story told by an idiot, full of noise and passion, but meaningless."
VastaaPoista