Myykö kirjailija sielunsa? | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu
Kun Fay Weldonin ja jalokiviliike Bulgarin yhteistyösopimus julkistettiin, alkoivat kirjailijat miettiä menetettyjä mahdollisuuksiaan. Kukapa ei olisi mainostanut teksteissään brändejä - vastikkeetta.
Yhdysvaltain kirjailijakillan puheenjohtaja Letty Cottin Pogrebin otti asiakseen tyrmätä mahdollisuuden. Hän sanoi pelkäävänsä, että lukijoilta menisi usko tarinan autenttisuuteen. Mitä jos lukija miettisi vain kyynisenä, ajaako päähenkilö todella Fordia vai onko Ford vain maksanut näkyvyydestä?
Pelkkää kateellisten panettelua?
Pogrebin ei ollut mielipiteensä kanssa yksin. Pulitzer-palkinnon voittanut Michael Chabon (The Amazing Adventures of Kavalier & Clay. Ei suomennettu.) kutsui tuotesijoittelua ontuvaksi ideaksi. Kirjailija Rick Moody (The Ice Storm. Ei suomennettu. Samanniminen elokuva ilmestyi vuonna 1997, ohjaaja Ang Lee) kirjoitti Salon-verkkojulkaisussa:
- Toista kirjailijaa ei ole mukava kritisoida, etenkin jos hän on merkittävässä asemassa oleva britti, ja siltikin tekee mieli sanoa, öh, eivätkö kirjasi myy muutenkin riittävästi? Älä ole tyrkky!
Kirjailija Ron Hansenin (Mariette in Ecstasy. Ei suomennettu.) mukaan yhteistyösopimukset eivät mustaa vain kirjailijan, vaan myös yrityksen mainetta, kun ostaja huomaa, että häntä on yritetty manipuloida.
- On ihan toinen juttu, jos Philip Morris antaa kirjailijalle 500 000 palkinnon, koska yhtiön hallitus on mykistynyt kirjailijan taidoista ja haluaa lukea enemmän, kuin että se haluaisi päähenkilön sytyttävän tupakan seksin jälkeen tai pulassa ollessaan.
Tietokirjailija Robert Wright (Nonzero. Ei suomennettu.) irvaili Bulgaria kolumnissaan Vulgariksi ja toi huumorin varjolla esille kirjailijoiden salaisesti elättelemän kateuden:
- Tästä taiteellisesta surmanhypystä minulla ei ole muuta sanottavaa kuin: Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari, Bulgari. Selventääkseni viestiäni hieman: olen käytettävissä.
Apuraha vastaa tuotesijoittelua
Kirjailija Weldon suhtautui itse tyynesti yhteistyösopimukseen ja sitä seuranneeseen kritiikkiin.
- Kun ehdotus tuli, ajattelin: 'Voi ei, minähän olen kaunokirjailija. Ei tällaista voi tehdä, nimeni lokaantuu lopullisesti.' Mutta sitten ajattelin hetken ja sanoin: 'Mitä sitten. Lokaantukoon. Eivät ne kuitenkaan anna minulle Booker Prize -palkintoa', Weldon kertoi The New York Timesille.
Booker Prize on Englannin arvostetuin kirjallisuuspalkinto. Weldonin ratkaisu herätti kummastusta, koska hän on palkittu ja menestynyt kirjailija ja kirjoittanut muutaman bestsellerin. Weldonin agentti kuittasi kritiikin epäolennaisena bisneksen kannalta:
- Mitä väliä sillä on, maksaako sinulle kustantaja vai italialainen korufirma?
Weldon agentteineen on oikeassa. Sponsoroinnissa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Euroopan hovit ja kirkot ovat elättäneet vuosisatoja taiteilijoita ja filosofeja. Esimerkiksi Shakespeare, Leonardo da Vinci, Michelangelo, Beethoven ja Mozart saivat tukea. Suomessa sponsorointi tapahtuu apurahojen muodossa. Nimettömältä ja kasvottomalta raadilta saatu raha halutaan nähdä puolueettomampana ja vähemmän sitovana. Silti avustuskin edellyttää, että säätiön nimi painetaan kirjaan aivan kuten tuotesijoittelussa. Myykö myös apurahakirjailija sielunsa tuotesijoittelupaholaiselle?
Tutustu koko Kirjallisuus ja tuotesijoittelu -juttusarjaan.
Asiasanat: tuotesijoittelu, product placement, yritys, kirjallisuus, kirjailija, apuraha, sponsorointi, Fay Weldon, Michael Chabon, Ron Hansen, Robert Wright, Booker Prize, Shakespeare, Leonardo da Vinci, Michelangelo, Beethoven, Mozart.
