99 frangia: helvetillinen mainostoimisto
Entisen ylipalkatun mainosmiehen muistelmat tarjoavat visuaalisesti hykerryttävää katsottavaa. Tarinan mukaan Frédéric Beigbeder kirjoitti elokuvan pohjana olevan kirjan saadakseen potkut.
| Elokuva | 99 frangia/99 francs |
|
| Vuosi | 2007 | |
| Ohjaaja | Jan Kounen | |
| Pääosissa | Jean Dujardin, Jocelyn Quivrin, Patrick Mille, Vahina Giocante, Elisa Tovati, Nicolas Marie, Frédéric Beigbeder, Dominique Bettenfeld | |
| Maa | Ranska | |
| Genre | Komedia | |
| Käsikirjoitus | Jan Kounen. Perustuu Frédéric Beigbederin samannimiseen romaaniin. | |
| Suomessa | DVD-julkaisu 1.4.2009. |
99 frangia (alkuperäiseltä nimeltään 99 francs) on satiiri mainostoimistomaailmasta, jossa yökerhot korvaavat neuvotteluhuoneet, kokaiini ateriat ja seksi ihmissuhteet. Tarinan päähenkilö on arrogantti Octave Parango (Jean Dujardin), luovan tuoteajattelun messias, joka julistaa: "I will penetrate your brain".
Octave suunnittelee tiiminsä kanssa uutta kampanjaa jugurtteja myyvälle jättiyhtiölle Danonelle (elokuvassa ilmeisesti hygieenisyyssyistä Madone). Hän ilmestyy palavereihin coolisti myöhässä, mutta ylettömästä viivanvedosta hieman pihalla. Kun yhtiön isokiho haluaa suitsia taiteellista vapautta ja ehdottaa älykkääseen kampanjaan kliseitä, Octave tottelee. Hänessä itää kuitenkin inho yritysmaailmaa kohtaan, joka ruumiillistuu Danoneen. Octave järjestää yllätyksen. Television ensi-iltaan putkahtaa yritystä halventava, antimaterialistinen mainos, josta Adbusters ja ranskalainen RAP (Résistance à l'Agression Publicitaire) olisivat ylpeitä. Katkelman sanoma tiivistyy siihen, että yritykset käyttävät vuosittain 500 miljardia dollaria hyödyttömien tuotteiden markkinointiin, kun murto-osa rahasummasta riittäisi poistamaan nälänhädän maailmasta.
Elokuva on minämuotoinen ja osa jaksoista tapahtuu kertojan pään sisällä. Ratkaisu toimii, sillä se ei suitsi katsojan taiteellista vapautta. Arki, unelmat ja kauhukuvat lomittuvat yhteen moniulotteiseksi todellisuudeksi, josta ei puutu komiikkaa eikä tragediaa. Parhaissa kohtauksissa yhdistetään psykedeliaa ja sarjakuvaa. Mainosmaailman tuotesijoittelusta taas muistuttavat ostos-tv-välipalat ja "powered by" -planssit vaatteissa ja tuotteissa.
Ohjaaja Jan Kounen on tehnyt hienoa jälkeä Kubrickin jalanjäljissä. Vauhtia, väriä ja trippejä ei puutu ja silti tehokeinoja viljellään harkitusti tekemättä niistä itsetarkoituksia. Pääosan näyttelijä Jean Dujard on kuin kirjailija Beigbeder puolipitkine tukkineen, näyttävine nenineen ja Yves-Saint Laurentista muistuttavine silmälaseineen. Beigbeder leikittelee tuotannossaan omaelämäkerrallisuudella ja viljelee tarkoituksellisesti yhtymäkohtia omaan, teatralisoituun elämäänsä.
Asiasanat: | Frédéric Beigbeder, 99 francs, 99 frangia, elokuva, elokuva-arvio, Jan Kounen, Jean Dujard, mainostoimisto, satiiri, Octave Parango, Madone, Danone, kokaiini, taiteellinen vapaus, kampanja, antimaterialistinen, Adbusters, Résistance à l'Agression Publicitaire, RAP, ostos-tv, Ranska.
