Päivi Kannisto

Product placement eli tuotesijoittelu on tuttu ansaintakeino elokuvantekijöille. Matkapuhelimista ja vaatteista on siirrytty uutuuselokuvissa matkailuun, kuten Vicky Cristina Barcelona , Bangkok Dangerous ja Transsiberian osoittavat. Kirjoitin aiheesta jutun Uuteen Suomeen . Tässä juttusarjassa perehdytään tuotesijoitteluun kirjallisuudessa. Elokuvantekijät saavat yrityksiltä ja matkailutoimistoilta rahaa, tukia tai tuotteita mainostilan vastineeksi. Katso oheisesta videosta, miltä Suomen matkailumainos voisi näyttää elokuvana.

Tuotesijoittelu on tärkeä osa yritysten markkinointia, sillä yhä useampi asiakas karsastaa perinteistä mainontaa. Kun tuotteet ujutetaan osaksi tv-ohjelmia, elokuvia , musiikkivideoita, kirjallisuutta, sanomalehtiä, radio-ohjelmia ja webbipalveluja, tietoisuutta lisätään hienovaraisemmin kuluttajien haluamalla tavalla. Tuotteet ovat medioissa osa menevää ja haluttua, arjesta irrottavaa elämäntyyliä. Autolla ei nitkuteta liikenneruuhkassa, vaan kaahataan ja ajetaan takaa roistoja. Päähenkilön kännykkään ei soita huolestunut äiti tai kiukkuinen puoliso, vaan laitetta käytetään pommin laukaisemiseen. Tuotesijoittelu ruokkii turhamaisuutta Mediamarkkinoinnista hyötyvät tuotteet, joilla asiakkaat nostavat sosiaalista statustaan . Näitä ovat esimerkiksi autot , kännykät , elektroniset vempaimet, kosmetiikka, vaatteet. Päivittäishygienia tai elintarvikkeet eivät koe samanlaista arvonnousua, sillä ne ovat ulottuvilla ja näkyvillä muutenkin. Sankarittaren käteen sijoitettu Fairy-pullo

Tuotesijoittelua on suosittu tytöille ja nuorille naisille suunnatuissa medioissa ja chick lit -kirjallisuuden romanttisissa komedioissa. Aihe on herkkä ja kuluttajayhdistykset ovat reagoineet erityisryhmän piilomainontaan kielteisesti. Tunnetuimmat nuorille naisille suunnatut tuotesijoittelut löytyvät alan vahvoista medioista. Esimerkiksi Sinkkuelämää -tv-sarjan ja The Devil Wears Prada -elokuvan juonet rakentuvat pelkästään kalliiden tuotemerkkien varaan. Pradan , Manolo Blahnikin ja Vivienne Westwoodin luomukset ovat henkilöitä siinä missä käyttäjänsäkin. Kirjallisuuden tuotesijoittelu on tähän verrattuna surkuhupaisaa harrastelua.

Yritys voi saada kirjoissa ilmaista mainosta, mutta aina sekään ei houkuta. Bret Easton Ellisin Amerikan psyko sai tuotevalmistajat kääntymään kannoillaan. Tuotteet ovat Ellisille ironinen tehokeino. Näkyvimmin ne ovat esillä Amerikan Psykossa , jonka henkilöt ovat kuin eri tuotemerkkejä kantavia formaattitehtaan tähtiä. Heidät erottaa - tai ei erota toisistaan - vain brändien perusteella. Päähenkilö Patrick Batemania luullaan toistuvasti Marcus Halberstamiksi, koska molemmat työskentelevät samalle firmalle, käyttävät Valentinon pukuja, samanlaisia silmälaseja ja saman parturin palveluja.

Kun Fay Weldonin ja jalokiviliike Bulgarin yhteistyösopimus julkistettiin, alkoivat kirjailijat miettiä menetettyjä mahdollisuuksiaan. Kukapa ei olisi mainostanut teksteissään brändejä - vastikkeetta. Yhdysvaltain kirjailijakillan puheenjohtaja Letty Cottin Pogrebin otti asiakseen tyrmätä mahdollisuuden. Hän sanoi pelkäävänsä, että lukijoilta menisi usko tarinan autenttisuuteen. Mitä jos lukija miettisi vain kyynisenä, ajaako päähenkilö todella Fordia vai onko Ford vain maksanut näkyvyydestä ?