Kirja-arvio: Huikea Lunar Park | Bret Easton Ellis
Fiktiiviset omaelämäkerrat ovat trendikkäitä eikä ihme. Laji on mielenkiintoinen kyseenalaistaessaan keinotekoisen faktan ja fiktion välisen rajan.
Bret Easton Ellisin Lunar Park (Alfred A. Knopf, New York, 2005. Suomennettu nimellä Lunar Park) on huikea kirja. Se kertoo, kuinka Ellisistä tuli parikymppisenä julkkis, miljonääri ja morfiinijohdannaisten suurkuluttaja, mutta tämä on vasta prologi. Seuraa kääntymys. Vannoutunut poikamies menee naimisiin, tunnustaa poikansa ja muuttaa New Yorkin ulkopuolelle sievään lähiöön vain kokeakseen repsahduksen. Nämä puolentoista kuukauden tapahtumat kerrotaan yksityiskohtaisesti päivä päivältä. Kirja huipentuu Stephen Kingimäisiin kauhunhetkiin.
Taru elämästä
Kertoja vakuuttaa alkusanoissa lukijalle, että tapahtumat ovat totta. Tekstissä on kuitenkin runsaasti viitteitä epäluotettavasta kertojasta, joka luo tapahtumia huume-, lääke- ja viinahöyryissä. Pointti ei kuitenkaan ole siinä, onko kirja fiktiota, sillä sitä se on, kuten kaikki ihmisten tarinat omasta ja muiden elämästä. Ne ovat unelmia ja mahdollisia maailmoja, kuvausta siitä, miten asiat voisivat olla tai miten niiden haluttaisiin olevan. Erilaiset todellisuudet limittyvät ja haastavat toisensa, ja tässä hienous piileekin.
Lunar Parkissa rajankäynti faktan ja fiktion välillä on osa kirjailijan roolista käytävää pohdintaa. Mietteet kilpistyvät yksinkertaiseen menestyksen reseptiin: myydäkseen hyvin kirjailijan on täytettävä odotuksia ja mietittävä, mitä yleisö haluaa lukea. Lunar Park ei petä, vaan tarjoaa ylenpalttisesti odotettuja paljastuksia kirjailijaelämästä, aina ironiaan asti. Unista, näyistä ja houreistakin tehdään totta.
Puhdistavaa väkivaltaa
Romaanin juoni purkautuu mielenkiintoisesti, vaikkakin tajunnanvirtaa olisi voinut paikoin tiivistää. Kirjailijalle tuttuun tapaan julkkikset, biisit, bändit ja kalliit brändit toimivat kuvina. Amerikkalaisittain kirjassa paisutellaan pelkoja: keneenkään ei voi luottaa, kidnappaajat ja pedofiilit vainoavat rikkaiden lapsia, jotka napsivat onnellisuuspillereitä.
Psykologisesti kirjaa hallitsee isä-poika -suhteen kuvaus, jota työstetään kahdella tasolla. Kertoja kuvaa itsensä vastentahtoiseksi isäksi, jolla on vaikeuksia luoda suhdetta poikaansa. Toisella tasolla hän käy läpi suhdetta omaan, väkivaltaiseen isäänsä, joka terrorisoi perhettään. Julmana välähdyksenä päähenkilö saa huomata, että kyse on yhdestä ja samasta asiasta. Ellisin tunnetuimmalla teoksella, Amerikan psykolla, on teeman käsittelyssä keskeinen rooli, sillä Ellisin mukaan romaani syntyi isävihasta. Tarina herää Lunar Parkissa painajaismaisesti henkiin, kun Patrick Batemania kopioiva sarjamurhaaja alkaa toimia.
Batemanin mukanaolo nostaa mielenkiintoisesti esiin kirjailijoihin ja ohjaajiin kohdistetut syytökset väkivaltaan lietsomisesta. Oliver Stonea syytettiin aikanaan siitä, että hän innoitti satiirisessa elokuvassaan Natural Born Killers (1994) murhiin. Myös Amerikan psyko herätti samanlaista hysteriaa. Mutta ovatko Stone tai Ellis vastuussa siitä, jos heidän päähenkilöidensä kopiot murhaavat ihmisiä? Vastaus riippuu siitä, halutaanko ihmiset nähdä yksinkertaisen ärsyke-reaktio -mallin mukaan toimiviksi marioneteiksi vai ajatteleviksi olennoiksi. Väkivallalla on draamassa puhdistava, katarttinen vaikutus, kuten jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät. Kaksiulotteisessa, fiktion ja faktan rajaa pyykittävässä todellisuudessa se on unohtunut.
Luin kirjan ranskaksi. Alkuperäistä tuli kuitenkin ikävä, sillä ranskan kieli on suomen tavoin englantisoitunut. Muutaman aukeaman mitalla tulivat vastaan sanat dressing-room, chewing-gum, outsider, come-back, clown, golden retriever, screwdriver, football, crackers, porridge, junkie ja overdose. Tosin sekään ei vienyt lukunautinnosta hohtoa. Kirja on yksinkertaisesti liian hyvä huonosti käännettäväksi.
Lue lisää Bret Easton Ellisin teoksista.
Asiasanat: Bret Easton Ellis, Lunar Park, Amerikan Psyko, fiktiivinen omaelämäkerta, fiktio, fakta, julkkis, Stephen King, huumeet, lääkkeet, viina, kirjailijaelämä, paljastus, odotukset, brändit, isä-poika -suhde, Patrick Bateman, Oliver Stone, Natural Born Killers.
