Fiktiivinen elämä | Paul Theroux

Elämäni peilin takana Matkakirjailija Paul Theroux'n omaelämäkerta My Other Life on kirjailijan mukaan puolifiktiivinen. Se koostuu novelleista, joiden tapahtumapaikat seuraavat Theroux'n jalanjälkiä, henkilöinä ovat hän itse ja joukko lähipiiriin kuuluvia henkilöitä, mutta kaikki ei todellisuudessa ole tapahtunut aivan niin kuin tarinoissa kerrotaan.

Vuosia ympäri maailmaa asuneen ja matkustaneen kirjailijan filosofiset huomiot, novellien eksoottiset miljööt ja viipyilevä tunnelma ovat nautittavia. My Other Lifen (Penguin Books, 1993) teksti on kerroksista ja etäännytettyä. Kietomalla niin sanotun eletyn elämän fiktioon Theroux vie sen abstraktimmalle tasolle, jossa yksittäisillä kokemuksilla on yleispätevämpää merkitystä.

Oman elämänsä tarkkailija

Yhtenä kirjan kantavista teemoista on pohdinta kirjailijan roolista. Thereoux'n mukaan kirjailija on tarkkailija, joka nousee arkipäiväisen yläpuolelle. Rooli yhdistyy My Other Lifessa vanhempaa Theroux'hun, joka kertoo elämästään väljän retrospektiivisesti. Hän muovaa tekstin yhtä paljon fiktiosta kuin kirjoittamishetken pohdinnoistaankin.

Novellissa The Lepers of Moyo etäännytetty kirjoitusote törmää nuoren kirjailijanalun polttavaan kokemusten janoon. YK:n leivissä työskennellyt Theroux on kyllästynyt Malawin asemapaikkansa tylsyyteen, järjestykseen ja politiikkaan. Hän lähtee matkalle leprasairaalaan hakemaan elämäänsä riskejä ja jännitystä, kokemuksia ilman metaforia.

I was sick of metaphors. I wanted words to have unambiguous meanings: leper, wilderness, poverty, heat.

Moyon intensiiviset kokemukset kiertyvät seksuaalisuuden ja sairauden ympärille lavasteinaan Afrikan polttava kuumuus, käärmeet, hyönteiset. Kun vanhempi Theroux pohtii matkansa merkitystä, kahden kirjailijakuvan ristiriita paljastuu. Onko kirjailija sittenkään tarkkailija vai onko hän kokija?

Was I a writer? A writer had to get used to looking on and not interfering – being a witness. I had been passionate. Should I have kept back and been colder? I did not know whether I had made it hard on myself. I did not know that I would only see this over an enourmous distance of time and space. I felt sad because I did not know how to live”.

Vastakkain ovat nuori, elämänjanoinen Theroux ja jo keski-ikäistynyt, elämän peruskysymysten äärellä viihtyvä Theroux. Edellämainitussa sitaatissa kiinnittää huomiota retrospektiivinen, nuoruuden hallitsematonta intohimoa suomiva itsekritiikki: ”En tiennyt miten elää”. Lause on hätkähdyttävä, täynnä ahdistusta, joka liittyy oman (kirjailija)identiteetin työstämiseen ja sen jatkuvaan keskeneräisyyteen.

Voiko elämäkerta olla muuta kuin fiktiota?

Kahden kirjailijaroolin välistä vuoropuhelua käydään läpi kirjan. Theroux ohjaa lukijaa suhtautumaan esittämiinsä kokemuksiin ja pohdintoihin kuten fiktioon: teoksessa esiintyvä kirjailija näyttää häneltä, mutta on vain mies naamion takana. Naamio sen sijaan on aito.

This is the story of a life I could have lived had things been different; an imaginary memoir. (--) the Paul Theroux who looks like me – he is just a fellow wearing a mask. (--) The man is fiction, but the mask is real.

Theroux'n lukuohje soveltuu mihin tahansa elämäkertaan. Minuus on fiktio, vaikkakin kalliisti vaalittu, eikä elämäkertaa voi kirjoittaa ilman fiktion väliintuloa. Jälkeen päin rekonstruoidut tapahtumat ovat aina tulkintoja, ja myös itse hetkessä tehty analyysi on tulkintaa. Mikä onkaan todellisempaa kuin tarina?

Asiasanat: Paul Theroux, fiktiivinen, omaelämäkerta, elämäkerta, novelli, kirjailija, rooli, naamio.

Viikon suosituimmat

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Kiinalainen niukkuuspeli

Suolatut säkeet

About Päivi Kannisto

Lasikaupunki hämää ja harhauttaa | Paul Auster

Vapaana elämisen taito

Superrikkaat ja rutiköyhät

Seksiturismikirjani "Kuuma loma" on ilmestynyt

Kielitoimisto suosittaa lyhiksiä ja pyöröraikastinta

Kirja-arvio: Häpeäpaalu | J.M. Coetzee