Elokuva-arvio: Transsiberian - Venäjää amerikkalaisen silmin
Ohjaaja Brad Anderson on sijoittanut tuoreen trillerinsä Trans-Siperian radalle, mutta hyödyntää Venäjän eksotiikkaa ja jännitystä stereotyyppisesti.
| Elokuva | Transsiberian |  |
| Vuosi | 2008 | |
| Ohjaaja | Brad Anderson | |
| Pääosissa | Woody Harrelson, Emily Mortimer, Kate Mara, Eduardo Noriega, Thomas Kretschmann, Ben Kingsley | |
| Maa | Englanti, Espanja, Liettua, Saksa, Yhdysvallat | |
| Genre | Trilleri | |
| Käsikirjoitus | Brad Anderson, Will Conroy | |
| Suomessa | DVD:llä 6.3.2009 |
Andersonin tuotanto kattaa genrejä romanttisesta komediasta kauhuun. Hänen edellinen elokuvansa, synkkä The Machinist (2004) oli psykologinen trilleri unettomasta ja vainoharhaisesta koneenkäyttäjästä. Transsiberian (2008) on tulkinta junarikoksesta, jonka edeltäjiä ovat esimerkiksi Agatha Christien dekkariin perustuva ja Sidney Lumet'n ohjaama Murder On The Orient Express (1974) tai Strangers On A Train (Patricia Higsmith, Alfred Hitchcock, 1951).
Elokuvan päähenkilöinä ovat Roy (Woody Harrelson) ja Jessie (Emily Mortimer). Amerikkalainen nuoripari on palaamassa Kiinasta, jossa he ovat opettaneet englantia kirkon hyväntekeväisyysjärjestön palveluksessa. Anderson kopioi amerikkalaiset ulkomailla -teemaa ja luo Roysta kovaäänisen, hyväntuulisen ja kaikesta innostuvan kansallisen karikatyyrin, jonka elämänarvot ovat kunnossa. "We're Americans!" hän huutaa. Jessie on vaisumpi. Hän salailee menneisyyttään ja epäuskoaan, ja viihtyy kameransa takana.
Kun pariskunta tutustuu matkan varrella komeaan espanjalaiseen Carlokseen (Eduardo Noriega) ja hänen goottihenkiseen tyttöystäväänsä, Abbyyn (Kate Mara), alkaa paranoidien vihjeiden kylväminen. Matkalaiset ovat keskellä Siperian talvea, junan henkilökunta käyttäytyy omituisen töykeästi eikä uusiin matkatovereihinkaan voi oikein luottaa, vaikka he ovat junan ainoat englantia puhuvat matkustajat. Carloksella on nimittäin repussaan kokoelma maatuska-nukkeja, joka johtaa epäilemään huumeiden salakuljetusta.
Anderson vie elokuvaa suoraviivaisesti eteenpäin. Kierrokset lisääntyvät, kun Roy jää Irkutskissa junasta ja Carloksen ja Jessien välille kehittyy eroottinen jännite. Elokuvan loppuun mennessä ollaan ehditty kokeilla hieman kaikkea: liikkuvasta junasta roikkumista, kidutusta, irrotetulla junanvaunulla matkustamista. Elokuva yllättää muutamilla käänteillään, mutta kokonaisuus on pettymys. Tempoilu ei johda mihinkään, kun psykologinen taso uupuu.
Elokuva ei myöskään onnistu hyödyntämään Siperian-junan tarjoamia aineksia hitchkokmaiseen suljetun tilan jännitykseen. Kliseisesti tyydytään kauhistelemaan kulkupelin yksityiskohtia: likaisia vessoja ja täyteen pakattuja makuuvaunuja. Tulee mieleen, että ohjaaja Anderson on ollut Royn tavoin amerikkalaisena huvimatkalla. Tarkoituksena on ollut vahvistaa kotoa tarttuneita stereotypioita.
Asiasanat: Brad Anderson, Transsiberian, The Machinist, elokuva, arvio, elokuva-arvio, trilleri, Alfred Hitchcock, Sidney Lumet, Murder On The Orient Express, Strangers On A Train, Woody Harrelson, Emily Mortimer, Eduardo Noriega, Kate Mara, Venäjä, Siperia, Yhdysvallat, amerikkalainen, Trans-Siperia, Siperian junarata, juna.
