2 kirja-arviota: Cosmétique de l'ennemi ja Antikrista | Amélie Nothomb

Kirja-arviot Amélie Nothombin kirjoista Cosmétique de l'ennemi (Albin Michel, Pariisi, 2001) eli Vihollisen kosmetiikka ja Antikrista (Antechrista, Albin Michel, Pariisi, 2003). Belgialainen Amélie Nothomb on luonnonlahjakkuuden maineessa ja suoltaa tekstiä vaivattomasti, jopa neljä käsikirjoitusta vuodessa. Lukuvuorossa kirjat Vihollisen kosmetiikka ja Antikrista.

Pienoisromaani Cosmétique de l'ennemi (Albin Michel, Pariisi, 2001. Ei suomennettu.) eli Vihollisen kosmetiikka kertoo Jéromesta, joka odottaa myöhästynyttä lentoaan lörpöttelevän häirikön, Textor Textelin, seurassa. Kirja rakentuu dialogille, jonka tarkoituksena on paljastaa täydellinen rikos ja murhaajan henkilökuva.

Romaani vahvistaa Nothombin maineen tuotteliaana kirjoittajana, joskaan lähes kaikki käsikirjoituksista eivät luonnollisesti yllä julkaisuun asti. Myös Vihollisen kosmetiikassa on sormiharjoituksen makua. Paikoin teksti juoksee jouhevasti, mutta juonta kannatteleva idea on kömpelö.

Viimeisen sivun jälkeen jäin ihmettelemään, mitä sain romaanista irti ja heittäydyin sarkastiseksi: näppärän idiomaattisen ilmaisun, jota voi käyttää, jos Textelin kaltainen lörpöttelijä heittäytyy häiritsevän tuttavalliseksi. "De quel droit me tutoyez-vous? On n'a pas gardé les cochons ensemble." Ilmaisu kääntyy kirjaimellisesti: Millä oikeudella sinuttelette? Ei tässä ole vielä yhdessä sikoja pidetty. 'Cochon' tarkoittaa ranskaksi sikaa, mutta adjektiivina myös likaista ja eksplisiittiä pornografiaan viitattaessa. Se kuvaa myös Nothombin tekstin psykologista ulottuvuutta: liian selitettyä toimiakseen, kun todisteet puuttuvat.

Turhaakin turhempi suomennos

On hienoa, että Nothombin laajaa tuotantoa on käännetty myös suomeksi, mutta miksi ihmeessä Antechrista (Albin Michel, Pariisi, 2003. Suomennettu nimellä Antikrista)? Kirja kertoo ujosta ja estyneestä Blanchesta, joka tutustuu yliopistossa kurssinsa häikäisevimpään tyttöön, Christaan. Christa muuttaa asumaan osa-aikaisesti Blanchen perheen luo ja syrjäyttää perheen ainoan lapsen.

Kirjan juoni perustuu kahden vastakkaisen persoonallisuuden ja Toiseuden tarkasteluun. Christaa rakastavat ja ihailevat kaikki, Blanche on taas harmaa ja huomaamaton. Lopussa mustavalkoisesta asetelmasta paljastetaan sävyjä. Käy ilmi, että Christa on tarvinnut Blanchea oman egonsa pönkittämiseen.

Antikristan lisäksi olen ihmetellyt Anna Gavaldan suosiota ranskan kielen käännöksissä, kun samaan aikaan loistavasta kolmiosaisesta mestariteoksesta on vaivauduttu kääntämään vain ensimmäinen osa. Eikö Suomessa ole riittävästi kevyttä, naisille suunnattua kirjallisuutta?

Sanotusta huolimatta suoltamisessa on kuitenkin puolensa. Kirjailijan on hyvä tuottaa mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä täydellistä suoritusta odottamalla ajautuu vain pattitilanteeseen. Esimerkiksi loistavana dialogistina tunnettu Elmore Leonard aloitti uransa 50-luvulla kirjoittamalla tusinatavarana westernejä.

Asiasanat: Amelie Nothomb, Belgia, kirjailija, ammatti, suoltaminen, tuottelias, Antikrista, Vihollisen kosmetiikka, käännös.

Viikon suosituimmat

Ranskalainen juusto

Tuoreimmat kuulumiset

About Päivi Kannisto

Uusi äänikirja: Elämäni nomadina

Suolatut säkeet

Vapaana elämisen taito

Epätoivottu mainonta | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Elämäni nomadina

Superrikkaat ja rutiköyhät