Trendikkäitä tutkintoja
Postilaatikkoomme ilmestyi eräänä päivänä paikallisen, uusiseelantilaisen yliopiston esite. Selasin sitä kiinnostuneena ja löysin tavanomaisten talous- yhteiskunta- ja maataloustieteiden lomasta jotain ennennäkemättömän viehättävää: oppinaineen nimeltään Community Recreation, Outdoor Leadership, Parks and Sport.
Mietin sopivaa suomennosta, mutta pyyhin puolivillaiset yritelmät yksi toisensa jälkeen yli. Ne kuulostivat yksinkertaisesti typeriltä. Esitteen takakannessa oli haastateltu hymyilevää, kravattikaulaista nuorta miestä, joka suoritti yliopistossa jatko-opintojaan. Hän oli suunnitellut, budjetoinut ja markkinoinut elämysretken Hanmer Springsin kylpyläkaupunkiin osana opintojaan. Matkaan oli sisältynyt benji-hyppyä, vesiskootterilla ja maastopyörällä ajelua ja pakollinen kylpyläkäynti. Päättelin, että kyse oli suomalaista ammattikorkeakoulua vastaavasta, käytännönläheisestä liiketaloustieteen haarasta.
Hypermediaa ja elämystieteitä
Trendikkäiksi tarkoitettuja oppiaineita syntyy kaikkialla maailmassa bisnestä palvelemaan. Suuntaus on ollut sama Suomessa. Muistan, kuinka Tampereen yliopistoon perustettiin 90-luvun hypertekstihuumassa Hypermedialaboratorio ja tiedotusopin laitokselle uusiin viestimiin keskittynyt Audiovisuaalisen kulttuurin opintokokonaisuus. Nimet ja sisällöt vanhentuivat nopeasti, koska oppiaineet tulivat markkinoille jälkijunassa. Yliopistojen jähmeä byrokratia ei ole parhaimmillaan uuden synnyttämisessä. Trendit ovat tulleet ja menneet useaan otteeseen, kun aloitteet ja suunnitelmat vielä makaavat tiedekuntaneuvostojen pöydillä. Tänä päivänä Hypermedialaboratorion nimi herättää lähinnä hilpeyttä eikä tee oikeutta laitoksessa tehtävälle tutkimukselle.
Uudessa-Seelannissa muodikkaat oppiaineet keskittyvät taloustieteisiin sekä matkailuun, joita pidetään maan nopeimmin kasvavina sektoreina. Kiwit eivät voi suuremmin pröystäillä tieteellisellä tutkimuksellaan, pitkillä perinteillään tai yliopistojen korkealla tasolla. Bisnesopinnot ovat helposti suoritettavien ja käytännönläheisten opintojen maineessa ja siksi suosittuja. Tämä näkyi myös lukemassani Lincolnin yliopiston tarjonnassa. Talousopintoihin oli kehitetty useita matkailua sivuavia erikoistumissuuntauksia.
Matkailuun asetetut odotukset hirvittivät. Epäilemättä maan elämysteollisuuteen syntyy joukko pieniä, mies ja koira -tyyppisiä yrityksiä, mutta niistä ei välttämättä monikaan selviä kilpailusta ja suhdanteiden vuoristoradasta. Uuden-Seelannin kesä on lyhyt ja vaihteleva kuten Suomessa ja hiihtokausikin ainoastaan lyhyen kesän mittainen. Voiko tällaisiin ilmasto-olosuhteisiin ja korkean kustannustason maahan syntyä koskaan sellaista massaturismia, joka elättäisi yhä kasvavan joukon pienyrittäjiä?
Jos ei, miten käy elämysteollisuuden opintojen? Ehkä nimi korvataan uudella, vetävämmällä, ja oppiaineen sisältö muokataan nimeä vastaavaksi. Kun Uuden-Seelannin yliopistoilla ei sen paremmin kuin koko maallakaan ole pitkiä perinteitä, ei niillä ole myöskään rasitteita. Voidaan helposti taipua sinne päin, mistä tuuli sattuu kulloinkin puhaltamaan. Cool, eh?
Asiasanat: tutkinto, yliopisto, Uusi-Seelanti, Tampere, Hypermedialaboratorio, ammattikorkeakoulu, liiketaloustiede, elämysretki, suhdanteet, pienyrittäjä.
