Kiina | Kirjat ja viini
Tämänkertaisessa kirjat ja viini -sarjassa on vuorossa Kiina. Kyllä, luit aivan oikein ja nyt ei puhutakaan mistään riisisotkuista, vaan Maon punaisista viineistä.
Kirjatohtori on suhtautunut aasialaisiin viineihin suurella epäilyksellä etenkin sen jälkeen, kun erehtyi maistamaan thaimaalaisia ja vietnamilaisia sekoituksia, joilla oli jalojuoman kanssa tuskin mitään tekemistä. Kun korealaisisännät kuitenkin korkkasivat pullon kiinalaista punkkua illallisella, ei lasillisesta kehdannut kieltäytyä. Tanniiniseksi tai täyteläiseksi viiniä ei voinut kehua, mutta makeaa se ei sentään ollut kuten ei-viinimaissa yleensä. Sitä luulee juovansa voimakkaasti sokeroitua ja hieman etikkaista rypälemehua, joka on vain pakattu hämäävästi viinipulloon.
Lukutaidottoman paratiisi
Kiinalaisen viinin ostaminen on haaste, sillä harvassa etiketissä lukee muuta kuin kiinan kieltä. Eräissä on huomaavaisesti laitettu englanniksi maininta siitä, että viini on kuivaa, mutta muita mainesanoja saa tankata sanakirjan kanssa, jos osaa sitäkään käyttää. Illallisen kunniaksi korkattu Suntime-viinitilan pullo kuorittiin näyttävästä lahjapakkauksesta. Viini osoittautui keskitäyteläiseksi ja pehmeähköksi. Se kävi varsin passelisti kasvisruuan seuraksi, mutta ehkä myös sellaisenaan seurustelu- ja lukujuomaksi. Yritin selvittää netistä, mitä muita viinejä tila tarjoaisi, mutta sivut olivat luonnollisesti vain kiinaksi.
Valitsin viinin kaveriksi kirjahyllystä beigenvärisen, kuultavilla kukilla koristetun teoksen. Turha kysyä, minkä niminen kirja oli tai mistä se kertoi. Siinä ei nimittäin ollut kuvia nimeksikään, mutta kiinankieliset merkit näyttivät eleganteilta. Niitä olisi voinut tavata vaikka tuntikausia sisällön siitä tietenkään yhtään enempää aukenematta, mutta luetun ymmärtäminen onkin tänä päivänä yliarvostettua. Se vie vain huomion joutavanpäiväisiin asioihin kuten sisältöön esteettisyyden kustannuksella.
Tohtorska Santeri on jo pidempään elätellyt toivetta, että voisi joskus opetella lukutaitonsa pois. Kiinassa se kävi yksinkertaisesti, sillä typerä ja kielitaidoton ulkomaalainen tunnistaa tekstistä pelkät välimerkit. Pilkku näyttää tavanomaiselta, mutta piste on isohko pyörylä, kuin eksoottiseen ympäristöön eksynyt mannasuurimo. Vähän niin kuin viinit Kiinassa.
Tutustu koko Kirjat ja viini -juttusarjaan.
Asiasanat: Kirjat, viini, punaviini, Kiina, kiinan kieli, Mao, mannasuurimo.
