Pakkoruotsilla eroon neuvostoperinnöstä | Terveisiä marginaalista
Minkälainen Suomi-kuva italialaisilla on? Suomi on tietysti entinen Neuvostoliiton satelliittivaltio kuten Viro tai Itä-Saksa. Käsitys ei johdu vain italialaisten koulujen oppisisällöstä, sillä samaa kuulee muidenkin länsieurooppalaisten suusta.
Santerilla on tapana vuotaa keskustelukumppaneille vaihtoehtoisia näkemyksiä Suomen historiasta, kuten liittolaisuudesta ja aseveljeydestä natsi-Saksan kanssa. Minä taas kuulen mielelläni itäeurooppalaisesta perinnöstämme, sillä Venäjältähän kansamme on alun perin kotoisin. Tosin keskustelukumppanin hämmästys on suuri kun paljastuu, etten puhu venäjää. Harmittaa se minuakin.
Vieläkin suuremman ällistyksen saa aikaan pakkoruotsi. Monissa Euroopan maissa kieltenopetus perustuu vapaaehtoisuuteen ja rajoittuu pariin valtakieleen. On vaikea ymmärtää, miksi suomalaisten on uhrattava aikaa ja vaivaa kummankaan marginaalisen kielen opiskeluun.
Olen itsekin havahtunut vasta nyt näkemään, miksi ruotsia pidetään Suomessa niin tärkeänä: maamme halutaan liittää sen avulla Pohjoismaihin — tehdä pesäeroa Itä-Eurooppaan. Ruotsin kielellä on tärkeä imagoarvo, joka viestii läntisestä perinnöstä ja arvoista. Olisi siinä selittämistä, jos meillä opiskeltaisiin pakkovenäjää tai -saksaa. Tosin pakottaminen viittaa jo sinällään itäperintöön, ei läntisiin vapauden ihanteisiin.
Muiden kuin eurooppalaisten kanssa Suomesta puhuminen on vaivattominta. Riittää kun kertoo Suomen sijaitsevan jossain Venäjän ja Yhdysvaltain välissä ja tiedonjano on tyydytetty.
Asiasanat: Ruotsin kieli, pakkoruotsi, Suomi-kuva, neuvostoperintö, satelliittivaltio, Itä-Eurooppa, Länsi-Eurooppa, Suomi, Ruotsi, Venäjä, Itä-Saksa.
