Näpäytä kuin Snellman ja Halla-aho | Päde kirjallisuudella

Näpäytä kuin Snellman ja Halla-aho | Päde kirjallisuudella
Päde kirjallisuudella -sarjassa opetellaan tällä kertaa näpäyttelyä. Sen avulla voit kohottaa statustasi ja saada vastustajasi näyttämään naurettavalta. Kannattaa kuitenkin pitää varansa, sillä harrastus voi toisinaan johtaa oikeussaliin.

Näpäytykset eivät ole uusi retoriikan muoto. Ne rantautuivat periferisen Suomen lehdistöönkin jo 1800-luvulla. Näpäyttelyn uranuurtaja maassamme oli historian maisteri Fabian Collan, joka kirjoitti Helsingfors Morgonbladiin. Hänen mielestään keskustelussa sai olla jopa tiettyä hävyttömyyttä, jotta lehdet eivät kävisi kuiviksi.

Suomen tunnetuin näpäyttelijä oli filosofi J.V. Snellman, joka hyökkäsi Saima -lehdessään häikäilemättä kilpailevien aviisien, viranomaisten, yliopiston, kirkon, sensuurihallituksen ja muiden itseensä tyytyväisten instituutioiden ja kansalaisten kimppuun. Snellman kehitti erinomaisia näpäyttelytekniikoita, joista riidanhaastajien kelpaa edelleenkin ottaa oppia.

Rikoksen ja näpäytyksen raja

Siirrytään käytäntöön. Näpäyttelyllä tulee luonnollisesti olla kohde, joka pitää saada näyttämään mahdollisimman typerältä. Ei niin, etteikö kohde jo olisi sitä itsessään, mutta näpäyttelijän tehtävänä on paisutella irvikuva äärimmilleen.

Yksityisen henkilön näpäyttäminen on arkaluontoisinta, sillä kohde voi ottaa nokkiinsa. Riskittömintä on hutkia itseään, paitsi jos haluaa toimillaan julkisuutta eikä kavahda nimensä liittämistä arveluttaviinkaan yhteyksiin, kuten kunnianloukkauksiin. Aremmille näpäyttelijöille yhteiskunnalliset instituutiot ovat anonyymiydessään mitä parhaimpia kohteita. Niihin kuuluvat esimerkiksi viranomaiset, suuryritykset, kirkko ja sensuuri. Näpäytys voi kohdistua myös yhteiskunnan suosimaan käyttäytymiseen tai arvoihin, kuten esimerkiksi pätemiseen, kerskakuluttamiseen tai kaksinaismoralismiin.

Toisinaan on vaikea tietää, missä näpäytyksen ja rikoksen raja menee, sillä viattomastakin hutkautuksesta voi tulla yllättäviä seuraamuksia. Tämän sai Jussi Halla-aho taannoin huomata. Hän näpäytti suomalaisten viranomaisten kaksoisstandardista, jonka mukaan joistakin ihmisryhmistä (suomalaisista) saa esittää loukkaavia väitteitä ja joistakin toisista (somaleista) ei saa. Näpäytys toi Halla-aholle syytteen syyttäjä Mika Illmanilta ja Jorma Kalskeelta. Myös Snellman koki näpäyttelyurallaan vastoinkäymisiä. Hänen Saimansa lakkautettiin, kun lehti oli ehtinyt ilmestyä vain pari vuotta. Lisäksi aikalaiset syyttivät miestä sensuurin tiukentumisesta.

Tekniikoita

Jos seuraamukset eivät hirvitä, voit soveltaa näpäytellessäsi esimerkiksi seuraavia Snellmanin käyttämiä tekniikoita. Ensimmäisessä asetutaan vastustajan housuihin ja esitetään joitakin hänen naurettavimpia väitteitään. Otetaan esimerkki siitä, miten Snellman arvosteli Saimassa yrittäjiä ja tieteentekijöitä.

Jos hän ["Saima"] olisi suutari, todistaisi hän päivänselvästi, ettei Kuopiossa tarvita enempää kuin kolme suutaria, koska neljännellä ei olisi mitään muuta tekemistä kuin valmistaa kenkiä näille kolmelle. Jos hän olisi professori, osoittaisi hän selvästi, että jokainen, joka ei tunnusta hänen väittämiänsä kuolemattomiksi teoksiksi, tuhoaa yliopiston mainetta.

Tekniikka paljastaa kohteiden arveluttavat motiivit ja saa heidät näyttämään itsetyytyväisiltä kotiinpäin vetäjiltä. Samalla keino palvelee sensuurin välttämisessä, sillä kriittiset huomiot voidaan lukea vain rivien välistä. Tyhmempi sensori ei edes tajua, mikä kirjoittajan kanta puheena oleviin asioihin on, vaan hän saattaa jopa syyllistää kirjoituksen kohteena olevat suutarit ja professorit. Keinon nerokkuudella ei ole vertaa.

Hieman uskaliaammassa, ei-vaan -tekniikassa näpäyttäjä asettaa itsensä alttiiksi. Hän esittää ensin yleisesti vaalitun totuuden, mutta ottaa siltä pohjan pois ironisella huomautuksella. Snellman kritisoi tekniikan avulla Runebergin Maamme-laulua seuraavasti:

Runon kauneus on täydellinen. Arvostelu ei voine keksiä siitä ainoatakaan virhettä. Mutta onko tämä Maamme Suomi? Vaihtakaa toisiksi neljännen säkeistön sanat 'Suomen kansa', niin runoa voi laulaa melkein yhtä hyvin Ruotsissa, Norjassa, Skotlannissa – kaikkialla, missä on vuoria ja järviä ja missä karu luonto pakottaa ihmiset ponnistamaan kaikki voimansa toimeentulonsa hyväksi.

Kohde siis riisutaan ja näytetään lukijoille alastomuudessaan, ilman totuttuja, mystifioivia ja ylistäviä kuorrutuksia. Voi vain arvata, mikä kohu tästä syntyy, sillä harva yleisön jäsen on valmis luopumaan elämänvalheistaan.

Nyt on sinun vuorosi ryhtyä näpäyttelemään. Kehitä omia teräviä tekniikoita, joilla yllätät vastustajasi housut kintuissa. Tarvitset tehtävässä vain sinnikästä harjoittelua ja halua havaita ympäriltäsi älyttömyyksiä. Varo kuitenkin innostumasta blogissasi, ettet joudu viattoman harrastuksesi takia vankilaan virumaan.

Tervetuloa tutustumaan koko Päde kirjallisuudella -juttusarjaan ja vierailemaan Pätölän kylässä.

Asiasanat: Halla-aho, syyte, Mika Illman, Jorma Kalske, näpäyttely, näpäytys, päteminen, päde kirjallisuudella, retoriikka, journalismi, J.V. Snellman, Saima, kritiikki, sensuuri, rikos, kunnianloukkaus.

Viikon suosituimmat

Ranskalainen juusto

Tuoreimmat kuulumiset

About Päivi Kannisto

Uusi äänikirja: Elämäni nomadina

Suolatut säkeet

Vapaana elämisen taito

Epätoivottu mainonta | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Elämäni nomadina

Superrikkaat ja rutiköyhät