Alf seikkailee Barcelonassa
Espanjalainen Eduardo Mendoza on kirjoittanut hulvattoman kirjan Barcelonassa seikkailevasta ekstraterrestriaalista. Sympaattinen olento muistuttaa tv:stä tuttua Alfia.
Sin noticias de Gurb (Seix Barral, Barcelona, 1991. Ei suomennettu.) eli Ei uutisia Gurbista kertoo yhdeksän päivän uskomattomat seikkailut Espanjassa. Kadonnutta kollegaansa etsivä ufomies ottaa ihmisen muodon ja opettelee suurkaupunkielämää.
Papalageja ja ufoja
Idea Toisen katseesta arkeemme ei ole uusi. Saksalaisen Erich Scheurmann vuonna 1920 julkaisema teos Papalagit. Samoalaispäällikkö Tuiavii valkoisen miehen maailmassa on yksi genren kulttikirjoista. Se kuvaa eurooppalaista elämää fiktiivisen heimopäällikön silmin. Mutta siinä missä Papalagien sävy on jyrisevä ja julistava, Mendoza kirjoittaa kepeän komediallisesti. Hänen ufomiehensä huomio suuntautuu nopeasti missiostaan toisaalle, ihmisen perusvietteihin: syöpöttelyyn, juopotteluun, kulutusmaniaan ja partnerin etsimiseen. Toisesta tuleekin yksi meistä.
Amerikkalaisen tv-sarjan Alfiin verrattuna Mendozan päähenkilö on ujo ja vaatimaton. Hän ei haluaisi herättää huomiota, mutta ei voi välttyä siltä esiintyessään kuuluisuuksien henkilöllisyyksillä. Hän tepastelee kaduilla mm. Mahatma Gandhina. Gary Cooperina hän saa kimppuunsa poliisin, joka riisuu sankarin sheriffintähden ja pistoolin.
Satiiria suurkaupunkielämästä
Mendoza satirisoi elämää suurkaupungissa eikä suotta. Elämästä puuttuu laatu ja vilkas liikenne vaarantaa hengen.
08.00 Me naturalizo en lugar denominado Diagonal-Paseo de Gracia. Soy arrollado por autobús número 17 Barceloneta-Vall d'Hebron. Debo recuperar la cabeza, que hasalido rodando de resultas de la colisión. Operación dificultosa por la afluencia de vehículos.
08.01 Arrollado por un Opel Corsa.
08.02 Arrollado por una furgoneta de reparto.
08.03 Arollado por un taxi.
08.04 Recupero la cabeza y la lavo en una fuente pùblica situada a pocos metros del lugar de la colisión. Aprovehco la oportunidad para analizar la composición del agua de la zona: hidrógeno, oxígeno y caca.
08.00 Putkahdan Diagonal-Paseo de Gracia -nimiseen paikkaan. Bussi numero 17 Barceloneta-Vall d'Hebron ajaa päälleni. Minun on laitettava takaisin paikalleen pääni, joka irtosi törmäyksessä. Se on vaikeaa, sillä autoja on paljon.Myös kulutusmania saa kritiikin ruoskasta. Ufomies hankkii Maseratin ja sisustaa uutta kotiaan kalliisti, mutta huomaa, että jotain puuttuu. Elämässä ei ole onnea eikä partneria, jonka kanssa jakaa kaikki.
08.01 Opel Corsa ajaa ylitseni.
08.02 Jakeluauto ajaa ylitseni.
08.03 Taksi ajaa ylitseni.
08.04 Laitan pääni paikalleen ja pesen sen suihkulähteessä parin metrin päässä törmäyspaikasta. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja analysoin alueen veden: vetyä, happea ja paskaa. (Käännös PK.)
Hykerryttävää
Kirja on täynnä riemastuttavan inhimillisiä yksityiskohtia. Kun ufomies ihastuu espanjalaiseen, aamiaisella syötävään munkkitankoon eli churrokseen, hän popsii sitä kymmenen kilon annoksen. Bulimiakohtauksen jälkeen iskee morkkis. Alle neljäkiloinen sankari saa laihdutus- ja kuntoiluvimman ja porhaltaa - minnepä muualle kuin ensimmäiseen näkemäänsä churreríaan. Mendoza hyödyntää satiiria hienosti: kohteiden on helpompi nauraa itselleen, kun pilkka on liioiteltua ja suunnattu toisaalle.
Sin noticias de Gurb on kirjailijan omien sanojen mukaan hänen tuotantonsa omituisin teos. Mendozalta on suomennettu kaksi teosta, Tulvan vuosi (El año del diluvio) ja Ihmeiden kaupunki (La ciudad de los prodigios).
Asiasanat: Eduardo Mendoza, Sin noticias de Gurb, satiiri, komedia, romaani, Alf, Erich Scheurmann, Papalagit. Samoalaispäällikkö Tuiavii valkoisen miehen maailmassa, kulutusmania, syöpöttely, juopottelu, parinhaku, suurkaupunkielämä, liikenne, churros, Barcelona, Espanja.
Good afternoon.
VastaaPoistaOu yees, sanon minä. Nämä ovat teemoiltaan sellaisia, että se yksistään toimii, kummajaisen kulkuna.
Mutta, kyllä ihmisoloissa vielä, joskaan ei kaikilla, on lihaa mitä voisi leipoa ja pehmentää halukkaiden käyttöön, Mutta kieli, tällaisena kun se nyt on, suomessa, Euroopassa ja kaikkialla läntisen kulttuurin maissa - on tullut tiensä päähän. Asia on niin, jos joku epäilee, niin avatkoon vaikka yleisradion ja kuunnelkoon korvalla miten tuo kieli soljuu, Ei väliä, millä kiellellä, taikka kansan puhumana - ulkomaalaiset leffat, niin sanoakseni – ’samma där’
.
Jos ei pian ala löytymään uuta tapaa ja värikkäämpää sanavarastoa ja sanallisia lauluja sellaisia ääniä, että ne yksistään riittävät lukemisen ja kuuntelemisen syyksi, niin pelkääpä että kaikkialla koko kirjoittamisen ja kuvaamisen hommat kuihtuvat olemattomaksi, sillä hyttysen ininäkin on hämärässä helpompi kestää, kuin nykyinen seitsemänkymmen- luvun jälkeinen kirjallisuus ja elokuvat myös.
Mutta nykyisen kielen kalkittu hauta kaikkialla läntisessä maailmassa jatkaa monotonista kulkuaan, eikä löydä paikkaansa mistään, missä sen vois luoda kertakankiaan umpeen.
Iltapäivää. Totta on, että monet uudesta kirjallisuudesta ovat tasapaksua tusinatavaraa, jonka ainoa tarkoitus on myydä ja lämmitellä samoja tarinoita yhä uudelleen - sitä samaa mitä politiikkakin, mutta ilman vaalirahoitusta. Mitkä ovat muuten omat kirjasuosikkisi?
VastaaPoistaTöitä ja päiviä taas! - Kulttuurifilosofiassa puhutaan, silloin kuin puhutaan, homogenisoitumisesta, elämänilmausten yhtenäistämisestä. Kulttuuri pyrkii tekemään ihmisistä samanlaisia. Toiseus on periaatteessa uhka (ehkä mahdollisuus myös). Toinen voidaan joko 1) kotouttaa tai 2) poistaa muonavahvuudesta, hyvä Päivi, käyttääkseni eufemismia. Niin kutsutun sukupuolisen vähemmistön sana (suomessa) 'homo' ei muuten tule, toisin kuin akateeminen majoriteetti ja Das Man uskoo, latinan ihmistä ja miestä ja naista tarkoittavasta sanasta 'homo' vaan kreikan pronominista 'homós' (sama). Oletko muuten säästynyt roskapostilta? Minua pommitetaan kysymällä, miten se ja se lause kääntyy suomeksi, ikäänkuin olisin velvollinen vastaamaan tai peräti velassa. Monet ovat sairauden (tai toiseuden) muodot. Poltergeistin lähettäminen tarjoaa hyvän ratkaisun päästä kiusanhengistä eroon (magian teorian mukaan) Hyvää jatkoa. - J.
VastaaPoistaHei Juhani, kulttuuri on tosiaan massaihmisen valtaa. Suomessa yhtenäiskulttuurin ajatusta on viljelty suorastaan pakonomaisesti ja se näkyy myös kansan suussa. Yksi suomalaisten lempisanonnoista huonoina aikoina taitaa kuulua: "Samassa veneessä ollaan." Samuudesta haetaan turvaa ja hyväksyntää.
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuo homo-sanan alkuperä. Eipä olisi tullut ajatelleeksi, vaikka toisaalta homoushan oli ainakin Michel Foucault'n mukaan seksuaalisuuden normimuoto, siis samaa, mitä kaikki muutkin kunnioitettavat mieskansalaiset harrastivat.
Roskapostia tulee, mutta käännöksiä ei ole kyselty ;-)
Mukavaa päivänjatkoa!
Foucault ei ole voinut olla tutkimatta antiikin kreikkalaisten armeijaorganisaatiota ja sen ainakin osittaista rakentumisesta "rakastavan" ja "pyhän" homoparin varaan, siis jotenkin pyhäksi esitetyn homorakkauden varaan. Historia tarjoaa esimerkkinä Kreikan Theban, jonka armeijan uudisti tehokkaaksi Epameinondas (joka kuuluu sotilasakatemioiden vakiokalustoon). Rooma valtasi sitten Kreikan; syyksi ei kelpuuteta Rooman epäpyhää non-homoutta vaan kreikkalaisten eripuraa, discordiaa, alinomaista riitelyä ja toinen toisensa syömistä (kuv.). - Unohtui mainita, että tatuoijat ovat isolla joukolla olleet vaatimassa minulta käännöksiä latinaksi ruumiisiinsa, siis vielä eläviin, tuleviin teksteihin. Onhan se dokumenttimuoto sekin, mutta ei kuulu minulle vaan konsulttifirmoille.
VastaaPoistaJos kerrot tatuoijille pilan päiten jotain hassuja käännöksiä, niin voit olla varma, että kyselyt tyrehtyvät enemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi urea iacta est toiminee varmasti ;-)
VastaaPoistaMissä teksteissä tuota armeijaorganisaatiota käsitellään?
Päivi, saattaa käydä niin, että minulta väärämielisen tatuoinnin saanut lajitoveri käryää jonkun valppaan katseen objektina beachilla tai punttisalilla. Siitä on seurauksena oikeudenkäynti, ja minut tuomitaan rikoksesta ihmisyyttä vastaan Kylmäkosken vankilaan. Sieltä kopperosta minut sitten löydetään hengettömänä: on jotenkin päässyt tapahtumaan samoin, kuin sille Baader-Meinhofille. Ehkä joku väärentää / löytää nimissäni aidon tunnustuksen. - Kirjoitan huomenna lyhykäisesti niistä thebalaisista ystävyyspareista, joiden varaan Epameinondas perusti Theban (aikanaan) turbotehokkaan armeijan. Tärkeätä tässä on se, että rakkaus (eros / amor) voittaa kaiken, periaatteessa ainakin. Viikonlopun alkua!
VastaaPoistaKäytännön piloissa on aina riskinsä. Huomasin juuri Baader Meinhofia netistä hakiessani, että järjestöstä on tehty viime vuonna elokuva Baader Meinhof Komplex. Vaikutti ihan kiinnostavalta. Täytyy katsoa jos sen saisi käsiinsä.
VastaaPoistaThebalaisia odotellen!
Päivi, elämä itse, siis orgaaninen elämä (muusta viis) on oma riskinsä. Meidän on kai pakko hyväksyä de facto, joskaan ei de jure se, että Telluksella (Gaialla) sattuu olemaan elämän ja ajatukset ja bloggaamisen mahdollistava ilmakehä. - Muuten kreikan kielessä 'philia' tarkoittaa ystävyyttä ja rakkautta ja sen sellaista, mihin orgaaniset motiivit (käyttääkseni biologisen ihmiskonseptin termejä) ihmistä vievät. - Tässä theebalaisista lause nyt saksan kielellä: huomaa "diplomaattinen" eli siis tavallaan eufemistinen kielenkäyttö: "Epameinondas (...) gründete die heilige Schar, eine Truppe edler Freundespaare, die auf Leben und Tod verschworen waren" (O. Hiltbrunner, Kleines Lexikon der Antike, 1961, S. 160). Roomalainen Cornelius Nepos on kirjoittanut roomalaisesta näkökulmasta Epameinondaan elämäkerran, jota on hyvin paljon ihailtu; se on koululukemistonakin ollut gymnaaseissa, kuuluen patriotismin perusteksteihin (nyt tietysti "out" - toisin kuin orgaanisten motiivien ajama ihmisyys). Epameinondas, oikeastikin suuri isänmaan, siis Theban ystävä, ja sen edestä henkensäkin uhrannut, ei mennyt koskaan naimisiin, muistuttaa Nepos. - Museoissa voi katsella varsin aistillisia kreikkalaisia maljakkomaalauksia; niitä katsellessa ei enää punasteltane. Postmodernissa "anything goes, as we know". Mutta jotkut tutkijat puhuvat kreikkalaisen homoeroottisen rakkauden kohdalla siitä, että rakkauden aistillinen komponentti olisi kohdistunut toiseen sukupuoleen, henkinen komponentti samaan sexukseen! Kaikkea ne keksivätkin, vai mitä? Hyvää lauantaita ja vointia Sinulle, Päivi. J.
VastaaPoistaJos iltapäivälehtiä on uskominen, samahan se on nykyäänkin: naiset kaipaavat suhteelta läheisyyttä, miehet seksiä. Suomessa lietsotaan edelleen 2000-luvulla käsittämätöntä sukupuolten välistä vihaa, joka leimahtaa helposti liekkeihin keskustelupalstoilla. Näyttäisi siltä, että kylmä sota on siirtynyt kotirintamalle.
VastaaPoistaAurinkoista ja toivottavsti helteistä viikonloppua!
Sellainen vahva viesti näyttää iltapäivälehdillä tosiaan olevan. - Luin muuten keväällä sitä Vladimir Uljanovia (Leniniä) koskevaa retoriikka-juttua tehdessäni ohimennen jo marginalisoituneen J.A. Hollon tuotantoa (hän kun vastusti retoriikkaa). Sattui silmään hänen väitteensä, että nuorten tyttöjen rakkaus poikia kohtaan olisi lujasti, jotenkin konemaisesti viettivetoista, mutta nuorten poikien rakkaus tyttöjä kohtaan haikean romanttista - siis humanisti Hollon mukaan. En tiedä, jos uskonkaan, kääntyykö ehkä asetelma nurin sitten, kun tytöistä tulee jossakin vaiheessa naisia ja pojista miehiä. - Iltapäivälehdet lienevät tarkoitetut aikuisväestölle, jonka elämässä romantiikalle lienee vain vähän, jos ollenkaan, sijaa. - Mitä arvelet?
VastaaPoistaRomantiikalle on hyvin vähän sijaa ainakin protestanttisen/kalvinistisen etiikan maissa, joissa työ imee ihmisistä kaiken energian ja elämä otetaan muutenkin turhan vakavasti. Romantiikka edellyttää iloa ja leikkimieltä. Tuntuu, että nykypäivänä moiset hörhötykset on sysätty tv:n ja elokuvien maailmaan. Oikeassa elämässä leikitään koneita ja tunteita koetetaan turvallisesti vain tähtien välitysellä.
VastaaPoistaSiunausta sinne.
VastaaPoistaMinä olen kun suurin osa verkaisista suomalaisist jotka vastaavat esitettyihin kysymyksiin niin pitkän ajan jälkeen, että kysyjä on jo ehtinyt unohtta mitä hän oli kysynyt.
Minulla on monta suosikki kirjaa, ja ajan jatkuessa niistä toiset vetistyvät ja toiset taas - niistä löytää aina jotakin yksityiskohtia ,oita ei ennen ole muomannut kuten Londonin Susi Larsen.
kaikkea hyvää teille kus te site kuletekin.
Londonia en olekaan lukenut, täytyy joskus vilkaista. Oikein hyvää ja aurinkoista kesää sinullekin, Latimeri!
VastaaPoistaHei Päivi ja santtu siellä.
VastaaPoistaSaataisi olla ihan hyvä tutustua kirjailijaan joka vielä lähes satava vuotta kuolemansakin jälkeen pitää hallussaan maailman luetuimman ja käännetyimmän kirjailijan titteliä.
London ei ole suinkaan helppolukuinen, se saattaa olla yksi syy siihen, etteivät nykynuoret ole löytäneet häntä.
London kirjoissa on aina maailmankatsomuksellinen sisältö ja parhaissa se todella on ajaton ilmiyksilöiden mysteeri, joka on keskittynyt filosofisiin väittelyihin ihmisen etuoikeuksista määrittää oman hintansa tässä luonnon biofäärissä.
Kirja luettuna suomenkielellä on vain kirja luettuna suolaisin äänin, Kirja luettuna alkuperäiskielellä Englanniksi on luettu lukijan äänellä. Mutta me jotka luemme kirjoja, olemme vain lukioita, emme ole harjaantuneet erottamaan kaikkea niitä intonaatioita joita kirjoissa esiintyy eri repliikeissä, niin kun tiedät intonaatiot ovat kielen yksi kiroitamatton kerronta.
Londonilta suositelisin lukemaan Kirjat The iron heel ja The sea wolf.
The sea wolf on saatavana ilmaiseksi kuultuna ja eriomaisen lukijan lukemana, joka kykenee erottelemaan er henkilöiden repliikit vaihtelevilla murteilla.
Lue tai kuuntele, on tutustumisen arvoinen.
Osoiteesta AudioBooksFor free.com
Hienoa, äänikirjalinkki. Tämä otetaan talteen! Santtu kiittää terveisistä ja kyselee, kuka mahdat olla, kun hän ei tunnistanut nimimerkkiäsi.
VastaaPoista