Epätoivottu mainonta | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu
Yritys voi saada kirjoissa ilmaista mainosta, mutta aina sekään ei houkuta. Bret Easton Ellisin Amerikan psyko sai tuotevalmistajat kääntymään kannoillaan.
Tuotteet ovat Ellisille ironinen tehokeino. Näkyvimmin ne ovat esillä Amerikan Psykossa, jonka henkilöt ovat kuin eri tuotemerkkejä kantavia formaattitehtaan tähtiä. Heidät erottaa - tai ei erota toisistaan - vain brändien perusteella. Päähenkilö Patrick Batemania luullaan toistuvasti Marcus Halberstamiksi, koska molemmat työskentelevät samalle firmalle, käyttävät Valentinon pukuja, samanlaisia silmälaseja ja saman parturin palveluja.
Owen has mistaken me for Marcus Halberstam (--) but for some reason it really doesn't matter and it seems a logical faux pas since Marcus works at P & P also, in fact does the same exact thing I do, and he also has a penchant for Valentino suits and clear prescription glasses and we share the same barber at the same place, the Pierre Hotel, so it seems understandable; it doesn't irk me.
Owen luuli minua Marcus Halberstamiksi (--), mutta jostain syystä sillä ei ole mitään väliä. Sitä paitsi erehdys on looginen, sillä Marcuskin työskentelee P & P:llä ja tekee itse asiassa samaa kuin minäkin. Hänkin on heikkona Valentinon pukuihin ja silmälaseihin ja lisäksi meillä on sama parturi Pierre-hotellissa, joten erehdys on ymmärrettävä. Ei se kiusaa minua vähimmässäkään määrin. (Käännös PK.)
Amerikan Psyko vilisee niin tunnettuja kuin harvinaisempiakin, todellista snobbailun aihetta antavia brändejä eri puolilta maailmaa, kuten 1700-luvulta peräisin oleva, Ranskan Aubussonissa valmistettu matto. Suomesta mainitaan Finlandia-vodka, tietysti on the rocks, ja nimettömän valmistajan marmoriset pesualtaat.
Eurooppalaiset tarttuivat ironiaan
Ellisille ei maksettu brändien mainostamisesta. Yritykset pikemminkin vaikenivat kuoliaaksi verisen ja väkivaltaisen tarinan, johon ne tulivat liitetyiksi. Kun kirjasta tehtiin elokuva (American Psycho, 2000. Pääosassa Christian Bale), mukaan pyydettiin muun muassa Tiffanya ja American Expressiä. Vastaus oli kielteinen. Ohjaaja Mary Harron sai todeta aliarvioineensa kirjan huonon maineen. Hän joutui karsimaan elokuvasta väkivaltaisuuden lisäksi brändinimiä.
Mukana oli silti tunnettuja tuotemerkkejä, etenkin Euroopasta. Ironisen markkinoinnin mahdollisuudet ymmärrettiin täällä paremmin kuin Yhdysvalloissa. Bateman sivelee naamaansa ranskalaisia kosteusvoiteita ja elokuvan puvustus saatiin Englannista ja Italiasta.
- Pystyimme käyttämään ranskalaista kosmetiikkaa. Eurooppalaiset yritykset olivat paljon avoimempia meille. Esimerkiksi suurin osa elokuvan vaatetuksesta tuli Cerrutilta ja Vivienne Westwoodilta, koska amerikkalaiset suunnittelijat, kuten Calvin Klein ja Ralph Lauren 'eivät halunneet tulla yhdistetyksi mihinkään niin kauheaan', Harron kertoi The Guardian -lehden haastattelussa.
Elokuva sai runsaasti julkisuutta, mutta sitä esitettiin etupäässä pienissä elokuvateattereissa. Tuotot jäivät 15 miljoonaan dollariin Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Massamurhaaja valloittaa Broadwayn
Yritysten kiinnostus on sittemmin herännyt uudelleen. Syksyllä 2008 uutisoitiin, että The Johnson-Roessler Company, The Collective ja XYZ Films aikovat tuottaa Amerikan psykosta Broadway-musikaalin, jossa on mm. Genesiksen, Whitney Houstonin ja Huey Lewis And The News -yhtyeen musiikkia.
- Musikaali näyttää juuri nyt erityisen ajankohtaiselta, kun otetaan huomioon, mitä Wall Streetillä tapahtuu, kertoi David Johnson Johnson-Roessler -yhtiöstä Variety -lehdelle.
Tuotannon on tarkoitus valmistua vuonna 2010. Nähtäväksi jää, löytyykö musikaalille sponsoroijia ja mikä on mainostajien osuus toteutuksessa. Aihe on ajankohtainen, mutta riittävätkö yritysten mainosbudjetit?
Tutustu koko Kirjallisuus ja tuotesijoittelu -juttusarjaan. Lue lisää Bret Easton Ellisin teoksista.
Asiasanat: kirjallisuus, tuotesijoittelu, mainonta, markkinointi, product placement, epätoivottu, Bret Easton Ellis, American Psycho, Christian Bale, Mary Harron, Tiffany, American Express, Cerruti, Vivienne Westwood, Calvin Klein, Ralph Lauren, Johnson-Roessler, The Collective, XYZ Films, Genesis, Whitney Houston, Huey Lewis And The News, | Bret Easton Ellis.
Ellis käytti brandsperantoa hienona tehokeinona. Kirjailija voi käyttää brändejä monella tapaa, esimerkiksi Brownin "Wizard! Harry Potter's Brand Magic" on kiinnostava näkökulma. Tällöin kyse ei tietysti ole tuotesijoittelusta, kuten esim. James Pattersonin "Cross" -teoksessa.
VastaaPoistaKiitoksia, erinomaisia vinkkejä. Näitähän riittää. Suurin osa on - aika ymmärrettävistä syistä - isolla kielialueella, Briteissä ja Yhdysvalloissa.
VastaaPoistaNäin siinä kävi, kun Jeesusta seurattiin.
VastaaPoistaMitä ja ketä tämä kaikki hyödyttää, tämä tuotesijoittelu ja muu myynnin hälinöinti.
VastaaPoistaJos jollakulla ei ole senttiäkään rahaa taskussaan, niin silloin kymmenen euroakin on rahaa ja tuo hetken huojennusta – mutta jota pysyvästi vois päästä rahahuolistaan ja saada tilaa muille huollilleen – on rahaa oltava ladoittain.
Tästä on mennyt miehiä, vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle, on ollut rahamiehiä, joille miljoona on osoittautunut pikku rahaksi – naisia ei tässä joukossa ole ollut.
Kuka heistä on kerännyt miljoonansa äfäreillään, sillä, niin kuin muistatat, mitä Rokerfeller kerran sanoi ” Ei rahantekoon järkeä tarvita”, kuka t romukauppiaana, kuka maan siirtourakoitsijana, kaikkialla kuitenkin yhtenäinen piirre: he ovat tulleet rahamiehen saappaisiin suoraan kansasta ja muistavat vielä miten lapsuuden kodeissa vesi talvella jäätyi ämpäreihin. Toinen merkittävä yhtenäinen piirre näillä kansasta suoraan tulleilla rahamiehillä – joita ulkopuoliset kutsuvat menestyneiksi – on, ettei heillä kaikesta huolimatta ole muuta arvostusta kuin se mitä lähimmät yksinkertaiset ja köyhät heistä sanovat, kuten: - Jussi tulee. Jussil on rahaa pääl.
Ilman yhteiskunnallista arvostusta raha pitemmän päälle jään paperiksi ja rautakiekoiksi. eikä yhteiskuunalista arvostusta voi saada ilman menneisyyteen ulottuvia juuria ja vaikuttajia. Yhteiskuonalliset ja sen sosiaaliset arvorakenteet ovat niin jäykkiä, ettei yhden viidenkymmenen vuoden tekninen ja alepiin sosiaaliruokiin ulottunut aineellinen muutos ole niitä paljoa muuttanut.
Mutta mitä tekemistä tarinoiden kertojalla on kaiken tämän intohimon saada paljon rahaa, kanssa.
There is not profit under the sund, sanoi Jeesus.
Latimeri, tuotesijoittelulla lienee merkitystä lähinnä kirjailijoiden toimeentulon ja yritysten markkinointimahdollisuuksien kautta. Kirjallisuudessa sillä tuskin kukaan rikastuu kuten ei pelkällä kirjoittamisellakaan. Kulutusyhteiskunnassa pelkillä tuotemerkeilläkin näyttää tosin olevan joillekin elämää suurempaa merkitystä oman identiteetin rakennusaineena. Ja eräillä yrityksillä näyttää olevan jopa lainsäädäntövaltaa (Lex Nokia). Kiitokset kommentista ja hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaVielä post-postitus aiheeseen - ja jos mahdollista niin aiheen vierestä tietenkin.
VastaaPoistaEräässä toisessa yhteydessä koitin selittää cyberpunkin olemusta ja taisin mainita William Gibsonin. Hänen muutaman vuoden takainen kirjansa "Hahmontunnistus" (joka taas ei ole varsinaista c.punkkia) käsitteli brandien ja trendien läpitunkemaa todellisuuttamme.
Jos minulta kysyttäisiin kaikkein yleisimpien lähellä kasvavien kasvien nimiä tai tunnistamista en tod näk kykenisi kuin muutaman tunnistamaan. Mutta lataa eteeni top50 ylikansallista logoa niin osaan suurimman osan.
Meille on merkityksellisempää osata ne logot. Meille on tärkeämpää keskustella niistä kuin joidenkin kasvien ominaisuuksista.
Pääsen vihdoinkin lukemaan Gibsonin, mielenkiintoista, että siinäkin törmätään tähän bränditeemaan.
VastaaPoistaPitäisiköhän kouluissa kerätä kasviston sijaan brändistöä? ;-)