Enkelit ja demonit esittelee Vatikaania
Dan Brownin bestselleriin perustuva uutuuselokuva on perinteinen mysteeritarina. Sen pääosissa ovat pyhät käsikirjoitukset, Vatikaani ja paniikista läähättävä Tom Hanks.
Angels & Demons (2009, suomennettu nimellä Enkelit ja demonit) on väljä jatko-osa edelliselle Dan Brown -filmatisoinnille The Da Vinci Code (2006). Siinä symbolien tutkija Robert Langdon selvitti Da Vincin maalauksiin liittynyttä murhaa Louvressa, Pariisissa. Molemmat elokuvat on ohjannut Ron Howard ja pääosassa Robert Langdonina nähdään Tom Hanks.
Elokuvat kiinnittyvät siihen mysteeritarinoiden traditioon, jossa tulkitaan vuosisatoja vanhoja käsikirjoituksia rikoksen selvittämiseksi tai salatun aarteen löytämiseksi. Genreä edustavat esimerkiksi Jean-Jacques Annaud'n klassikko Ruusun nimi (1986) ja Roman Polanskin Yhdeksäs portti (1999). Mainittujen elokuvien pohjana ovat Umberto Econ ja Arturo Perez-Reverten romaanit. Molemmat kirjailijat ovat kunnostautuneet lajin edustajina, mutta filmatisointia odottaa vielä monta muutakin bestselleriä, mm. Ian Caldwellin ja Dustin Thomassonin Neljäs siirto (2004).
Mysteerit kiehtovat, sillä ne vetoavat metafyysiseen tarpeeseen nähdä elämässä salattuja merkityksiä. Ne irrottavat kaoottisesta arjesta maailmaan, jossa kaikelle löytyy tarkoitus. Elämää säätelee salattu, suurempien voimien laatima käsikirjoitus, joka sankarin on dekoodattava. Tulkittavat käsikirjoitukset ovat yleensä käsin kirjoitettuja ja harvinaisia, peräisin keskiajalta tai valistuksen aikakaudelta, ja niiden avaamiseen tarvitaan kryptografisia, semioottisia tai symbolisia taitoja. Mysteeritarinoiden kirjoittajilta vaaditaan historiallisten faktojen seuraamista, vaikka sellaisia ei tietenkään voi olla olemassa. Historiaa kirjoitetaan uudelleen kulloistenkin tarpeiden mukaan. Esimerkiksi Brownia on kritisoitu siitä, että hänen teoksissaan esiintyy lukuisia epätarkkuuksia.
Vatikaaniin sijoittuva Enkelit ja demonit on herättänyt kohua etenkin katolisessa kirkossa. Elokuvassa pyhä paavi on kuollut ja seuraajasta käydään valtakamppailua. Brownille kaupunkivaltio näyttää tosin tarjonneen lähinnä elokuvaan tarvittavan uskonnollisen rekvisiitan: paavit, kardinaalit, kasukat, pyhät tekstit, temppelit ja pakolliset turistinähtävyydet. Toinen myyttinen paikka on Sveitsissä sijaitseva CERN:n tutkimuskeskus, jossa hiukkaskiihdytin höyryää, valot vilkkuvat, numerot juoksevat laskureissa ja tutkijat tuijottavat litteitä näyttöjään. Juhlallinen hetki koittaa, kun onnistutaan luomaan antimateriaa, jumalallisia hiukkasia, joiden toivotaan yhdistävän uskonnon ja tieteen.
Kun antimateriakapseli varastetaan ja sen avulla uhataan tuhota Vatikaani, paikalle kyörätään amerikkalainen symbolien tutkija Robert Langdon (Tom Hanks). Teon takana näyttää olevan vuosisatoja vanha salaseura Illuminati, jonka erityisasiantuntija Langdon on. Illuminatilla tarkoitetaan valaistuneita. Järjestöön kuului 1700-luvun loppupuolella tiedemiehiä, jotka katolinen kirkko ajoi maan alle kerettiläisistä näkemyksistä. Salaseura on ollut kirjallisuudessa suosittu. Sitä on käsitellyt mm. Umberto Eco on teoksessaan Foucault'n heiluri (1988).
Langdon ruumiillistaa elokuvassa uskonnon ja tieteen kahtiajaottelun toista osapuolta. Hän yhtä aikaa identifioituu Illuminatin jäsenistöön ja taistelee Vatikaanin poliisin kanssa heitä vastaan. Mielenkiintoisesta ristiriidasta ei tosin ole saatu mitään irti, kuten ei henkilöhahmoista muutenkaan. Tom Hanks näyttelee Langdonia vähäeleisesti. Huolestuneisuuttaan hän ilmentää kurtistamalla kasvojaan ja paniikki näkyy jatkuvana kiireenä. Aikaa on vähän, Illuminatin uhka leijuu Vatikaanin yllä ja kirittää juoksemaan. Sama tulkintarepertuaarin ohuus koskee Langdonin kumppania, CERN:n tutkijaa Vittoriota, jota näyttelee israelilainen Ayelet Zurer. Puutteistaan huolimatta elokuvalle löytyy varmasti katsojia, jos ei muuten niin Italian ja Vatikaanin matkailumainoksena ja virtuaalisena turistikierroksena.
Asiasanat: Ron Howard, Dan Brown, Angels & Demons, Enkelit ja demonit, elokuva, elokuva-arvio, Tom Hanks, Ayelet Zurer, trilleri, mysteeri, käsikirjoitus, raamatullinen, keskiaika, valistus, semiotiikka, symboliikka, Ruusun nimi, Jean-Jacques Annaud, Umberto Eco, The Ninth Gate, Yhdeksäs portti, Roman Polanski, Arturo Perez-Reverte, Ian Caldwell, Dustin Thomason, Neljäs siirto, paavi, antimateria, CERN, Illuminati, Foucault'n heiluri, valaistuneet, uskonto, tiede, salaliitto, Vatikaani, Italia, Yhdysvallat.
Kiitos angelologis-demonisesta jutustasi. Vatikaani, kaikkinensa, on mietityttänyt minuakin. Filosofit, siis monet heistä, ovat sanoneet, että ihminen on "metafyysinen olento". "Selittäville" kirjoille riittää niin tekijöitä kuin lukijotakin. Tehtailin äsken 'Militiaan' yleistävän tekstin, joka koskee nykyistä konsulttimenoa. Hyvää viikonmenoa. Juhani
VastaaPoistaKäsitys ihmisestä metafyysisenä olentona on varmaankin länsimaista perua. Epäilen, että itämaisilla filosofeilla voi olla asioista erilaisia näkemyksiä. Kiitos juttuvinkistä, pitää tutustua siihen.
VastaaPoistaKatsoin muuten Baaden Meinhof Komplex -elokuvan, josta oli aiemmin puhetta. Se oli tietysti tehty saksalaisella pedanttisuudella dokumentinomaiseksi ja noudatteli välillä jopa piinaavan tarkkaan yksityiskohtia. Lennokkaammalla leikkauksella aiheesta olisi voitu saada enemmän irti. Santeri katsoi myös Sam Peckinpahin westernin, kun minä hyydyin valitettavasti jo alkumetreille, en tosin väkivaltaisuuden vaan genren lannistamana ;)
Intian perinteessä ei kumma kyllä filosofiaa näy erotetun uskonnosta. Ihmettelin asiaa, kun valmistelin eksistentialismi-aiheista luentoa pari vuotta sitten. Schopenhauer näkyy pitkälti saaneen filosofiansa Intiasta, samoin moni muu. Länsimainen kielioppikonsepti ei ole päässyt eikä ole pääsevä Intian tasolle - eikä psykologiakaan. Sama mitä sanoit näkemästäsi 'Baader-Meinfof'-filmistä, näyttää koskevan sitä 'Operaatio Valkyriaa', joka kuitenkin osoittaa, että jopa nykymenossa on mahdollista olla rohkea. Paradigmaa vastaan operointi meinaa kuitenkin aina kostautua; henki siinä menee. Mitähän Santeri arvelee siitä Peckinpahin filmin hurjasta loppurutistuksesta? Siinä räiskittiin perusteellisesti.
VastaaPoistaFilosofia on uskonto ja syntynyt täyttämään samaa tarvetta kuin uskonnot. Peckinpahin loppuräiskintä oli jäänyt Santerille mieleen aikaisemmasta katselukerrasta, joten nyt se ei säväyttänyt sillä tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Päivikin katseli loppuratkaisua puolella silmällä. Siinä tuhraantui paita poikineen ketsuppiin ja ruutia paloi kilotolkulla.
VastaaPoistaFilosofia on siitä mukavaa, että siinä kaikki käy ja siksi kuunnellaan mielellään toisia osapuolia - vaikka toisaalta kollegiaalinen kilpailu raivoaa oman koulun sisällä verisenä (kuv.). Akateemisen uran varrelta löytyy rivikaupalla ruumiita. - Ja mitä akateemiseen eloon muuten tulee, pitää samanikaisesti 1) tehdä intiimiä yhteistyötä samojen ihmisten kanssa, joita vastaan pitää 2)juonitella! Tätä koskeva eufemismi tunnetaan, jos tunnetaan, akateemisena painina. Pitää jossakin tästä kirjoittaa. Muistelen hyvällä Peckinpahin räiskintää. Siinä filmissä on ystävyys teemana vahva ja epäakateeminen. Hyvää oloa sinne. Olette ahkeroineet ja ekshibitoineet hyvettä nimeltä industria. Juhani
VastaaPoistaAkateeminen ja bisnesura muistuttavat kovasti toisiaan, panokset ovat vain erilaiset. Industria jatkuu täällä, tosin emme tiedä onko siitä meidän kohdallamme hyveeksi :-) Kaunista iltaa!
VastaaPoista