La possibilité d'une île (elokuva) | Michel Houellebecq
Michel Houellebecqin elokuvaohjaus vuoden 2005 romaanistaan Mahdollinen saari taitaa olla tämän vuosikymmenen ranskalaisfloppi.
| Elokuva | La possibilité d'une île |
|
| Vuosi | 2008 | |
| Ohjaaja | Michel Houellebecq | |
| Pääosissa | Benoit Magimel, Patrick Bauchau, Jordi Dauder, Jean-Pierre Malo, Ramata Koite | |
| Maa | Ranska | |
| Genre | Draama | |
| Käsikirjoitus | Michel Houellebecq. Perustuu Houellebecqin samannimiseen romaaniin. | |
| Suomessa | Ei tietoa. |
La possibilité d'une île -elokuva kertoo Daniel1:stä ja hänen kloonistaan, joka elää maanalaisessa luolassa, suojassa ydinsodan aiheuttamalta tuholta. Klooni Daniel25 on omistautunut kertomaan tarinan esi-isästään, josta tuli salaperäisen elohimiittien uskonlahkon johtaja.
Elokuva keskittyy kloonaukseen ja Ranskan raëlilaisia muistuttavan lahkon kuvaukseen. Sekä elohimiitit että raëlilaiset uskovat, että ihminen voi saavuttaa kloonauksen avulla kuolemattomuuden. Elokuva alkaa elohimiittien herätyskokouksesta, jossa valkoisiin pukeutunut saarnamies lupaa kuolemattomuutta muutamalle paikalle kerääntyneelle laitapuolen kulkijalle ja takarivissä istuskelevalle kirjailija-ohjaajalle. "La vie est eternelle", guru julistaa, elämä on ikuinen.
Romaanin johdantovaihe ja motivaatio sivuutetaan. Näin kirjan herkullisimmat osiot, satiirinen aikalaiskuvaus, Daniel1:n menneisyys ja lahkon syliin johtaneet valinnat jäävät pois. Leikkausta ei ole tehty draamallisuuden nimissä, sillä elokuva etenee hitaasti, vailla jännitettä ja toimintaa. Herätyskokouksen jälkeen näytetään, kuinka saarnamies vaihtaa vihellellen sammareita jalkaan ja turhautunut roudari kokoaa äänenvahvistuslaitteita. Sitten poiketaan huolettomasti piknikillä moottoritien sivussa ja jaaritellaan ranskalaiseen tapaan: "Il n'est pas mauvais ce petit vin", tämä halpa viini ei ole paskempaa. Kun katsoja odottaa ratkaisevaa käännettä, näyttelijät istutetaankin seuraavalle luennolle opettelemaan kloonauksen perusteita. Viimeistään tässä vaiheessa moni DVD:n lainaaja luovuttaa. Le Figaro -sanomalehden mukaan elokuvan lehdistöensi-illassa Locarnon festivaaleilla kuultiin tirskahduksia ja naurua. Osa toimittajista poistui salista ennen elokuvan päättymistä eikä kirjailijasta ollut itse esittelemään teostaan, kuten yleensä on tapana.
Elokuvan ratkaiseva juonenkäänne tapahtuu, kun katsoja on ehtinyt pitkästyä kolme varttia. Saarnamies kertoo, että hän on jättämässä maallisen inkarnaationsa ja haluaa Daniel1:n jatkavan hänen uraansa. Lahkon tiedemies valmistelee suurta operaatiota, jolla vanhus saadaan kloonattua. Tapahtumien kuvitus on kuin kotivideosta. Guru makaa magneettikuvauslaitteessa ja jännitystä luodaan näyttämällä tietokoneen ruudulta komentoja, numeroita ja yksinkertaisia kuvioita. Takahuoneessa käydään uskonkamppailua, taustalla soi mahtipontinen ooppera. Kun guru imaistaan kuvauslaitteen uumeniin, valot välkkyvät ja huoneen ulkopuolella nyyhkyttää gurun kirjaa rintaansa vasten puristava vanhus.
Uusinkarnaatio-vaihe onneksi sivuutetaan, sillä sen visuaalisesta toteutuksesta olisi voinut tulla vieläkin piinallisempaa katsottavaa. Tosin ei klooniajassakaan ole kehumista. Kuva kiertää salaperäisessä luolassa, jossa Daniel25 kävelee edestakaisin. Sinfoniat soivat, tuuli puhaltaa, joku hönkii ja puhisee taustalla. Lahkon pyhän kirjan selaamista saattelevat kömpelöt äänitehosteet ja visiot tulevaisuuden teknologioista ovat amatöörimäistä Photoshop-taidetta.
Huonot tehosteet saattaisivat mennä, jos elokuvassa olisi jotain muuta, mutta näyttelijätkin ovat jopa kaurismäkeläistä ilmeettömämpiä ja jähmeitä eikä tässä ole kysymys komedian keinosta. He istuvat, harhailevat päättömästi tai keskittyvät sijaistoimintoihin. Parhaasta roolisuorituksesta vastaa jackrusselinterrieri Fox, joka oli kirjassakin keskeinen hahmo sivilisaation symbolina. Elokuvan dialogi on luonnotonta ja musiikkivalinnat kuluneita. Pseudomeditatiivinen new age, Ravelin Bolero, Beethovenin yhdeksäs ja Mozartin neljäskymmenes sinfonia vain lisäävät pateettista tunnelmaa. Houellebecqiläisittäin outoa taas on se, että elokuva on hyvin epäseksuaalinen.
Tuntematta pohjalla olevaa romaania elokuvaa voi olla hankala seurata tai ainakaan saada siitä mitään irti. Aihe olisi kyllä mielenkiintoinen. Jonkun toisen ohjaajan käsissä lempilapsesta olisi saattanut syntyä kelvollisempaa katsottavaa. Houellebecqin eduksi on kuitenkin laskettava se, että tämä kökkötraktori jää taatusti mieleen.
Lue lisää Michel Houellebecqin teoksista.
Asiasanat: Michel Houellebecq, La possibilité d'une ile, Possibility of an Island, Mahdollinen saari, elokuva, elokuva-arvio, elohimiitit, lahko, kloonaus, kuolemattomuus, ikuinen elämä, raëlilaisuus.
