Lahko | Vladimir Sorokin
Salaperäinen uskonlahko kidnappaa ihmisiä Moskovan kaduilla. He haluavat pelastaa valitut seksin ja väkivallan turmelukselta.
La Glace (Le Seuil, Pariisi, 2002. Venäläinen alkuteos 2002. Ei suomennettu, englanniksi nimellä Ice.) on mielenkiintoinen yhdistelmä trilleriä, scifiä ja satiiria. Maailma on jakautunut kahtia, sydämellään puhuviin valittuihin ja eläviin kuolleisiin. Lahko tavoittelee ikuista elämää hieman kuten Houellebecqin kloonitarinassa Mahdollinen saari. Sorokinilla tosin tunteet ovat vieneet voiton järjestä, mikä on mukavaa vaihtelua älyn kehittymistä painottaville juonikuvioille. Tosin lahkon kuvaus on totisuudessaan välillä tahattoman huvittava.
Uskonto vai brändi?
Kirjassa on paljon henkilöitä ja itse päähenkilö paljastuu vasta toisessa jaksossa. Tällä ei kuitenkaan ole juonen kannalta merkitystä, sillä henkilöt edustavat ideaa, eivät itseään. Heidät kuvaillaan lakonisesti, luetteloivaan tyyliin. Tilalla voisi olla kuka tahansa valittu, sillä yksilöillä on merkitystä vain osana yhteisöä.
Kirjan tyyli on hypnoottinen, muta lopulta toistot alkavat herpaannuttaa ensimmäisen jakson trillerimäistä otetta. Hyvin pian selviää, että kaikille henkilöille käy samoin. Toisessa jaksossa lahkon herätys koetaan toisen maailmansodan aikaan saksalaismiehityksessä. Kolmannessa ja neljännessä jaksossa sektin uskomuksista on tullut jännittävä brändituote. Tulkittavaksi jää, tapahtuiko kaikki vain simulaatioina.
Asiasanat: La Glace, Vladimir Sorokin, venäläinen, trilleri, scifi, lahko, uskonlahko, uskonto, seksi, väkivalta, pelastus, yhteisö, järki, tunne, toinen maailmansota, brändi, simulaatio, Venäjä.
Gracias. Jännä juttu. Kirjan teema ilmenee lähtökohtaisesti gnostilaisena, ellen iske harhaan. Aivan varmasti 'Vladimir' on kova sana modernissakin apokalyptikassa, vaivaksi asti, kuten valitettavasti olemme valistuksen projektissa saaneet nähdä ja tulemme vielä onneksi tai, pelkään, valitettavasti näkemään ja lukemaan, ikään kuin jokainen Vladimir toisi tai olisi tuovinaan aina yhä uudelleen saman gnoosiksen, pelastavan tiedon. - Se, mitä tällä kertaa edellä kirjoitin, ei juontunut niinkään arvostelemastasi kirjasta vaan siitä subjektiivisesta tuntemuksetani, että erinäiset vladimirit ovat osoittautuneet kovin militanteiksi.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Tuntuu, että nykykirjallisuuden mielenkiintoisimmat virtaukset tulevat idästä. Toisaalta näinhän se on aina ennenkin ollut. Dostojevskille on edelleen vaikea löytää vertaistaan.
VastaaPoistaHei Päivi, olen samaa mieltä kuin Sinä ja anonyymi ystävämme. "Ex oriente lux, sed ex occidente lex." - Idästä valo, mutta lännestä laki. Miten sanoisit tämän ranskaksi? - Kirjoitin Militiaan puoli-ilkeän jutun Russellista ja Leninistä (syyskuun 14:s muistaakseni). Katsopa, jahka elämä antaa myöten. Kaikkea hyvää teille maailmanmatkaajille.
VastaaPoistaVaihdettiin äsken mustaan autooni talvirenkaat alle. Juhani