Kambodža: kirjaton maa

Kambodžassa ei juuri kirjallista perinnettä löydy Pol Potin jäljiltä. Maassa tuntee elävänsä Ray Bradburyn Fahrenheit 451:tä.

Kambodža on erikoinen paikka kirjojen ystävälle. Kirjallista perinnettä ei juuri ole Pol Potin jäljiltä lukuun ottamatta buddhalaista kirjallisuutta, myyttejä ja legendoja. Ne elävät suullisessa muodossa. Maassa tuntee elävänsä Ray Bradburyn Fahrenheit 451:tä.

Kambodžan kirjallisen kulttuurin vähäisyys ja suoranainen puuttuminen on Khmer Rougen ja sen johtajan, Pol Potin, perintöä. Suuren johtajan tavoitteena oli rakentaa Kambodžasta maolainen maatalousyhteiskunta. Vallankumousvuodesta 1975 aloitettiin uusi ajanlasku ja kaikki siteet menneisyyteen juurittiin irti. Khmer Rouge teloitti taiteilijoita ja intellektuelleja, tuhosi kirjoja, patsaita ja soittimia. Silmälaseja pidettiin varmana älykkyyden tunnusmerkkinä ja siten rangaistavana.

Kambodža ei tietenkään ole ainoa maa, jossa hengentuotteita on vainottu. Kiinassa on eri dynastioiden aikaan ja viimeisimmäksi kulttuurivallankumouksessa sytytetty kirjarovioita, ja Euroopassa natsit tuhosivat kiellettyjä kirjoja 1930-luvulla. Kiinalaiset ja saksalaiset olivat kuitenkin tehottomampia, sillä molempiin maihin jäi runsaasti sekä vanhaa että uutta kirjallisuutta.

Roviot

Amerikkalainen Ray Bradbury on käsitellyt kirjapelkoa teoksessaan Fahrenheit 451 (1. painos vuodelta 1953). Se kertoo tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa palokunnat etsivät ihmisten kodeista piilotettuja kirjoja tuhotakseen ne. Kirjat koetaan vaarallisiksi, sillä ne synnyttävät lukijoissaan tunteita. Tunteet ovat totalitaarisessa ja steriilissä maailmassa kiellettyjä. Ne on korvattu interaktiivisella televisiolla.

Fahrenheitin päähenkilö on palomiehenä työskentelevä Guy Montag. Hän tutustuu kirjallisuutta rakastavaan tyttöön ja joutuu myös itse fiktion pauloihin. Montag piilottaa poltettaviksi tarkoitettuja kirjoja ja lukee niitä öisin salaa. Kun rikos paljastuu, mies pakenee metsään, jossa asuu muitakin kirjanystäviä. Pakolaiset opettelevat kirjoja ulkoa niin, että kukin edustaa jotakin klasikkoa.

Bradburyn kirjan on tulkittu yhtäältä kritikoivan sensuuria. Toisen tulkinnan mukaan Bradbury oli huolissaan siitä, että televisio syrjäyttäisi lukemisen. Sensuurin uhka on edelleen ajankohtainen, mutta television ylivallasta lienee turha kantaa huolta. Siitä ei näytä vielä digiboksienkaan aikakaudella olevan elämän korvikkeeksi. Samaa soopaa tulee vain useammalta kanavalta kosmeettisesti paremmalla kuvanlaadulla. Vai haluaisiko joku digi-tv:n hartaista puolustajista edustaa esimerkiksi Kotikatua siltä varalta, että hallitus päättää sytyttää tv-rovioita?

Kuvia Phnom Penhistä ja Angkorin temppeleistä.

Asiasanoja: Kambodža, Pol Pot, Khmer Rouge, Ray Bradbury, Fahrenheit 451, sensuuri.

Viikon suosituimmat

Ranskalainen juusto

Tuoreimmat kuulumiset

About Päivi Kannisto

Uusi äänikirja: Elämäni nomadina

Suolatut säkeet

Vapaana elämisen taito

Epätoivottu mainonta | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Elämäni nomadina

Superrikkaat ja rutiköyhät