Sensuuri kumpuaa holhouksesta | Nettisensuuri

Suomalaiset haluavat holhousta ja sensuuriaSensuuri yhdistetään Suomessa totalitarismiin, vaikka holhousyhteiskuntiin on aina kuulunut sensuuri. Joku kokee tietävänsä asiat paremmin kuin muut. Suomessa holhouksella on pitkät perinteet, sillä kansalaisia on kasvatettu avuttomuuteen jo vuosisatoja.

Ruotsin vallan aikana kuningas nähtiin isäksi, joka vapauttaa kansansa kurjuudesta. Taustalla oli 1600-luvun ajattelu, jonka mukaan kuningas oli saanut valtansa Jumalalta.

Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen, keisari peri kuninkaan aseman. Käsitystä suomalaisista holhottuina alamaisina vahvistettiin. Suomen asiain komiteassa vaikuttanut G. M. Armfelt neuvoi uutta hallitsijaa alamaisistaan sanomalla, että kansa ei kapinoi, jos sille tehdään oikeutta. Hemmotteluun ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä kansa tyytyy vähään, kun sen ei anneta tietää paremmasta.

Alamaisajattelu ohjasi suomalaiset passiivisuuteen. Hallitsijan uskottiin pelastavan vaikeissakin tilanteissa. Kansa omaksui 1800-luvulla jopa sen käsityksen, ettei viljan säästämiseen ollut tarvetta, sillä katovuosina ”keisari kyllä ruokkii”. Alamaisajattelua kuvaa se, että ensimmäiset vaateet suomalaisten itsenäistymisestä esitettiin keisarin suulla:

Meidän onnemme, meidän hyvinvointimme riippuu siitä, että meistä rehellisesti ja täydestä sydämestä tulee suomalaisia, sillä meidän on yhtä vähän sallittua poliittisessa mielessä hutiloida ruotsalaisilla aatteilla kuin olisi kunniallista ja mielipiteittemme mukaista olla venäläisiä. Keisari tahtoo, että olemme suomalaisia; täyttäkäämme Jumalan nimessä tehtävämme. (A.I. Armfelt, 1811)

Suomalaisten avuttomuudessa ei ole kyse vain uudesta pullomössösukupolven ilmiöstä, vaan juuret ovat syvemmällä. Alamaisajattelu on osa suomalaista kulttuuria ja kansallista perintöämme, suomalaisuutta, siinä missä hakkapeliitat ja sisukin.

Passiiviset alamaiset vaativat huolenpitoa

Suomessa 1950- ja 60-luvuilta lähtien rakennettu hyvinvointiyhteiskunta nosti holhoamisen huippunsa. Kaikki tärkeät palvelut alettiin tuottaa valtiojohtoisesti ja kansalaisilta perittiin erilaisia sosiaaliturva-, työttömyys- ja eläkemaksuja. Taustalla oli ajatus siitä, että ilman ennakonpidätyksiä työntekijät hassaavat palkkapussinsa kykenemättä varautumaan tulevaisuuteen. Valtion, viranomaisten ja poliittisen eliitin tehtäväksi tuli korvata kuningas ja keisari, pitää huolta alamaisistaan.

Suomalaiset ovat alkaneet itsekin uskoa omaan kyvyttömyyteensä. Valtiota vaaditaan apuun useissakin henkilökohtaisen elämän tilanteissa: lasten- ja sairauksien hoidossa, nautintoaineiden käytössä, rahapulassa, työttömyydessä, asuntolainan korkotuissa, työelämästä pois jäädessä ja jopa lomailun rahoittamisessa. Myös yritykset luottavat hädässä valtion apuun, kuten nähtiin 90-luvun pankkikriisissä ja vuosituhannen vaihteen Sonera-kuprussa, samoin puolueet. Lama kutsuu valtion huomaan lisää autettavia.

Holhous ei ole demokratiaa tai pyyteetöntä heikomman auttamista, vaan vallankäyttöä kuten vaalirahoituskorruptiokin. Sen avulla ajetaan erilaisia asioita. Tärkeimpänä on sitoa kansalaiset yhteiskuntaan tuottaviksi yksiköiksi koulutuksen, työn, lasten ja velkaannuttamisen avulla. Holhous oikeutetaan ajattelemalla holhottavien parasta ja varjelemalla heitä itseltään. Kansalaisten kykyyn ottaa vastuuta elämästään ja tehdä päätöksiä ei luoteta, vaan heitä pidetään tyhminä, ajattelemattomina ja itselleen vaarallisina lapsina.

Teknologia tehostaa holhousta

Uusien teknologioiden myötä holhous ulottuu yhä syvemmälle kansalaisten yksityiselämään. Puhelu- ja viestiliikennettä voidaan salakuunnella ja tietokoneita takavarikoida. Nettisensuurin avulla valvotaan, mitä saa katsoa. Kiellettyjen sivujen listat ovat salaisia, joten kansalaiset eivät tiedä, mitä heidän ei haluta näkevän. Uusi Lex Nokia tuo valvonnan myös työnantajan ulottuville.

Yksittäisen kansalaisen elämässä kännykkä on holhouksen ja valvonnan äärimmäinen instrumentti. Sitä kantavat kaikki, jopa ekaluokkalaiset, mukanaan. Kännykän kautta jokainen on jatkuvasti viranomaisten, työnantajan ja vanhempien valvottavissa. Yksityisyyttä ei ole, vaan kännykkää pidetään päinvastoin haluttuna, ihailtavan elämäntavan symbolina ja välttämättömänä osana arkea. Ilman ei pärjäisi.

Kansalaiset ovat sisäistäneet holhouskulttuurin niin hyvin, että suorastaan vaativat sitä. Kaduille halutaan lisää valvontakameroita ja omia koordinaatteja ollaan valmiita jakamaan luottokortin, pankkitunnusten, osoitteiden, sormenjälkien ja passin RFID-tunnisteiden kautta. Yksin ei pärjää. Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen herättää taikauskonomaista pelkoa: voiko ilman yhteiskunnan holhousta välttää katuojan?

2000-lukua pidetään entistä suuremman yksilöllisyyden ja itsenäisyyden aikana. Olisiko meidän holhousyhteiskunnan lasten aika ottaa vastuu omasta elämästämme ja lakata sysäämästä sitä muiden niskoille vai haluammeko jatkaa elämää personoiduissa vankiloissamme?

Asiasanat: Sensuuri, nettisensuuri, holhous, holhousyhteiskunta, kuningas, keisari, A.I. Arwidsson, G.M. Armfelt, suomalaisuus, Suomi, hyvinvointiyhteiskunta, palvelut, valvonta, teknologia, Lex Nokia, suodatus, poliisi, poliisivaltio, totalitarismi, yhteiskunta, alamainen, alamaisajattelu.

Kommentit

  1. Aika osuva kirjoitus holhouksesta ja suomalaisistakin. Kännykkäholhousnäkökulma oli minulle ihan uusi, vaikka tiedänkin, että kännykän sijaintia voidaan seurata tarkastikkin. Lapsille annetaan kännykkä koska lapsia pitääkin holhota eli heistä pitää pitää huolta ja yhteydenpito sekä tavoitettavana oleva vanhempi on lapselle tärkeä. Näin vain jos muutenkin välittää lapsestaan. (Nyt meni vähän ohi aiheesta.)

    Vaikka netti on tarjonnut valtiolle uuden tavan valvoa kansalaisiaan, on se myös tuonut uuden mahdollisuuden kapinoida liiallista holhousta vastaan. Kun netissä vähän samoilee huomaa, ettei kirjoittava kansa vaikuta kovin holhousmyönteisiltä.

    Totta on, että suomalaiset odottavat hallitsjaltaan huolenpitoa. Ja viranomainen valvoo ja säätelee kaikkia ja kaikkea. Esimerkiksi en saanut muuttaa rakentamaamme taloon ennen rakennustarkastajan tekemää tarkastusta! Tulee vielä tekemään erillisen lopputarkastuksenkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kommentista, Timo. Hyvä muistutus tuo netin kapinallinen puoli, mutta ovatko nuo aktiiviset sittenkin vain pieni, äänekäs vähemmistö?

    Lapsia on kasvatettu vuosisatoja ilman kännyköitä, joten miksi se ei nykyaikana onnistuisi? Tulee väkisinkin mieleen tottuminen ylihuolehtimiseen ja kuoliaaksi holhoamiseen, joista ei välttämättä parane edes aikuisena. Ehkä lapsetkin haluaisivat, että heihin luotetaan sen sijaan, että heitä valvotaan. Toisaalta tämä kommentti tulee ei-lapsirakkaalta ;-)

    Oman talon rakentaminen on suomalaisille yksi isoimmista elämänprojekteista, johon vaaditaan sääntelyä etteivät rakentajat loukkaisi pikku jalkojaan. Olen kirjoittanut aiheesta satiirin Oma talo Kullattuun kakkalapioon.

    Onnea omalle talolle!

    VastaaPoista
  3. On minullakin talo, mutta siinä on pyörät alla ja minä työntelen sitä milloin mihinkin.

    VastaaPoista
  4. Venäläinen, Argentiinassa asuva ystäväni Igor sanoi, koti on siellä missä hänen TV:nsä on. Minulta puuttuu vielä tuo TV :-)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi13.8.09

    Hyvä kirjoitus ja nyt täysin erilaisessa kulttuurissa asuvana huomaan, kuinka tämä vallan kumartaminen liittyy ehkä merkittävimpään suomalaisten kansanpiirteeseen, eli valtavaan tarpeeseen välttää konflikteja.

    Suomalaisen on aina käyttäydyttävä säädyllisesti, ja jokainen vastaan sanottu sana harkitaan tarkoin, ettei vahingossakaan loukata ketään. Ja sitten jos tunteet nousevat pintaan, tuntuu asia valtavalta ja pelottavalta.

    Esim. täällä latinalaisessa amerikassa sanotaan mitä ajatellaan, tulistutaan ja sitten paiskataan kättä ja unohdetaan koko jupakka kun on höyryt päästelty. Suomalaista kaihertaa vielä vuosien päästä "kun tuli sanottua pahasti". Suomalaiset pelkäävät muiden reaktioita, mikä toisaalta tekee suomalaisista luotettavia kumppaneita, kun ei 'kehtoo alkaa toisen varpaille astumaan'.

    Varmaan osaltaan suomalaisille ominainen vaatimattomuuden ihannointi liittyy tähän samaan ilmiöön. Ja selittää miksi suomalaisten joukossa ei ole juuri miljardööriliikemiehiä. Ei olla riittävän röyhkeitä kun koko ajan ajatellaan, ettei tehrä tästä ny numeroo...

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia kommenteista Latimeri ja anonyymi. Lattareissa on eri meininki. Asuin vuoden Brasiliassa ja Argentiinassa ja siellä on ihan tavanomaista kuulla liikenteessä taksikuskien huikkailevan toisilleen: "Mä tapan sut". Siihen se kuitenkin jää. Suomessa oltaisiin vastaavassa tilanteessa hiljaa ja kaivettaisiin kirves hanskalokerosta.

    Voi myös olla, että suomalaisilla on pakonomainen tarve olla normaali, ihan tavallinen suomalainen, joka ei erotu joukosta. Tämä tarjoaa erinomaiset eväät manipuloinnille, sillä normaali voidaan määritellä aina kulloistenkin tarpeiden mukaan. Hiljattain olisi esimerkiksi voitu sanoa, että ei ole normaalia paljastaa vaalirahoituksen lähteitä ja silloin vaalirahoituskorruptio olisi ollut kaikkien mielestä ihan ok juttu ;-)

    VastaaPoista
  7. Lohikäärmemies14.8.09

    Niin, tuo normaaliuden käsite ja vaalirahoitusskandaali muodostavatkin mielenkiintoisen parivaljakon, joka antaa avaimia asioiden miettimiseen laajemminkin.

    Jo vuosikausien ajan on virallinen propaganda meillä hehkuttanut, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, tai ainakin ihan siellä puhtaimpien kärkijoukossa. Näin siitäkin huolimatta, että mitään kovin kattavaa ja tieteellisesti pätevää tutkimustietoa moisen väitteen tueksi ei ole kyetty esittämään. Paljon mainostetut Transparency Internationalin kokoamat listatkin rajoittuvat tarkastelemaan vain yhtä korruption osa-aluetta, eivät suinkaan koko ilmiötä.

    Tästä ongelmasta on ruvettu julkisuudessa puhumaan vasta aivan viime aikoina - kiitos vaalirahakohun. Tällöin viranomaistenkin edustaja myönsi, että korruption tutkiminen on meillä Suomessa aika hankalaa, koska sen paremmin asianosaiset itse kuin viranomaisetkaan eivät yleensä edes miellä korruptioksi tätä meikäläisille kaikkein tyypillisintä korruption muotoa, eli erilaisia hyvä veli -verkostoja ja niiden häikäilemätöntä hyväksikäyttöä omien bisnesten tai muiden etujen ajamisessa.

    Koska tuontyyppistä epärehellisyyttä on meillä harjoitettu laajasti jo iät ja ajat, ovat monet alkaneet jo luulla sen olevan ihan normaalia ja hyväksyttävää!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentista Lohikäärmemies. Vaalirahakeskustelu oli tervehdyttävä turhia myyttejä purkaessaan. Samanlaisia asioita on tullut parin viime vuoden aikana esille muitakin. Ennen Suomessa kehuttiin maailman parhaalla sosiaaliturvalla, jota varten maksettiin maailman korkeimpia veroja, mutta viime keväänä uutisoitiin, että suomalainen sosiaaliturva on korkeintaan Euroopan keskitasoa. Suomea haluttiin pitää oikeusvaltiona, kunnes kuluneena vuonna selvisi, että Suomi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden määrässä mitattuna Euroopan pohjasakkaa. Suomen neutraalius ja puolueettomuus on vaihtunut kesän kuluessa kuin huomaamatta kansainvälisiin aggressioihin osallistumiseksi. Emme varmasti ole enää kaikkein enkeleimpiä, kuten presidentti totesi, mutta voisimme ainakin yrittää olla rehellisiä, edes itsellemme, vaikka rehellisyyskin on vain yksi monista suomalaisuuden myyteistä.

    VastaaPoista
  9. Iloisen tuosta intellektuaalisesta anarkismistasi, hyvä Päivi. Tekstisi tuli taas lähelle. Jutellaan, toivon, joskus tuonnempana kirja- ja kirjailijakohtaloista (sopivassa hiljaisuudessa vuosikaudet) värkkäämästäni opuksesta, jossa keskityn kirjailijan JA hänen kirjansa (kirjojensa) POLTTOON roviolla. Esimerkkejä aikojen alusta ja niistä tekemiäni dialektisia päätelmiä. Ajattele, voiko suurempaa kunniaa ollakaan kuin päästä itse ja tuotostensa kanssa roviolle - edes allegorisesti? - Aion toisaalta tehdä kirjasta niin masentavan, tai ainakin melankolisen, kuin osaan. Ehkä saan sen valmiiksi ensi vuoden aikana, ellei sitä tai minua polteta keskeneräisenä. Muuten Timo Koolle sanoisin, että ainakin akateeminen popula on erittäin holhousmyönteistä. Ne ("the they", Das Manit eli homunculukset) ovat kuin pikkulapsia. - Tämä on muuten ilon päivä siksikin, että Aalto-yliopistohanke on uutisten mukaan vastatuulessa. Niillä ei ole vielä tarpeeksi liksaa... Ja olemattoman Aalto-yliopiston kolme osapuolta ovat riidelleet fyyisestä olinpaikasta. Hyvä! Virtuaalisesti on se ja sama, mihin olemattomuus virtuaaliteetissa sijoittuu. Vilkaise jossakin vaiheessa Militiaa. Hyvää päivänjatkoa ja sadonkorjuun juhlaa myös figuratiivisesti. Ja terkut Santerille. Juhani **** PS. Jos teksti tulee kahtena, toinen pitää polttaa. Idem.

    VastaaPoista
  10. Tervehdys Juhani! Kirjasi kuulostaa mielenkiintoiselta, koska ajattelit julkaista sen? Meikäläinen pääsi väitöskirjansa kanssa allegoriselle roviolle, kun ensimmäinen versio ei mennyt esitarkastuksesta läpi. Ei se kyllä silloin naurattanut tai gloriaa lisännyt, mutta jälkeenpäin sitä on ollut hauska muistella ;-)

    Akateemisen väen holhousmyönteisyys on selvästi nähtävissä, mutta se on erikoinen ilmiö. Missä on paljon puhuttu kriittisyys ja itsenäinen ajattelu? Paitsi tietysti jos itsenäinen ajattelu tarkoittaa sitä, että ajattelee itsenäisesti samoin kuin muut. Yliopisto tuntuu olevan opinahjo siinä missä kaikki muutkin koulut. Koulu ja opettaja tahtovat tietää asiat paremmin kuin oppilaat, jolloin heillä on annettavaa eli koulutettavaa ja he voivat tuntea itsensä tarpeellisiksi.

    Militiaan siis! Santeri kiittää ja lähettää terveisiä takaisin. Hän muuten tilasi tämän anarkistisen manifestin, joten minua ei sinne roviolle saa yksin laittaa :-)

    VastaaPoista
  11. Päivi, se polttokirja tullee ulos elokuulla MMX. Sanon sitten. Yliopistolaiset ovat tahdottomia olentoja, riistetyn tahdon ihmisiä, jotka alistuvat hanakasti paimennettaviksi ja toistelevat kuorossa konsulteiltaan oppimiaan iskusanoja: visio, strategia, missio, haaste, arvo, sisäinen sankaruus, kehitys, kehityskeskustelu, arviointi, interaktiivisuus, asiakas, asiakaspalaute ja niin edelleen. - Opiskelijat ovat palautteita antaessaan ikäänkuin pörssiyhtiön omistajia. - Meidän koululla meidän opiskelijamme ovat Maikkarin uutisia seurattuaan esittäneet vaatimuksen, että luennoitsijoita pitää auditoriossa olla samalla kertaa KAKSI (two, zwei), koska he, siis asiakkaat, muutoin pitkästyvät, mistä masennusta kuuluu seuraavan (mutta sitä ehkä voi terapoida logiikan kurssilla, jos sen vetäjiä on samanikaisesti vähintään kaksi paikalla Maikkarin uutislähetyksen mukaisesti).

    VastaaPoista
  12. Yliopisto on siis viihdettä. Samaa ajatusta näyttää tukevan uutinen tämän päivän Kauppalehdessä, jonka mukaan Helsingin kauppakorkeakoulu järjestää sihteereille meikkauskursseja. On se kivaa ettei aika tule pitkäksi eivätkä aivot rasitu :-)

    VastaaPoista
  13. Meikkaus tulee suorituspuolella miehillekin pakolliseksi. Pitää katsoa niiden muinaisten egyptiläisten perspektiivittömiä muotokuvia alkajaisiksi. Ja tylsyydestä on jo ajat sitten tullut peccatum mortale, kuolemansynti. Muuten puolan kielessä sana 'mortale' tarkoittaa akrobatiaa. Saisi joku muukin kuin me hymyillä tälle faktalle. - Menen hakemaan litran (ulkomaalaista) viiniä. Hyvää illan jatkoa. J.

    VastaaPoista
  14. Löysin itse pari päivää sitten erän vuoden 2007 Bordeaux'ta Lidlistä ennätyshalvalla: 1,39 euroa/pullo, jonka Santeri sai kantaa selkä vääränä kotiin. Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjatohtori kunnioittaa mielipidettäsi. Kommenttien sensurointi ja lähettäjien urkinta on estetty. Tervetuloa kommentoimaan!

Viikon suosituimmat

About Päivi Kannisto

Suolatut säkeet

Tietoja Päivi Kannistosta

Elokuva Siivoton juttu

Kuinka minusta tuli postikorttikirjailija?

Kirja-arvio: Mahdollinen saari (La possibilité d'une île) | Michel Houellebecq

Kirja-arvio: Häpeäpaalu | J.M. Coetzee

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Tuoreimmat kuulumiset