Suomen sisu on eufemismi

Suomalaiset ylpeilevät sisullaan, mutta mitä jos jääräpäinen harmaan kiven läpi yrittäminen onkin vain a) hyvä työhönusutuskeino tyhmille tai b) kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja?

'Sisu' on johdos sanasta 'sisä'. Aikaisemmin sanalla viitattiin pahansisuisuuteen, mutta nykymerkitys kestävyydestä ja sitkeydestä tavataan Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä (1870). Kivi kuvasi, kuinka veljeskatraan vanhin, hidasälyinen Juhani opetteli lukemaan: ”Enimmin kaikista ponnisteli Juhanin sisu; hartaudesta järisi hänen leukansa (--)”.

Sisu on suomalaisille pullistelun aihe, jonka avulla suoritetaan mahdottomatkin tehtävät. Sisun kotoperäisyyttä on perusteltu sillä, että muissa kielissä ei ole vastaavaa sanaa, joka sisältäisi kaikki 'sisun' positiiviset merkitykset (rohkeus, kovuus, kestävyys, itsepäisyys, kyky kestää kovia, sitkeys). Tällainen sanaesiintymiin perustuva päättely juontaa juurensa 1600-luvun alkupuolelta niin kutsutusta rudbeckiläisestä metodista. Olof Rudbeck päätyi itse esittämään sen avulla, että Ruotsi oli meren alle vajonnut tarunomainen Atlantiksen manner. Lisäksi hän todisteli Aatamin puhuneen äidinkielenään ruotsia ja toimineen Kälkestadissa piispana, koska oli olemassa sanonta ”kun Adam oli Kälkestadissa”.

Saarijärven Paavojen maa

Edes vilkkaaseen mielikuvitukseen perustuva menetelmä ei ole saanut suomalaisia epäilemään 'sisun' alkuperää tai suomalaisia sen maineikkaimpina edustajina. Sisulle on päinvastoin etsitty esikuvia kansallismielisestä kirjallisuudesta. Tunnetuin sisupussi lienee Runebergin Saarijärven Paavo, joka asetetaan edelleenkin kansalaisille esimerkiksi silloin kun taloudessa menee huonosti. Filosofi Ilkka Niiniluoto valoi 1990-luvun lamassa suomalaisiin uskoa seuraavasti:

Suomen kansan perinteiset kriisinhallinnan keinot on kuvattu J.L.Runebergin runossa Saarijärven Paavosta, joka panee leipään puolet petäjäistä, kaivaa kaksin verroin ojaa ja toivoo Jumalalta kasvua. Kun naapurin touon vie halla, veljeä ei hädässä hylätä. Samanlaista mallia sovellettiin sotaa seuranneessa asutus- ja jälleenrakennustyössä. Yksilöllistä sisua, tekemisen iloa ja epäitsekästä kumppanuutta löytyy vielä suomalaisista, jos sumean toimintaympäristön tilaa ja tavoitteita kirkastetaan, jos ajelehtimisen sijasta tiedetään, mitä ollaan tekemässä ja miksi.

Niiniluoto antaa lausumassaan ymmärtää, että sisu on suomalaisissa myötäsyntyisesti elävä ominaisuus, joka on vain löydettävä uudelleen. Samaa teoriaa kuultiin myös silloiselta pääministeriltä, Esko Aholta, joka laittoi työttömiin ja velkakierteestä kärsiviin vauhtia: "Suomalaiset ovat parhaimmillaan, kun ajat ovat ankeat".

Sisu on vallankäyttöä

Runebergin kuva suomalaisista ei ollut pyyteetön. Suomi oli 1800-luvun lopulla köyhä maa ja sivistyneistön tehtävänä oli saada rahvas töihin sitä raivaamaan. Runebergin ohella tehtävään osallistui mm. Zacharias Topelius. Hän antoi vuosikymmeniä koulujen oppikirjana kuluneessa Maamme-kirjassaan (1875) suomalaisille malliksi sisukkaan suomenhevosen. Topeliuksen mukaan Suomen kaksijalkaiset olivat taipuvaisia pankollamakailuun, kun taas hevoset olivat ihanteellisia työjuhtia: vahvoja ja kestäviä. Sisu toimi kansallisille suurmiehille eufemismina, jonka avulla ankara työ saatiin näyttämään kansan silmissä houkuttelevalta. Se sisälsi tekemiseen usuttavan porkkanan: yhteiskunnallisen hyväksynnän ja arvostuksen.

Mitä olisi tapahtunut, jos rahvas olisi heittänyt kirveen kaivoon ja luopunut sivistyneistön sille asettamista tavoitteista? 1800-luvulla moinen ei tullut kuuloonkaan eikä kansa ollut kypsä kapinaan edes 90-luvulla, vaikka joutui leipäjonoihin kriisipankkien kahmiessa verorahat. 'Sisu' on markkinoitu suomalaisille hyvin. Se on yhteiskunnassamme niin arvostettu ja tavoiteltava ominaisuus, että siihen pyritään jopa uhraamalla oma elämä. Näin Topelius kuvasi nälkävuosien sisukkaita:

Usein nähtiin satojen kurjien kurottavan käsiään parempiosaisten ihmisten suljettuja portteja kohti, mutta porttia he eivät särkeneet: he kaatuivat sen eteen. Semmoista miehuullista itsensäkieltämistä tavataan vain harvoissa kansoissa.

Nykyisessä taantumassa sisukas suomalainen osallistuu lamatalkoisiin ja kuluttaa vaikka velaksi. Hän ylpeilee panoksellaan ja esittelee muille yhä hienompia ja suurempia asuntoja, kulkupelejä ja elektroniikkaa. Ketä nämä ponnistelut hyödyttävät? Poliitikkoja, virkamiehiä ja yritysjohtajia, joiden etu on sitoa suomalaiset kansantaloutta ylläpitävään velka- ja työkierteeseen. Suomessa kansantaloutta ohjataan omalakisena: sen etu menee yksilöiden edelle.

Onko sisulle vaihtoehtoja?

Sisun eufemismia pitävät Suomessa yllä alamaisuuden perinne, joka saa sokeasti tottelemaan auktoriteetteja sekä voimakas hyväksytyksi tulemisen tarve, joka ohjaa uskomaan kansallisiin stereotypioihin. Yksilö saa paikkansa vasta kansakunnan osana, tekemällä ja ajattelemalla samoin kuin muut. Oravanpyörästä poishyppääminen koetaan mahdottomaksi, sillä sen pelätään johtavan katuojaan, leimautumiseen ja häpeään.

Sisukas suomalainen ei luovuta, vaikka huomaisi tehtävänsä epämielekkääksi. Tylsässä työssä jatketaan eläkeikään, oma talo rakennetaan vaikka lainaa maksaisi perikuntakin ja onnettomassa avioliitossa sinnitellään lasten takia. Taloustieteessä käyttäytymistä kuvattaisiin päätöksenteon ansana, joka syntyy uponneista kustannuksista. Aiempia virhevalintoja ei kyseenalaisteta, vaan niitä puolustetaan jo aiheutuneilla kustannuksilla ja tällä aiheutetaan lisää kustannuksia.

Vaihtoehtoja sisulle kuitenkin on, jos niitä haluaa nähdä eikä jänistä seurauksia. Tehtävän voi aloittaa vaikka määrittelemällä 'sisun' mielessään alkuperäiseen merkitykseensä, pahansisuisuuteen ja pudottaa sen jalustaltaan. Kivi kuvaa Seitsemässä veljeksessä, kuinka viina ja veljesten häijy ja jäykkä sisu johtivat nämä hautomaan mielessään tuikeita temppuja. Sisuuntumisesta seurasi vihan-kiljumista, suden-ähellystä, seiväs-räiskynää ja verenvuodatusta. Tässä viinahuuruisessa ja väkivaltaisessa perinnössä ei liene mitään tavoittelemisen arvoista, minkä vuoksi uhrata onneaan ja hyvinvointiaan.

Tutustu koko Eufemismit -juttusarjaan.

Asiasanat: Eufemismi, eufemismit, sisu, sisus, pahansisuisuus, guts, rohkeus, kestävyys, sitkeys, kovuus, kyky kestää kovia, Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, J.L. Runeberg, Saarijärven Paavo, Zacharias Topelius, Maamme-kirja, Ilkka Niiniluoto, Suomen henkinen tila ja tulevaisuus, lama, taantuma, leipäjono, Esko Aho, uponneet kustannukset, päätöksenteko, vaihtoehto, oravanpyörä, suomalainen, suomalaiset, Suomi, 90-luvun lama.