Yliannostus puskakomediaa

Suomalaista puskakomediaa Leninin ja lipun varjossa

Joka kansakunnalla on omat puskakomediansa, joissa pidetään hauskaa maalaisten ja junttien kustannuksella. Suomessa lajin edustajia on runsaasti ja kukoistusaikaa kesä, jolloin kymmenet harrastelija- ja ammattiteatterit ryhdistäytyvät kassavirtojensa kasvattamisessa.

Minulle puskakomediaputki iski Suomen sydäntalvella. Aloitin lukematta jääneestä klassikosta, Aleksis Kiven Nummisuutareista. Näytelmän aiheena ovat naimakaupat, joiden ympärille saadaan sovitettua tarvittavat, katsojista naurun irti herskyttävät juonenkäänteet. Kun lemmentouhuissa pörrätään, rukkasia tietysti annetaan ja saadaan, viinaa juodaan eikä tappelunujakoilta ja vehkeilyiltä vältytä. Samanlaiseksi kohellukseksi osoittautui Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa. Luettuani Lassilalta aiemmin mainion Liika viisaan oli vaikea saada makua tähän kirjailijan paremmin tunnettuun klassikkoon.

Hyvien näyttelijöiden esittämänä vähän vanhemmatkin vitsit naurattavat. Katsoimme tohtorska Santerin kanssa dvd:ltä TV2:lla esitetyn Maalaiskomedia-sarjan. Heikki Luoman käsikirjoittamassa ja Jukka Mäkisen ohjaamassa sarjassa oli hersyviä henkilötyyppejä: aina juoruilemaan valmis kauppiaanrouva Jortikka, ujo pastoriuntuvikko Pohto, kieroileva kaupunginjohtaja Kiiski, vaalea vamppi neiti Hakkarainen jne. Mieleen jäi erityisesti Tom Lindholmin roolisuoritus viinaan menevänä kanttorina.

Pienen kylän junttimeininki tuntui hauskalta näin välimatkan päästä. Kahlasimme komediasarjan kahdeksastatoista jaksosta läpi kaksitoista, mutta sitten jutut alkoivat jo toistaa itseään eiväkä henkilöhahmot kehittyneet tyyppejään pidemmälle. Toisaalta, tätähän puskakomedioiden yleisö haluaakin: tunnistettavia henkilöhahmoja ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä. Katsoja on - aivan kuten antiikin näytelmissä - henkilöitä tietoisempi tulevasta, ja nauraa näiden avuttomalta ja päättömältä näyttävälle tempoilulle.

Vaikka kaukonäköisen katsojan jumalallinen rooli onkin imarteleva, haluaisin seuraavaksi nähdä lajityypin parodian. Mieluiten sellaisen, jossa katsojia pistettäisiin vuorostaan hieman halvalla. Jälkimmäisestä toiveesta tulee mieleen takavuosien loistava brittisarja Sohvanvaltaajat, jossa päähenkilöt olivat kuin paraskin irvikuva meistä töllön ääressä tuijottavista.

Asiasanat: puskakomedia, maalainen, juntti, Aleksis Kivi, Nummisuutarit, Maiju Lassila, Tulitikkuja lainaamassa, Maalaiskomedia, TV2, naimakaupat, viina, tappelu, vamppi, kanttori, kaupunginjohtaja, pastori.

Viikon suosituimmat

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Kirja-arvio: Alastonkuvia | Virpi Hämeen-Anttila

Kielitoimisto suosittaa lyhiksiä ja pyöröraikastinta

About Päivi Kannisto

Suolatut säkeet

Helvetti | Dante Alighieri

Senkin sika!

Kiinalainen niukkuuspeli

Tietoja Päivi Kannistosta

Kuinka minusta tuli postikorttikirjailija?