Tieto eli Knowing: pateettinen katastrofielokuva
Innostuin Tiedosta luettuani elokuvaa suitsuttavan suomalaisarvion. Kerrankin mielenkiintoinen uutuus-scifi, ehdin ajatella, mutta parituntinen pläjäys osoittautui tavanomaiseksi katastrofielokuvaksi, jota oli maustettu noidutuilla numeroilla ja kosmisilla kohtaloilla.
| Elokuva | Knowing/Tieto | 
|
| Vuosi | 2009 | |
| Ohjaaja | Alex Proyas | |
| Pääosissa | Nicholas Cage, Chandler Canterbury, Rose Byrne, Lara Robinson | |
| Maa | Yhdysvallat | |
| Genre | Katastrofielokuva | |
| Käsikirjoitus | Ryne Douglas Pearson, Juliet Snowden, Stiles White. | |
| Suomessa | Ensi-ilta 20.6.2009 |
Knowing (2009, suomennettu nimellä Tieto) -elokuvan juoni ei ole kummoinen. Päähenkilö John Koestler (Nicholas Cage) saa poikansa Calebin (Chandler Canterbury) kautta käsiinsä merkillisen, häiriintyneenä pidetyn koulutytön kirjoittaman numerolappusen viidenkymmenen vuoden takaa. John alkaa tulkita numeroita viskihöyryissä ja huomaa, että ne kertovat suurien katastrofien päivämääristä ja kuolonuhreista, tietenkin myös syyskuun yhdennestätoista, jota ilman Hollywoodissa ei enää osata tehdä elokuvia. Numeroista tulee Johnille pakkomielle. Hän yrittää dekoodata niistä tulevaisuuteen sijoittuvat ja pelastaa läheisensä kuolemalta.
Elokuvan pääosaa, alkoholiin taipuvaista ja katkeroitunutta Johnia näyttelee Nicholas Cage, joka ei yllä roolihahmossaan piileviin filosofisiin ulottuvuuksiin. John opettaa MIT:ssä astrofysiikkaa ja esittelee oppilailleen erilaisia maailmannäkemyksiä: determinismiä ja kaaosteoriaa. John on jälkimmäisen kannalla, kunnes tosiksi käyvät ennusteet saavat hänen uskomaan joidenkin ihmisten kykyyn nähdä tulevaisuus.
Elokuva leikittelee tuomiopäivän ennustuksilla, jotka vetoavat suuren yleisön metafyysisiin tarpeisiin nähdä elämässä ennalta suunniteltu mieli ja järjestys. Pateettisesti toteutetut, realismia tavoittelevat katastrofikohtaukset nostattanevat tunteita, sillä aivan campiksikään niistä ei ole naurunpyrskähdyksiä aiheuttamaan, vaikka läheltä liippaakin. Campilla tarkoitetaan mm. mautonta, yliampuvaa, outoa tai keskiluokkaisen teennäistä. Kuvissa vilahtelee myös salaperäisiä kuiskaajamiehiä ja taikaesineitä, jotka herkuttelevat yliluonnollisella, mutta vailla Stephen Kingin hypnoottisuutta. 50-luvulla tämä olisi ehkä ollut scifiä, mutta ei enää. Tornitaloja nielevät liekkimeretkin on jo nähty livenä televisiosta.
Ohjaaja Alex Proyasille Tieto on epäilemättä ollut jättipotti, joka on tarjonnut tilaisuuden tehdä suuren budjetin erikoistehoste-elokuva. Elokuva on saanut Yhdysvalloissa pääosin kriittisen vastaanoton, mutta Suomessa vastaanotto on ollut erikoisen ylistävä. Ihmetyttämään jäi, onko kotimaisten kriitikoiden nykyään ylistettävä jokaista populaarikulttuurin tuotetta, etteivät näyttäisi jäykkäniskaisilta elitisteiltä. Vai tarjoavatko pohjamudissa kyntävät leffateatterit samassa tilassa rypeville lehdille vaalirahoitusta?
Asiasanat: Knowing, Tieto, Alex Proyas, elokuva, elokuva-arvio, katastrofielokuva, numerologia, determinismi, kaaosteoria, Nicholas Cage, Chandler Canterbury, Rose Byrne, Lara Robinson, tuomiopäivän ennuste, ennustus, camp, erikoistehosteet, Yhdysvallat.
Katastrofielokuvat taitavat olla "in". Niitä katsomalla ihmiset kouluttautuvat sen oikean tuomiopäivän tunnelmiin, joka tekee tuloaan. En tarkoita tuomiopäivää kristillisessä mielessä - vaan suurtaa sotaa tai eko-onnettomuutta. Se sikaflunssa ei taida pystyä kehittämään toimintansa rakenteita niin, että maailman meno pelkästään siitä pysähtyisi. Mitä tulee arvostelemasi filmin puuttuviin filosofisiin ulottubuuksiin, niin mainitsen tässä filosofisen materialismin: Demokritos ja Lucretius argumentoivat, että on suurta ja kaunista, kun saa auttaa ihmisiä suurissa ja pienissä onnettomuksissa (joita ihmisyyden, humanismin toteutuminen vaatii).
VastaaPoistaTöitä ja päiviä! - Tämä on kreikaksi 'Erga kai hemerai'; se On Hesiodoksen, raskaan ja maanläheisen, pessimistisen runoilijan opus arkaaisesta Kreikasta. Hesiodos oli Pena Saarikosken suosikki.
Tervehdys Juhani. Katastrofit tuntuvat olevan jopa niin in, että jos niitä ei ole, niitä tehtaillaan tai ainakin lietsotaan yleisössä hysteriaa. Sikainfluenssasta on saatu aikaan maailmanlaajuinen paniikki samoin kuin SARS:sta ja lintuinfluenssasta aikanaan, vaikka tavallinen influenssa voi tappaa yhtä lailla heikkokuntoisia. Ilmeisesti ihmiset tarvitsevat kuoleman tunnun ja tuomiopäivän läheisyyttä, että voivat tuntea olevansa elossa. Samalla menetelmällä terrorismilla pelottelukin toimii ja joku käärii taskuunsa hyvät rahat. Pelko on erinomainen markkinointiargumentti, sen ovat niin materiaalisen kuin immmateriaalisenkin ryönän tyrkyttäjät huomanneet. Ollapa ihmisillä enemmän intoa ja aikaa filosofiaan, niin voitaisiin päästä vähemmällä.
VastaaPoistaErinomaisia kesäpäiviä!
Olin elokuvan alkuun ja keskiosaan ihan tyytyväinen. En alunperinkään ollut menossa katsomaan kaikkien aikojen parasta elokuvaa. Mutta siinä vaiheessa, kun ufo astui kuvaan, laski kiinnostukseni kuin lehmän häntä. Loppu oli mielestäni jopa surkea. Ja leffateatterista poistuessani kuulin paljon samankaltaisia kommentteja.
VastaaPoistaHei Sara, kiitokset kommentista. Taitaa olla niin, että kun valtakunnan pravda kehuu jotain, on sitä syytä välttää :-) Huomasin blogistasi, että olet historian opiskelija. Joko olet käynyt katsomassa Enkelit ja demonit?
VastaaPoista